Kiisseli
Sain luvan tehdä kiisseliä, olin noin 12 vuotias.
Äiti lähti kauppaan asioille.
Päätin tehdä kiisselin vadelmista.
Laitoin vadelmat, veden ja sokerin kattilaan. Kiehautin muutaman minuutin ja sekoitin. Sitten nostin kattilan pois levyltä ja lisäsin kylmään veteen sekoitettuja perunajauhoja. Kiisseli ei meinannut yhtään paksuuntua, lisäsin perunajauhoja reilusti.
Pian kiisseli oli niin kovaa, että sitä ei olisi saanut edes veitsellä leikattua.
Mietin miten kertoa äidille. Ajattelin olla ovela ja pilkoin näkkileivän paloja kiisseliin pystyyn, että sitä ei huomaisi ja piilotin kattilan ulkorappusten alle.
No, äiti näki tuotokseni heti. Eikä voinut kuin huokaista ja puistella päätään. Sitten nauroi.
Yhdessä teimme uuden kiisselin.
______________________________________________________________
Viikon 46 krapusanat ovat: kertoa, huokaista, kattila
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Voi miten yritteliäs ja reipas 12-vuotias!
VastaaPoistaIhana äiti kun suhtautui noin hyvin.
Kiitos Rita A. Äitini oli ruoka-alalla ja pääsin kokeilemaan kaikenlaisia ruokia. Tämä kiisseli oli hyvä yritys :)
PoistaNäkkileipäkiisseliä! Oli varmaan näky.
VastaaPoistaOnneksi äiti osasi ottaa homman oikein.
En muutakaan keksinyt, muistan vieläkin tuon ensimmäisen kiisselini, Susu.
PoistaLapsen mieli on kyllä erikoinen, hyvä, että äiti kuitenkin ymmärsi huvittavan puolen.
VastaaPoistaOnneksi äiti antoi minun kokeilla erilaisia ruokia, Aino. Sillä tavalla opin hyvin.
PoistaTää oli hauska! Onko tosi juttu?
VastaaPoistaKyllä tämä oli tosi tapaus omasta elämästä Apotti. Kiisselin teko on muistissa vieläkin :)
PoistaIhana kiisselikrapu ja ymmärtävä äiti. Tuossa iässä juuri opeteltiin kaikenlaista ruoanlaittoa ja kiisselit olivat yksi niistä.
VastaaPoistaTosiaan, kaikenlaista tuli kokeiltua, eikä aina onnistunut heti :)
PoistaJuuri tuollaisen pitää äidin ja tietysti myös isän olla, ymmärtäväinen, sillä eihän ilman yrittämistä mitään opi.
VastaaPoistaMinulla oli into kokeilla erilaisia ruokia ja onneksi äiti suostui, AilaKaarina.
PoistaIhana krapu yrittämisestä ja ihana äiti kun ymmärsi!
VastaaPoistaKokeilin mielelläni, Päivi, ihan joka kerta ei noin ymmärtäväinen äiti ollut. Jos jotain meni rikki tms :)
PoistaTässä päti sanonta, että yrittänyttä ei laiteta :-).
VastaaPoistaKirjaimellisesti näin, pasanen :)
PoistaHyvä että äiti suhtautui asiaan huumorilla. Harjoitus tekee mestarin!
VastaaPoistaÄiti oli tottunut kokeiluihini, Oriolus. Tekemällä oppii :)
PoistaOlisipa ollut hauska paloitella kiisseli sopivan kokoisiin paloihin ja syödä se veitsellä ja haarukalla!
VastaaPoistaHeh, heh, niinpä, Kristiina :) Se oli todella kivikovaa. Opin hyvin miten perunajauhot käyttäytyvät.
PoistaMonella se on se mannapuuro, jonka kanssa käy noin :D
VastaaPoistaAha, hyvä tietää. En ole koskaan tehnyt mannapuuroa :)
PoistaMitään isoa vahinkoa ei kuitenkaan sattunut ja oppia tuli rutkasti. Seuraava kiisseli onnistui varmaan hyvin. Juuri nappionnistuminen ja aivan mönkään meno jäävät muistoiksi. Kyllä olen minäkin tässä perunajauhoasiassa kantapään kautta oppini saanut.
VastaaPoistaKyllä seuraava kiisseli onnistui, aimarii. Tämä näkkileipä-kiisseli on vaan jäänyt mieleen niin hyvin :)
PoistaVoi sentään. Muistui mieleeni oma mannapuuron keittäminen joskusmuinoin...-DD
VastaaPoistaJotkut ruokaan liittyvät kokeilut muistaa pitkään, sini. Näen yhä sen näkkileipä-piikkisen kiisselin talomme ulkorappujen alla :D
PoistaNonni! Hyvä että epäonnista kiisseliä seurasi parempi kiisseli yhdessä äidin kanssa.
VastaaPoistaJep, VanhaGubbe. Ja vieläkin muistan ne näkkileivän palat :)
Poista