Sivut

tiistai 28. marraskuuta 2017

Automaattiohjauksella - sielu ulkoilee


Aamulla on päästävä ulos raikkaaseen ilmaan, kelistä riippuen lyhyelle tai vähän pidemmälle lenkille. Näin teen 4-6 kertaa viikossa, riippuen muista menoista. Mustat pimeät aamut eivät minua ahdista, päinvastoin, lenkki virkistää mieltä.



Aamulenkillä kylän laitamilla



Lähteminen on tehtävä enempiä miettimättä, jokainen aivosolu keksii muuten syyn olla lähtemättä. Olisi pestävä pyykkiä, valmisteltava lounasta, kirjoitettava luvattu artikkeli, oikoluettava miehen tekstiä jne. Vaiennan nuo äänet ja toimin automaattiohjauksella. Aivan kuin hevonen mustat laput silmillä. Tähän hymiö, mutta koska en tykkää niistä, en laita.

Noustuani sängystä juon keittiössä aamukahvit (mies on keittänyt ne minulle valmiiksi termosmukiin), syön pari paahtoleivän siivua ohessa. Kahvitellessani selailen lehteä joko tabletilta tai paperiversiota.  Siinä heräilen. Kahvit juotuani siirryn suoraan, sivuilleni muihin huoneisiin vilkaisematta, omaan huoneeseeni, jossa lenkkivaatteet ovat aina valmiina. Puen ne päälleni ja vielä eteisessä heijastinliivin ja talvilenkkarit sekä pipon ja hanskat. Taskuun olen varannut kotiavaimen lisäksi älykännyn, se laskee askeleet.

Sitten pääsenkin jo pihalle.



Autiotalo aamuhämärässä

Tänään olin ulkona jo ennen kahdeksaa. Kiertelin kylän laitamilla ja valon lisääntyessä siirryin takaisinpäin metsäpolkuja pitkin kosken kohinoita kuunnellen. Koski on suorastaan tulvinut ja ääni kuului jo kauas ennen kuin mitään havaintoja vedestä näkyi. 

Kylä oli melko autio, joitain työhön lähtijöitä tuli autolla vastaan lähtiessäni. Loppumatkan sain kulkea omat ajatukset seuranani ja kaunista vanhaa kylämaisemaa ihaillen. Metsästä puhumattakaan.

Kotiin päästyäni kävin suihkussa. Lenkki tänään 9200 askelta. Olo on virkeä päivän askareisiin. Suosittelen, pienikin aamuhetki ulkona auttaa päivän paremmaksi.


Aito onni ei asu karjassa eikä kullassa.
Onnen asunto on sielu.
     - Demokritos




lauantai 25. marraskuuta 2017

Tulee talvi, menee talvi


Lunta on ollut maassa muutamaan kertaan tänä syksynä. Eniten oli toissapäivänä torstaina. Tuiskusi oikein kunnolla ja silloin tehtiin pariinkin kertaan lumitöitä etupihalla, että autolla pääsi pihaan ja pihasta pois. Sitten satoikin vuorokauden vettä, tuli lämpöasteita ja jäljellä on lunta tämän verran:

Suurin pläntti lunta pihassa tänään 25.11.2017

Kestoruusut jaksavat värittää puutarhaa, kukkivat niin myöhään, että vastineeksi ovat kestäneet lumet ja niiden sulamisen. Toki jo nuokkuvat vähän mutta värit ovat tallella. Kuvattu tänään aamulla:


       






Tänään on ollut jo aamulla siivouspäivä. Join itse vielä keittiössä aamukahvia puoliunessa kun mies aloitti jo imuroinnin toisesta päästä taloa. Join rauhassa kahvin ja ihailin ahkeraa miestä (hm, aamuinen silmänilo) ja sitten jatkoin imurointia yms pientä siivoukseen liittyvää. Mies pääsi laittamaan leivinuuniin tulen ja siinä ohessa leikkasi pihalla kuusiaitaa. Varsinainen monitoimimies. Toimii sisällä ja puutarhassa, kuten Raid.

Kelien ollessa välillä surkeat räntäsateineen, aloitin muutama päivä sitten taas päivittäisen kuntopyöräilyn sisätiloissa. Päivämatka on 5-10 kilometriä. Kuntopyörällä se tuntuu, hiki tulee, koko ajan pieni ylämäki. Ulkoilua se ei korvaa, ulos on kyllä päästävä päivittäin, mutta nuo sateet hiukan hillitsevät lenkin pituutta aina joskus. Polvi alkaa taas oireilla vähän liikaa, joten on kohta pakko suunnitella lääkäriin menoa ja kortisonipiikkiä uusiksi. Mutta kun tiedän, että ajan saa vasta viiden-kuuden viikon päähän, niin olisi toimittava, eikä yhtään innosta. 

Nyt on sitten hyvä nauttia puhtaasta talosta ja keskittyä sopivaan kirjallisuuteen, saunaan ja muuhun mukavaan.