Sivut

maanantai 26. helmikuuta 2018

Muotia suoraan 80-luvulta


Kaivelin tässä yhtenä päivänä vaatehuoneemme ylähyllyiltä vaatekeräykseen meneviä tarpeettomia vaatteita. Löysin aarteen. Toppahaalarin suoraan 80-luvulta. Luulin laittaneeni sen vaatekeräyksiin jo aikoja sitten. En ole näköjään raaskinut.

Olen ostanut haalarin joskus 90-luvun puolivälissä aloittaessani avantoharrastustani. Konkarit sanoivat, että uinnin jälkeen pitää pukea lämpimästi. Käytin haalaria kovina pakkastalvina kävellessäni parkkipaikalta avantosaunalle ja takaisin. Matkaa oli jonkin verran ja haalari oli uinnin jälkeen tosi lämmin. 

Tuollaisen vaatteen pukeminenkin herätti koko pukukopissa hilpeyttä. Silloin ei oltu vielä tehty remonttia kyseisessä saunarakennuksessa ja pukuhuoneen lattialle kertyi kosteutta. Eihän haalaria voinut heittää siihen kastumaan ja pukea vaan piti keksiä jotain muuta. Niinpä kiipesin aina seinustan penkille seisomaan ja otin haalarin käteen. Sitten laskin sen alaspäin kohti lattiaa ja astuin puntteihin sisään. Kyseiset akrobaattitemput eivät ehkä enää onnistuisi. Silloin oli hauskaa kaikilla, jotka paikalle sattuivat.




Tyylikkäät hopeanväriset tikkaukset olkapäillä



Tekokarvaa hupun reunassa

Tässä koko komeus.
Puntin sisäsivussa on teksti: "Extra long legs".


Edellisen postauksen kommenteissa RH mainitsi jotain pilkkihaalarista ja muistin tämän. Ei ihan pilkkihaalari, mutta haalari kuitenkin.

Ja nyt pakkaseen kyllästyneenä otin sen käyttöön lyhyille lenkeille. Vain yksi urheilu-asu alle ja hupun alle pankkirosvonaamari ja pipo, niin johan tarkenee. Ja haalarin alle mahtuu vaikka mitä, ihan turhaan pelkäsin, että en mahdu siihen enää. Hyvin mahtuu, 80-luvun vaatteet olivat reilun kokoisia. Oletan, että nehän ovat taas uudestaan muotiakin, tosin siitä en piittaa tuon taivaallista kun tällä kylällä ja metsäpoluilla kävelen.






sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pakkasta, painajaisia, pannukakku


Pakkasta on ollut joka aamu kahdenkymmenen tienoilla ja tiedossa ainakin pari viikkoa lisää. Tänään ja huomenna maanantaina on hiukan lauhempi päivä ja sitten lisää oikein kunnon pakkaspäiviä, mikäli ennuste pitää paikkansa. Valittaminen ei tässä kohtaa auta, mutta kyllä vaan alkaa kyllästyttää tämä pakkasmittarin kyttääminen ja ulkoiluajan suunnittelu. Samoin kuin tuo vaatekasa, joka eri vaihtoehdoin on puettava päälle, mikäli haluaa ulos pidemmälle kuin omaan pihaan. Minä olen sellainen, että kun kerran sen kolme-neljä kerrosta vaatteita päälleni puen, niin en ihan muutaman sadan metrin jälkeen viitsisi kotiin palata niitä riisumaan. Teen sitten sen lenkin minkä suunnittelin. Saisi jo lauhtua niin, että pääsisi jäälle vaan nauttimaan auringosta. Pakko uskoa, että se on niitä maaliskuun iloja.



Korkealla männyn latvassa 


Painajaisia näen harvoin. Tällä viikolla olen niitä katsellut jo kahtena yönä. En tiedä mistä ne tulevat, elämässä ei ole tällä hetkellä mitään isompaa murhetta, minkä voisi moista kuvitella aiheuttavan. Jostain vanhoista jutuista niitä tulee ja unen alitajunnan maailma siirtää ne nykyaikaan ja liittää nykyisiin sairauksiin. Kamala herätä keskellä yötä ja miettiä mikä on totta ja mikä ei. Kestää hetken, ennen kuin huomaan nähneeni unta.








Pannukakku lohduttaa aina. Siispä eilen tein saunan päälle pellillisen oikein perinteistä pannukakkua.






Lueskelin puutarhablogeja, lähinnä tähän aikaan vuodesta noita brittiläisiä, kun siellä kevään kukat alkavat jo kurkistella maasta. Täällä on lunta ja jäätä vielä katseltava pitkään ennen kuin ensimmäiset lumikellot työntävät päänsä esiin.