Myöhäinen kevät
Talvi unohti lähteä pois.
Se oli levittänyt valkoisen peittonsa maan ylle jo marraskuussa, ja vielä huhtikuun lopussa se makasi aloillaan kuin laiska kissa, joka ei suostu siirtymään samettisohvaltaan.
Kylävaari sanoi aina, että kevät on ujo vieras: jos sitä tuijottaa liian tiukasti ikkunasta, se kääntyy takaisin. Niinpä kyläläiset päättivät teeskennellä, etteivät he edes odottaneet lämpöä. He kaivoivat sukset takaisin esiin.
Eräänä toukokuun yönä tuuli kääntyi etelään. Aamulla ilma tuoksui erilaiselta – mullalta, märältä ruoholta ja lämmöltä.
Kevät ei tullutkaan hiipien, vaan se ryntäsi sisään ovista ja ikkunoista korvatakseen menetetyn ajan.
Se oli muistutus siitä, että kevät ei koskaan jätä tulematta.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viikon 14 krapusanat ovat: ilma, vieras, ruoho
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Onpa ihana tarina! Täytyy muistaa, ettei tuijota liikaa kevään tuloa. Suksia en kyllä kaiva esiin!
VastaaPoistaMuistan kyllä tuollaisia keväitä. Viikko ennen vappua oli hiihtokelit, viikko vapun jälkeen alkoivat helteet. Hitaat keväät ovat parempia, ehtii seurata luonnon heräämistä.
Samaa mieltä, hitaasti etenevä kevät on parempi, Susu. Ehtii rauhassa kaivaa kevätvaatteet esiin.
PoistaHauska tarina talven vaihtumisesta kevääseen. Kylävaarin opetus keväästä on ihana. Sieltä se kevät aina tulee,hitaasti tai rysähtäen :=)
VastaaPoistaJuuri niin Saassa, aina jollain saamme kevään ja kesänkin...
PoistaIhana vivahteikas kuin kevät ainakin on pieni tarinasi.
VastaaPoistaKiitos Aino. Kevättä odotellessa :)
PoistaLaiskan kissan voi potkia pois sohvalta, mutta vuodenaikoja ei voi kiirehtiä. Kaunis kuvaus kevään tulosta. Täytyypä painaa mieleen kylävaarin opetus. Minäkin olen hitaan kevään kannattaja, joskin luonto ei taida totella demokratiaa :o)
VastaaPoistaNäin se on Oriolus, Luonto ei meitä tottele. Keväät tulee jokainen omalla tavallaan, mutta tulee aina :D
PoistaHieno tarina, sydämellinen ja mukavan leppoisasti kerrottu. Kylävaari toteaman keväästä pistän muistiin. Tosin en odota odota innokkaasti kevättä, nautin kevättalven hangista, joita nyt poikkeuksellisesti ei ole. Itse asiassa olen näiden pohjoisen porstuassa vietettyjen 25 vuoden aikana, joka toukokuussa hiihdellyt, muutaman kerran kesäkuun puolellakin, mutta luottoni on kova, aina on tullut kevät ja kesä.
VastaaPoistaKiitos aimarii.
PoistaKävimme mieheni kanssa melkein joka kevät Jerisjärvellä hiihtämässä, niin eräänä vuonna olimme vasta vappuna. Ja silloin oli komeasti lunta ja lisää satoi, tykkäsin kovasti hiihtää Jerisjärven jäällä. Sen päälle saunaan ja avantoon, ah! Muistoja...
Olen tottunut että lunta on joskus vielä paljonkin maaliskuussa mutta nyt ei ole lunta enää yhtään..vuodet ei ole veljeksiä 🌺🌺🌺
VastaaPoistaSe on totta sini, keväät on erilaisia joka vuosi. Nyt vielä ilmastonmuutos sotkee asioita.
PoistaMuistan, että joskus työaikana harmitti, kun kevät tuli niin nopeasti, että sitä ei ehtinyt oikein aistimaan, kun oli jo täysi kesä. No tänä vuonna ei sitä ongelmaa...
VastaaPoistaKyllähän se kevät vilahti ohi töissä käydessä, pasanen. Nyt on aikaa seurata luonnon muutoksia.
PoistaKirjoitat hyvin kauniisti luonnon ilmiöistä. Erityisesti ilahdutti kuvauksesi talvesta, joka "makasi aloillaan kuin laiska kissa". Tunsin myös riemua, kun kevät viimein tuli ja "tuuli kääntyi etelään. Aamulla ilma tuoksui erilaiselta – mullalta, märältä ruoholta ja lämmöltä". Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Kanerva kauniista kommentista ja mukavaa kun tykkäsit. Luonto on minulle lapsesta saakka ollut tärkeä, metsät joet ja järvet!
PoistaAivan ihastuttava tarina <3 Ja nyt lakkaan minäkin tuijottamasta ikkunasta ulos.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Ehkä kevät etenee vaikka ei sitä koko ajan katselekaan :)
Poista