KASVU
Puu ei kasva lehdistään, se ammentaa voimansa juuristaan. Ne pitävät puun pystyssä syysmyrskystä toiseen.
Runko ja näkymättömät juuret pitävät sisällään kaikki puun oleelliset elämän ja kasvun eväät. Lehtiä puhkeaa ja putoaa vuodesta toiseen.
Lehdet ja kukat ovat kauniita katsella, mutta juuret ja runko ovat niiden voimanlähde. Kun lehdet lakastuvat, juuret työntyvät yhä syvemmälle – ja puu kasvaa.
Jos puu ei luovu hedelmistään, se ei kasva eikä uudistu.
Ihmisen unelmat ja tavoitteet vaihtuvat, uudet versovat aikanaan. Sinnikäs luonne on ihmisen runko ja juuret.
Jos me emme yhtä vapaasti kykene luopumaan unelmistamme, anna elämän käänteiden repiä niitä maahan, ihmisyyden kasvua ei synny.
__________________________________________________________________
Viikon 15 krapu, otsikko: KASVU
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Puu ja ihminen ovat tässä kauniisti hyvin lähellä toinen toisiaan ja hyvä toteamus ihmisen kasvun edellytysistä! Niin; ne juuret ja siivet...
VastaaPoistaKasvu tapahtuu samalla tavalla, ihmisillä ja puilla, Takkutukka. Ihminenkään ei koe kasvua ilman luopumista.
PoistaKaunis metafora, ihmiset ja puut sekä juurten ja kasvun merkityksellisyydestä elämään.
VastaaPoistaEikö olekin samaistuttavaa, Susu.
PoistaIhmisen ongelma on ehkä kuitenkin siinä mistä luopua ja mistä pitää kiinni? Unelmilleen pitää olla myös uskollinen, eihän ne muuten toteudu. Toki pitää osata myös luovuttaa jos näkee ettei niistä ainakaan sellaisina ole mihinkään. Paljon ajatuksia herättävä Krapu <3
VastaaPoistaHyvä jos herätti ajatuksia, AilaKaarina. Halusin ihmisen samaistuvan kasvussaan puuhun, vuosien myötä. Lehdistä (siis unelmista) on aika ajoin luovuttava.
PoistaNiin totta koko krapu, puun ja ihmisen elämä ja kasvu.🤗🤗
VastaaPoistaKiitos sini. Yhteneväisiä ovat ihmisen ja puun kasvuun liittyvät asiat.
PoistaJa sota on avohakkuu, sekä puiden että ihmisten.
VastaaPoistaSurullinen mieli tulee aina avohakkuun nähdessäni, pasanen.
PoistaNäinhän se on. Ennen oli unelmia ja kirjoitin niitä päiväkirjaan. Ehkä joku on toteutunutkin. Ainakin se, että voi herätä aamulla ilman herätyskelloa, eikä tarvitse lähteä mihinkään aamutuimaan kelillä kuin kelillä.
VastaaPoistaNyt pitäisikin kirjoittaa unelmat uusiksi, vielä kun toivottavasti niitä pystyisi jotain toteuttamaan, ensinnäkin keksiä mistä unelmoisi.
Mutta uudelleen juurtuminen on kyllä hankalaa, en oikein tiedä olisko pitänyt olla repimättä juuria irti näin jo vanhemmalla iällä.
Se on kyllä hienoa, että aamut saa olla rauhassa, eikä ole töihin kiire.
PoistaUusi paikkakunta vaatii aina pitkän ajan tottua, näin uskon.
Hieno vertauskuva!
VastaaPoistaKiitos Annukka.
PoistaTartuit kasvuun syvällisemmin. Pohdiskelava näkemys asiaan. Meillä on juuret kuten puilla ja monilla muillakin kasvavilla. Juuriltaan kiskominen ei ole helppo juttu kummallekaan, mutta uudelleen juurtuminen onnistuu suotuisissa olosuhteissa.
VastaaPoistaHyvin sanoit aimarii, uudelleen juurtuminen voi onnistua, jos olosuhteet ovat suotuisat.
PoistaUnelmat on jääneet, enemmän on nykysin pitäisi lauseita : )
VastaaPoistaAivan totta, niin täälläkin! Eteenpäin päivä kerrallaan, Maarit.
PoistaPuulla ja ihmisellä on yhteistä. Hyvä rinnastus. Unelmia on hyvä olla mutta ei niiden saa kuitenkaan kahlita elämää.
VastaaPoistaKiitos anli. Unelmat eivät saa tosiaankaan hallita ajatuksia liikaa, realisti on oltava sopivasti.
Poista