Pakkasta on ollut joka aamu kahdenkymmenen tienoilla ja tiedossa ainakin pari viikkoa lisää. Tänään ja huomenna maanantaina on hiukan lauhempi päivä ja sitten lisää oikein kunnon pakkaspäiviä, mikäli ennuste pitää paikkansa. Valittaminen ei tässä kohtaa auta, mutta kyllä vaan alkaa kyllästyttää tämä pakkasmittarin kyttääminen ja ulkoiluajan suunnittelu. Samoin kuin tuo vaatekasa, joka eri vaihtoehdoin on puettava päälle, mikäli haluaa ulos pidemmälle kuin omaan pihaan. Minä olen sellainen, että kun kerran sen kolme-neljä kerrosta vaatteita päälleni puen, niin en ihan muutaman sadan metrin jälkeen viitsisi kotiin palata niitä riisumaan. Teen sitten sen lenkin minkä suunnittelin. Saisi jo lauhtua niin, että pääsisi jäälle vaan nauttimaan auringosta. Pakko uskoa, että se on niitä maaliskuun iloja.
| Korkealla männyn latvassa |
Painajaisia näen harvoin. Tällä viikolla olen niitä katsellut jo kahtena yönä. En tiedä mistä ne tulevat, elämässä ei ole tällä hetkellä mitään isompaa murhetta, minkä voisi moista kuvitella aiheuttavan. Jostain vanhoista jutuista niitä tulee ja unen alitajunnan maailma siirtää ne nykyaikaan ja liittää nykyisiin sairauksiin. Kamala herätä keskellä yötä ja miettiä mikä on totta ja mikä ei. Kestää hetken, ennen kuin huomaan nähneeni unta.
Pannukakku lohduttaa aina. Siispä eilen tein saunan päälle pellillisen oikein perinteistä pannukakkua.
Lueskelin puutarhablogeja, lähinnä tähän aikaan vuodesta noita brittiläisiä, kun siellä kevään kukat alkavat jo kurkistella maasta. Täällä on lunta ja jäätä vielä katseltava pitkään ennen kuin ensimmäiset lumikellot työntävät päänsä esiin.