Digitaalinen paasto
Leo istui lautan kannella ja katsoi miten manner katosi sumuun.
Leo oli ollut menestynyt pelinkehittäjä, joka eli tykkäyksistä, sähköposteista ja jatkuvasta näytön välkkeestä – kunnes paniikkikohtaus iski.
Hän oli irtisanoutunut ja poistanut kaikki sosiaalisen median tilinsä.
Nyt hän oli matkalla pienelle saarelle, jossa sijaitsi vanha majakka. Hän toimisi saaren talonmiehenä ja luonnonvartijana.
Kun lautta jätti Leon tyhjälle puulaiturille ja kääntyi takaisin, hiljaisuus iski korviin jylisten.
Illalla Leo sytytti tulen majakan puuhellaan.
Hän otti esiin paksukantisen vihkonsa ja kynän. Kädet pysähtyivät - hän ei ollut kirjoittanut käsin vuosikymmeniin.
Hän kirjoitti ensimmäisen lauseen: "Tänään minä aloin kuulla oman hengitykseni."
Samassa ikkunaan koputettiin.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viikon 43 krapusanat ovat: manner, majakka, media
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Leo teki oikein, kun sai tarpeekseen. Ei ihminen elä pelkästään tykkäyksistä ja seuraajista. Siinä oma hengitys katoaa paniikkikohtauksiin.
VastaaPoistaLuulen, että lokki koputti ikkunaan nokallaan.
Tai sitten se oli vanhan majakanvartijan haamu!
Mahtoi olla iso muutos elämään Leolla, Susu. Majakassa asunut joku lintu, niin arvelen minäkin.
PoistaTässäkin vähän samanlainen fiilis kuin SusuPetalin tarinassa. Oliko lintu? Tähänkin voisi odottaa jatko-osaa!
VastaaPoistaNiinpä oli sattumalta samoja aineksia kuin Susulla, AilaKaarina. Mutta krapu on kertaluonteinen, eikä jatkokertomuksia käytetä, se on liian hankalaa satunnaisille lukijoille.
PoistaToki tiedän sen, tarkoitin vain, että usein näistä avoimista tarinoista saisi hienon pidemmänkin tarinan, siis että tämä sinunkin krapusi on kuin hyvän jännärin alku.
PoistaKiitos AilaKaarina, eihän sitä tiedä jos vaikka jonain päivänä kirjoitan dekkarin :D
PoistaToisaalta tykkään näistä sadan sanan lyhyistä kyllä!
PoistaVoihan niitä pidempiä kirjoituksia alkaa työstää haasteena, jos jollain intoa riittää. Me tykätään tästä sadan sana jutusta Susun kanssa.
PoistaCara, niin minäkin tykkään näistä 100 sanan tarinoista. Olen vieläkin niin kiitollinen, kun Riitta aikoinaan neuvoi (2019) minut teidän haastesivullenne. Nämä haasteet ovat opettaneet kirjoittamaan paremmin, ilman selityksiä, ilman turhia sanoja. Ja aina mä niitä odotan, vaikka joka kerta tuntuu, ettei kolmesta sanasta irtoa tällä kertaa mitään, tai kuvasta, alkulauseesta. Mutta kummasti aina jotakin irtoaa ja nyt olenkin yrittänyt kirjoittaa joka haasteeseen. Aiemmin saatoin luovuttaa liian helposti ja jättää jonkun haasteen väliin. Eli kiitos myös sinulle <3
PoistaKiitos sanoistasi AilaKaarina! Mukavaa, että näistä krapu-teksteistä on ollut iloa sinulle. Ja hienoa, että olet pysynyt uskollisesti mukana. Jatketaan siis!!!
PoistaLeon hengitys hetkeksi ehkä pysähtyi, kunnes tajusi äänen johtuvan luonnosta: eläimistä tai tuulesta.
VastaaPoistaLeolle kaikki äänet olivat uusia, kun koneen piippaus oli tauonnut, pasanen.
PoistaVarmasti moni miettii samanlaista repäisyä irti arjesta kuin Leo..ja tuo on tuttua että käsinkirjoitus taito rapistuu kun näpyttelee vaan....
VastaaPoistaHarvalla on enää nykyään kaunis käsiala, sini. Kaikki kirjoitetaan jonkinlaisella koneella. Onneksi repäisyä ei tarvitse miettiä enää näin eläkkeellä :)
PoistaKylläpä tarina loppui jännittävään kohtaan! Todella kutkuttavaa! Sujuvasti etenevää tekstiä, jossa yllättävä loppu! Kiitos, oli kiva lukea tätä tarinaa.
VastaaPoistaKiitos Kanerva, kauniisti sanottu! Siinä voi mielessään miettiä mitä tapahtui...
PoistaLeo huomasi, ettei elämä ole vain yhtä netti ja piippausta Hienoa, että oli rohkeutta tehdä ratkaisu.
VastaaPoistaTekstisi kuljetti minutkin lukijana vanhalle majakalle ja sen hiljaisuuteen. Juuri hiljaisuuden takia ikkunaan koputtelu tuntui havahdutti. Jännää.
Lyijykynään totuttelu vie hetken. Olen todennut sen itsekin.
Kiitos aimarii. Kiva, että kävit majakalla! Harvoin tulee enää tavalliseen kynään tartuttua kirjoittaessa.
PoistaTämä tavallaan kolahti koska vuodenvaihteessa 2015 - 2016 jäin pois kaikesta somesta; lopetin bloggerin, Instan, Facen, LinkedInin ja muut koska väsyin kaikkeen. Seuraus; sain kolme tuntia lisää aikaa per päivä omaan "oikeaan" elämääni ja se oli aika sykähdyttävää. No, nyt olen palannut bloggeriin kokolailla vuoden tauon jälkeen ja onhan mulla whatsapp mutta siinä se sitten onkin. Ne riittää mulle.
VastaaPoistaMinun mottoni on: mitä vähemmän sometilejä, sitä parempi.
PoistaOman hengityksen tunteesta uusi elämän jakso alkoi Leolle.
VastaaPoistaNäin toivomme, Kaisla.
PoistaYksi seuraaja oli seurannut saarelle asti :o)
VastaaPoistaPaljon mahdollista, Oriolus, uskollinen seuraaja!
Poista