Entä jos
olisin
aikoinaan valinnut toisin?
Olin opiskelun alkuvaiheessa kesätöissä Milanossa
ja työ oli täysi vastakohta sille mistä lopulta tuli elämänurani. Sain kokeilla
toisenlaista elämää ja totesin, että se ei ollut minua varten. Kiinnostava
elämänvaihe, siinä kaikki.
Nyt
korona-aikaan enemmän tulee juteltua puhelimessa kaikenlaista, eräs ystäväni kysyi, että olenko koskaan miettinyt, mitä jos olisin lähtenyt niiden
silloin nuorena saamieni tarjousten perään. Sain työtarjouksia Pariisista,
Nykista ja Tokiosta asti. Vuoden mittaan tein muutaman keikan opiskelurahoja
tienatakseni.
Saatoin
vastata käsi sydämellä: ei ole koskaan tullut mieleeni, että katuisin
valitsemaani opiskelua ja työuraani. Olen nauttinut työstäni suuresti enkä muutenkaan
ole menneitä jossittelevaa lajia.
Viikon 20 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: sydän, käsi, työ
Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Ilmoitathan kommenteissa joko SusuPetalille tai minulle kun tekstisi on valmis.
Joka menneitä muistelee sitä tikulla silmään, sanoi vanha kansa.
VastaaPoistaMukana pitkästä aikaa:
https://mustaasamettia.blogspot.com/2020/05/viikon-20-krapu.html
Totta. Mukava kun olet taas krapuilemassa.
PoistaMie aikanaan lähdin yhteen työpaikkaan, joka kuulosti hyvältä, ihan vain siksi, että harmittelisin kumminkin myöhemmin, kun en mennyt. Oon just sellanen vanhojen asioiden vatvoja, mitäjossittelija. Mies ei ymmärrä, se ei kans pohdi koskaan moisia. Elää tässä ja nyt, niin hyvässä kuin pahassakin.
VastaaPoistaIsot ratkaisut elämässä eivät minua kaduta, tehtyä ei saa muutetuksi. Jossittelu on turhaa - en voi enää ryhtyä valokuvamalliksi :D
PoistaEntä jos? Lukiessa tuli mietittyä omia tienvalintoja. Sama lopputulema: se on hyvä näin! Tänään on avain eiliseen ja eväät huomiseen, sillä jatketaan...
VastaaPoistaSamoilla linjoilla olaan. Onhan niitä joskus mukava muistella, kun silloin...
PoistaHyvä, ettet valinnut tuota kansainvälistä tietä! Emme me sitten olisi toisiimme tutustuneet, nih!
VastaaPoistaTotta, ehkä en blogia pitäisi täällä :D
PoistaMitäpäs menneitä miettimään, tarpeeks jokaisessa päivässä :)
VastaaPoistaOlet oikeassa, jokainen päivä tuo omat uudet asiansa.
PoistaKun on tyytyväinen, niin ei siinä ole jossittelemista.
VastaaPoistaNäin on, Aina.
PoistaKiva krapu. Se on hyvä että on kokeillut niin tietää paremmin ettei se ollut itseään varten. ja kutminen ynä jossittelu. samoilla linjoilla tämäkin, siitä mitään hyötyä tahi iloa ole, menneessä rypemisessä. Tällä en kuitenkaan tarkoita että pitäisi unohtaa, ei pidä. Vaan muistaa mutta vain harvoin ja pieteetillä=)
VastaaPoistaTässä mun krapu:
https://sushuokailee.blogspot.com/2020/05/krapu-20-ja-myynti-ilmoituksia-seka.html
Toki menneitä voin muistella hyvillä mielin - hienoja kokemuksia.
PoistaMuistemisesta kirjoitit hyvän kraputarinan, mutta jossittelu on turhaa.
VastaaPoistaEi tosiaan niitä aikoja takaisin saa vaikka kuinka jossittelisi.
PoistaTurhahan se on menneitä jossitella!
VastaaPoistaIhan turhaa, Riitta. Nykyisessä on tarpeeksi miettimistä :)
Poistahttps://digi-passions.blogspot.com/2020/05/krapu-20-pipsan-valinta.html
PoistaKiitos!
PoistaJoskus on kiva täyttää 'tyhjiä rivejä'. Luoda tarina, millaista olisi ollut 'jos' ja antaa mielikuvituksen lentää. Se on ajatusleikkiä, joka ei muutu totuudeksi.
VastaaPoistaKun elämässä on ollut monenlaisia vaiheita, niin on mitä muistella. Toki joskus on hauska miettiä, mitä jos...
PoistaMielikuvitusajattelu on joskus hauskaa mutta vakava jossittelu ei auta, ei muuta mitään. :)
VastaaPoistahttps://blogitse.com/2020/05/12/krapu-20-elama-on-rankkaa/
Näin on, tulee vain paha mieli jossittelusta.
PoistaTarjolla krapuni suklaata sydämelle
VastaaPoistaAhaa, kiinnostuin...
PoistaMonesti hyvinkin pienet asiat ovat vaikuttaneet ja muuttaneet kokonaan elämänkulkua. Ja sitten voi miettiä entäs jos...
VastaaPoistaJuuri niin Seita, pienestä on kiinni monesti ja onnea matkassa valinnan suhteen. Tai mistä sen tietää, jos...
PoistaKyllä sitä välillä on tullut mietittyä, että olisi voinut leipänsä helpomminkin tienata. Niin paljon ihmisten surua, ahdistusta ja kuolemaa, mutta toisaalta suurta elämäniloa, sitkeyttä ja uskomattomia elämäntarinoita. Aitoa työniloa siitä, että tämä on tärkeää mitä teen. Eli reilusti plussan puolelle menee. ps. hyvinkin voisit ryhtyä valokuvamalliksi. Ei se iästä ole kiinni ;)
VastaaPoistaVoin kyllä sanoa, että minusta ei sinun työhösi olisi, arvostan sitä suuresti.
PoistaElämä heitteli näin, ehkä osin sattumalta ja osin siksi, että en edes voinut millään kuvitella mallin töitä kuin hetkellisesti opiskelurahoja tienatakseni. Se on niin erilainen maailma. 15 vuotta sitten tein Britanniassa vielä aikuismallin töitä yhdelle lehdelle :) Tosin olin työni puolesta heille muutakin tehnyt.
En tiennytkään, että nuoruutesi aikaiset "keikat" olivat mallin töitä. Waude, sanon minä. Mutta sinun älynlahjoillasi varustettu nainen kuului kuitenkin enemmän yliopistomaailmaan.
VastaaPoistaIsältä peritty pituus ehkä auttoi. Tein niitä hommia ihan sillä mielellä, että opiskelurahoja saisin. Työstä maksettiin hyvin ja muutaman keikan tein parin seuraavan vuoden aikana. Se maailma oli niin kaukana omastani, että opinnot vetivät pitemmän korren empimättä.
PoistaMutta elämässähän kaikkea, melkein, pitää kokeilla...