Vihreä peitto
Metsän siimeksessä, missä ikivanhat kuuset kurottavat kohti taivasta, asuu hiljaisuus.
Elämä hengittää rauhallisesti.
Pohjalla, kivien ja kantojen yllä, kasvaa sammal.
Sammal ei kilpaile pituudessa puiden kanssa eikä loista väreissä kuten kukat. Se on metsän muisti: kun sateen pisara putoaa, sammal ottaa sen vastaan pehmeästi, ja säästää veden janoisille juurille.
Jos painat kätesi pehmeälle sammaleelle, tunnet viileän kosteuden ja joustavan vastuksen. Se on luonnon oma peitto, josta tuntee, että voima ei ole kovaa eikä äänekästä.
Kaikkein kestävin ja kaunein on se, mikä on metsässä pehmeintä.
Sammaleen alla luonto nukkuu, suojassa tuulelta ja tuiskulta, odottaen uutta kevättä vihreän unensa suojassa.
_____________________________________________________________________________
Viikon 8 krapusanat ovat: taivas, voima, vihreä
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Olipa kaunis teksti.
VastaaPoistaHieman eri tunnelma minulla antamissasi sanoissa!!
Mutta todellakin, nyt aloin odottaa sammaleiden tuloa esille. Pehmeää, vihreää.
Tosiaan, noista sanoista sai hyvin erilaiset tekstit, Susu.
PoistaTäältä pehmeiden sammaleiden maasta on pitkä matka sotaan ja kovaan julmuuteen. Siksi halusin kuvailla miltä metsässä nyt tuntuu :)
Voi miten kaunis! Kuin runo <3 Ja kun metsiä kaadetaan, varsinkin näitä ikimetsiä, mun sydän itkee. Tuntuu niin käsittämättömältä miten vähän ihminen arvostaa luontoa - jota ilman se ei kykenen edes elää!
VastaaPoistaAvohakkuut itkettää minuakin, AilaKaarina. Noita vanhoja metsiä pitäisi ehdottomasti säästää, siellä on monien eläinten asumukset ja happirikas ilma ihmisille kulkea. Tykkään kovasti sammalista.
PoistaSammalpeitto on totisesti upea. Ja sammaloitunut kivi paljon kauniimpi ja salaperäisempi kuin paljas vierivä kivi.
VastaaPoistaTotta, Oriolus. Sammal antaa pehmeän peitteen kiville ja tuo elävää tunnelmaa ja vihreyttä.
PoistaIhana krapu💖
VastaaPoistaKiitos Päivi!
PoistaVanhassa kuusimetsässä ei ole usein muuta aluskasvillisuutta kuin paksu, pinnan muotoja myötäilevä sammalkerros. Se kuva palautui mieleen mukavasta kirjoituksestasi.
VastaaPoistaKiitos pasanen. Noin se juuri on, valoa riittää metsän pohjalle vain vähän ja siinä viihtyy sammal.
PoistaOi tämä on minulle kuin vesi sorsan selässä. Lapsesta aikuiseen saakka makailin metsien sammaleissa, leikkien,haaveillen, kuunnellen. Vasta viime vuosina olen siitä vieroittunut ja se vei ison osan minua mennessään. Kirjoitat siitä niin kauniisti, että tunnen melkein sammaleen ihollani. Olin metsän lapsi ja olen sitä kuolemaani saakka. Kiitos upeasta sammal peitteestä🙏
VastaaPoistaMonet kiitokset Saassa!!
PoistaMetsä on ollut minullekin lapsesta saakka tärkeä paikka. Asuimme aivan metsän laidassa ja metsä oli tärkeä paikka minulle ja naapurin pojille. Kuljimme siellä ja rakensimme majankin.
Sammaleet muistan niin hyvin, miten niitä oli iso vihreä matto kun etsimme kanttarelleja, laitoimme aina sammaleet takaisin, kun otimme sieniä!
Kaunis, metsän tuntu tuntui ja tuoksui!
VastaaPoista