Sivut

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Viikon 16 krapu – Nahkatakkinen tyttö

Nahkatakkinen tyttö

Mustaan pukeutunut tyttö maleksii lumisohjoisia katuja. Tummiksi rajatuissa silmissä on tyhjä ja avuton katse. 

Askeleet vievät ostarille, jossa norkoilevilta spurguilta voi pummata röökiä. Jos hyvä tuuri käy, voi saada nappeja halvalla, kun on oppinut tuntemaan tyypit. Ja tyttö on.

Luokkakavereita seisoskeli ostarin käytävillä ruokatunnilla.

”Kuraattori on kysellyt sua. Miks sä taas lintsaat?”

”Vitut.”

Kuraattoria hän ei halunnut tavata. 

"Vitun ämmä, hailean beesissä jakkupuvussaan. Ei se mitään ymmärrä. Se on ilmoittanut sossuille lintsauksesta ja tupakoinnista.

Ne kutsu vanhemmat keskustelemaan. Mitä vitun keskustelemista tässä on. Ihan pimeetä. Mä en ainakaan mee.

Mutsiakaan tuskin kiinnostaa.

Millään ei ole väliä".

 ______________________________________________________________

Viikon 16 krapusanat ovat: avuton, hailea, ämmä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.


22 kommenttia:


  1. Loistoavaus, joka osui suoraan asian ytimeen!
    Tämä näköalattoman nuorison määrän lisääntymien on hälyyttävä ilmiö, sillä jos tuossa kohtaa ei millään ole mitään väliä, eivät tulevaisuuden näkymät kovin ruusuisina hehku... Surullista. Relevantti kysymys kuuluu: kuinka tähän on ajauduttu??
    Ja sitten Suomi on maailmaan onnellisin maa, millähän kritereillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka.
      Isoissa kauppakeskuksissa noita nuoria näkee. Minä sain juuri joku aika sitten osani: "mitäs ämmä tuijottaa".
      Olen itsekin ihmetellyt tätä onnellista maata. Mistä ihmeestä se mitataan ja keneltä kysytään.
      Hallitus tekee sitten parhaillaan lisää "onnellisia mutta rahattomia"...

      Poista
  2. Tavoitit hyvin tytön sisäisen maailman. Muistan omasta teini-iästäni nuo tunteet, millään ei ole mitään väliä, älä tuijota minua, haluan kadota näkymättömiin.

    Tuli tuosta nahkatakista mieleen Dingon kappale Nahtakkinen tyttö. Siinä on samaa tunnelmaa kuin kravussasi.

    https://youtu.be/-_-3wwFLroY?si=DR6l7bhN9rtbKWpK


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu.

      Nahkatakkityttö on Autiotalon ohella Dingon parhaita, minun mielestäni.

      Poista
  3. Surullinen olo tuli tytön puolesta. Elämä lähti luisumaan väärään suuntaan. Kun tästä tilanne menee pahemmaksi, niin käy kuin eräälle isälle, joka yritti keskustella huonosta käytöksestä jengin kanssa. Huonosti kävi, sai luodin naamaansa ja kuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen tilanne lähtee helposti luisuun, aimarii. Toivoa voi, että jossain vaiheessa tyttö saa kiinni paremmasta olosta ja elämästä.

      Poista
  4. Dingon Nahkatakkinen alkoi soida mielessä. Liian tuttua tuo tekstisi on, nuoruus on vaikeaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama korvamato täällä, sini. Nuoruus on monella tavalla vaikeaa, tosin kun ikää tulee, osa ainakin muuttaa elämänsä suuntaa, onneksi.

      Poista
  5. Uskottavaa kuvausta teiniangstista! Onneksi monella iän mukana helpottaa, ei kuitenkaan kaikilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Oriolus.
      Totta, onneksi ikä korjaa asiaa joillakin ja jollain lailla.

      Poista
  6. Näitä aina välillä tällä näkee, kun on tuo nuorten päihdehuoltola vieressä. Tosin on joukossa iloisesti tervehtiviäkin nuoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän joukkoon mahtuu monenlaisia nuoria, onneksi.

      Poista
  7. Hetkessä eläminen on nuoruutta, toisilla se kestää pitempään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joskus jää päälle nuoruuden intoilut pitkälle keski-ikään, tai loppuiäksi.

      Poista
  8. Niin ajankohtaista! Kun vaan joku keksisi tälle nuorisolle jonkun avun nostaa tuosta toivottomuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Emilie. Ei ainakaan nykyisen hallituksen toimilla taida tilanne parantua.

      Poista
  9. Jokin yksilöllinen yhdistelmä hyvää kokemusta edes yhdestä aikuisesta ja omaa havahtumista tarvitaan, että tuosta selviää kuiville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pasanen. Mutta usein se ainoa vanhempikin on välinpitämätön nuorensa ongelmille, jos itselläkin on vaikeaa. Eikä pelkästään yksinhuoltajilla, vaan kaikilla vanhemmilla voi työttömyyttä, alkoholiongelmia jne.

      Poista
  10. Semmoista se on teini-iässä, kun kukaan ei oikein ymmärrä. Ja itse asianosainen kenties vähiten, janoaa, että joku ymmärtäisi, mutta kun...
    Toiset selviää, toiset ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään suuri osa selviää tuostakin iästä, Äijä. Kuka paremmin ja joku rimaa hipoen - kohti aikuisuutta.

      Poista
  11. Voi tyttöä. Mahtoiko kotona kukaan pitää hänestä huolta tai edes olla kiinnostunut missä aikaansa viettää ja kenen kanssa. Vähän vaikuttaa siltä, että ei :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelen, että äitikään ei taida huolehtia, Annukka. Vähän viittasi tytön lause siihen.
      Noita nuoria näkee joskus ostoskeskuksissa ja tulee mieleen, että kukaan ei taida edes välittää missä he ovat. Valitettavasti.

      Poista