Sivut

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lisää hotelli- ja ravintolatoimintaa

Tänään on vietetty avajaisia. Pieniä vinkkejä mitä on avattu:





      


Perhoset ovat toivoneet itselleen baaria. Tänään sellainen avattiin. Piti ensin perehtyä perhosbaarin vaatimuksiin, jotta tulevat asiakkaat olisivat tyytyväisiä. Monenlaisten ohjeiden joukosta löysin sopivat ja sovelsin hiukan tarjottavia juomia niin, että laitoin baarin listalle sellaisia, joita kotoa löytyi. Vanhat päärynäsäilykkeet liemineen olivat omiaan, niissähän oli runsaasti ruskeaa sokeria. Lisäsin hiukan olutta ja muutaman jyväsen kuivahiivaa. Ei liikaa, etteivät perhoset lentele päin puita. Perhosbaarin ripustin samaan sävstaholm-omppupuuhun missä on jo muutaman vuoden ollut hyönteishotelli. Se on täyteenvarattu jo kesäksi. 


Vanha hyönteishotelli ja samassa puussa riippuu perhosbaari

Hotelli on ollut hyvin suosittu, samoin kuin maassa sijaitseva ns laatikkomalli. Asiakkaat ovatkin toivoneet toista puussa riippuvaa hotellia.  Asiakkaiden toiveita on kuunneltava ja tein oikein luksushotellin. Tämä on ns päivähotelli, saa viipyä toki pidempäänkin. Betoniin valettu seinämä on vanha pöytätabletti:



Päivähotelli sijaitsee päärynäpuussa lähellä pohjoista omenatarhaa.
Poikkileikkaus sisällöstä näkyy yläkuvassa.

Hotelli- ja baarivieraille tervetuloa!

Puusouvi on saatu päätökseen. Nyt voin sanoa, että olen toukokuun ja kesäkuun alun aikana halkonut klapikoneella pöllejä 15 mottia! Mies on ne tietty ensin sahannut pölleiksi ja minun halkomakoneen työskentelyni jälkeen hän on ne pinonnutkin. Sitä yhdessä tekemisen riemua, ja varsinkin riemua siitä, että urakka on valmis ja puut kuivavat kohisten.

Tänään on jo varsin kesäistä, ja lisää lämpöä luvassa. 


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pitkät jäähyväiset

Eilen illansuussa: vain minä ja Hän. Ajelimme kyläteitä, poikkesimme maantiellekin, kiersimme kylän ja muistelimme menneitä. Muistin kuinka Hän on aina jaksanut kuunnella jokaisen oikkuni kaikki nämä vuodet. Nurkuamatta Hän on aina sietänyt minua kun olen kertonut mikä mäntti nyt ajaa edessä liian hiljaa tai mikä juppimersu menee keltaisten viivojen yli ohi. Vastaamatta koskaan mitään, toki välillä jyristen niinkuin isojen Volvojen kuuluukin. Jokainen mäki, luminen tai kuoppainen, on yhdessä päästy ylös. On ajettu metsän puolella ja kuljettu moottoriteitä ympäri Suomea. 

Tänä kesänä olisi jäähyväisten aika, niin olin päättänyt.

Ennen tuota hiljaista ajelua putsasin Volvoa sisältä oikein imurilla ja keräsin kaikki roskat ja omat tavarat pois ja jätin vain parkkikiekon, kolikkopussin, kangaskassin ja vesipullon. Muuta ei enää tarvita. Lopuksi ruiskutin ulkopuolelta auton pölyt vesiletkulla, jotta se näyttäisi oikein kauniilta ja tyylikkäältä. 

Tänään ajelimme erääseen tiettyyn autoliikkeeseen. Mies lähti makutuomariksi. Olin tehnyt etukäteen laskelmat matemaattisen tarkasti. Paljonko saisin Volvosta, paljonko uusi saisi maksaa jne. Tiesin mitä halusin. Sattui kohdalle erinomainen myyjä ja asia edistyi. Nyt se on tehty. Uusi auto on tilattu ja Volvo myyty. Uuden auton tulo kestää muutaman viikon, joten saan jättää Volvon kanssa pitkät jäähyväiset ja hakea muutaman kuivabetonisäkin ja lautatavarat kesän projekteihin. Jes! Noilla keinoilla jaksan odottaa uutta punaista kaunotartani.

Puutarhasta iloisia uutisia. Luulin, että uudet valkoiset White feather - kuunliljani on pakkanen vienyt, mutta sieltä ne ovat nousseet, kaikki kolme tainta nostelevat valkoisia päitään.


White feather on sittenkin hengissä



Vanhimmat kuunliljat ovat nyt tämän kokoisia



Pionitkin ovat kaikki talvehtineet hyvin.


Tummakukkainen pioni viime yön vesisateen jälkeen

Viileät kelit ovat muuten vain pukeutumiskysymys, huomenna menen taas kaupunkiin asioille ja on mietittävä kuinka paksu takki pitää laittaa ja sadettakin on luvassa. Ja alkaa kesäkuu, virallisesti kesä!