Aamun rauha

 Reitti uimarannalle kulkee parkkipaikalta puiston halki lehmusten ja pihlajien reunustamaa kävelytietä:

Siellä ranta jo näkyy

Perillä

Tänään aamulla läksin kotoa seitsemän jälkeen ja ajelin viiden minuutin matkan parkkipaikalle. Lyhythän se matka on, reipas kilometri, mutta säästän selkääni, jotta jaksan olla vedessä juoksemassa pitempään. Takaisin kävely olisi muuten jo liikaa. Vedessä selkäkin rentoutuu ja koko kroppa.

Tänään oli aivan erityinen rauha ja muita uimareita oli pari ja lisää vakioporukkaa  tuli kun järvessä olin. Kevyt tuuli kuljetti ja vesi oli sopivaa, +18 C. 

Juttuseuraa oli ja järvessä tuli viivyttyä kohtalaisen kauan. Oli hauskaa kun jokainen uimaan tullut huuteli ensin "huomenta" ja heti perään "hyvää juhannusta".

Avoimet puutarhat 16.6.2024

 Tänä vuonna avoimien puutarhojen päivä olikin jo kesäkuun puolella ja sehän sopi hyvin. Monet kasvit olivat olivat toukokuun paahteessa aikaansa edellä. Mutta kaunista katsottavaa riitti kyllä.

Perinteiseen tapaan kiersimme ystäväni kanssa tänä vuonna, mutta vain yhden puutarhan. Muissa esillä olevissa olimme jo aiempina kesinä käyneet.

Tässä maistiaisia puutarhasta:

Veden solinaa

Suihkulähde

Erilaisia hauskoja kylttejä oli puutarhuri tehnyt

Puutarha sijaitsee peltojen laidassa ja voin kuvitella miten kauniisti pellon eri värit kesästä syksyyn korostavat puutarhaa sen taustana. Vaikka järvimaisema on minun sielunmaisemani, niin kyllä pellotkin ovat juhlavan näköisiä, erilaisine viljoineen.

Perinteeseen kuuluu myös leivoskahvit kierroksen jälkeen, tänä vuonna haimme leivokset ja kahvit keitti ystäväni uudehkossa kodissaan, jossa on asunut vasta kolme kuukautta.

Mieli lepää kaikissa kauniissa kukissa ja puissa. Oli hieno päivä.

Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 2

Nyt olen aamu-uinnilla käynyt jo lähes kuukauden ja välillä täytyy oikein pysähtyä miettimään, että miten tuo kalenteri näyttää vasta alkavaa kesäkuuta. 

Kaikki luonnossa on edistynyt pikavauhtia. Kevät jäi näillä leveyksillä kokonaan pois, talven lumipyryjen jälkeen pullahti yhtäkkiä kesä.

Parissa päivässä tapahtui koivujen hiirenkorvien muuttuminen heleän vihreiksi oikeiksi lehdiksi. Nyt on jo jonkun aikaa ollut syvä vihreys koivuissa. Jarruttakaa nyt vähän! 

Yksi esimerkki on pihlajan kukinta. Yhtenä aamuna, taisi olla 29. toukokuuta, kävelin pihlajakujaa järvelle parkkipaikalta kuten aina. Jotain erilaista kuitenkin oli: kaikki pihlajat olivat täynnä kukkia.

Nämä pihlajat on kuvattu 29.5.2024

Sitten tuli kesäkuun ensimmäinen päivä, viime lauantai. Kaikki pihlajien kukat olivat ruskeita. Kuivuus ja lämpimät päivät tekivät kukinnasta lopun. Mitenkähän marjojen käy.

Tuli mieleen myös entisen kodin lukuisat omenapuut. Ehtivätköhän pölyttäjät tehdä työnsä? Taisi mennä ylitöiksi ainakin. No, ne kaikki 15 puuta eivät enää ole minun huolenani. 

Jos minulta olisi kysytty 25 vuotta sitten, että pidänkö lupiineista, olisin vastannut pitäväni, ne olivat harvinaisia. Nykyisin on toisin. Se on vieraslaji ja joutaisi pois. Lupiini on levinnyt aivan mahdottomasti ja vie tilaa kauniilta perinteisiltä luonnonkukilta. 

Lupiinit ovat päättäneet myös "ilahduttaa" minua. Katsoessani ulos, ranskalaisen parvekkeen ovesta, näen melkoisen lupiininiityn. Apua! Pari vuotta sitten kun muutin tähän, ei näkynyt ainuttakaan. Niin salakavalasti ne leviävät lintujen ja tuulen mukana, mokomat. 

Eiliselle oli luvattu melkoisesti ukkoskuuroja ja vettä. Ympäri Pirkanmaata oli tullutkin. Tälle seudulle ei pisaraakaan, vaikka niin odotin virkistävää vesisadetta. Epäoikeudenmukaista!

Tänään huomasi koululaisten aloittaneen lomansa. Uimassa oli jo ennen yhdeksää veteen hyppiviä pikkupoikia, joita lempeästi opastin mistä saa hypätä ja mistä ei. Kohteliaita poikia, kiittivät neuvoista! 

Kaukajärven vesi on täältä itäpäästä jo +22 C, aivan liian lämmintä meidän aamu-uimareiden mielestä. Minkäs teet.

Vuosi sitten näin: Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 1