Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pinsiön taimisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pinsiön taimisto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Betonikin kukkii - on kesä

Pinsiön taimistolta tarttui mukaan muutama kesäkukka:

Betonikassit saivat punaiset neilikkansa, kaikki viisi kassia.


Suikeroalpi pääsi kokeilumielessä kivitornin ukkojen hiuksiksi.
Laji on normaalia vaaleampi, lähes sitruunan värinen.

Tulihan sieltä yksi omenapuun alkukin isännän matkaan, kuinkas muuten. Tarha senkun laajenee. Tämä uusi sai liikkeelle naapurin isännänkin, kun miehet viikonloppuna taljalla nostivat kuopasta tuon jättikiven. Pitihän puulle kuoppa saada. Naapuri sitten hiukan hymyillen kulki meidän omenatarhassa ja totesi mielissään, että hyvin riittää omppuja taas heillekin. 

Nupulla ovat omenapuut nyt, sitten puhkeaa valkoinen kukkaloisto.


Kivi on n 70 cm korkea ja samanverran sillä on leveyttä paksuimmalta kohtaa



Helmililjat(kin) ovat tänä vuonna normaalista aikataulustaan myöhässä, mutta komeasti kukkivat niidenkin mättäät nyt.

Se on kesää nyt!


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

’Krasnoje Ranneje’ pääsi kotiin


Varoitus: tekstiä ei suositella puutarhamyymälöihin ja vastaaviin paikkoihin hurahtaneille. Vastuu on lukijalla.


Tehtiin retki Pinsiön taimistolle  ja Frantsilan Kehäkukkaan. Päätarkoitus oli hakea taimistolta meille eteläiseen omenatarhaamme uusi tulokas, ’Krasnoje Ranneje’:









Taimistolla oli muutakin mukavaa:

Vesiaiheet kiinnostavat aina

Kauniita havupuita/pensaita:

Pesäkuusi vasemmalla ja oikealla pallokuusi

Kartiosinikuusi

Ruusuherukka, uusi tuttavuus minulle

Bellikset


Maalaiskahvilassa juotiin kahvit

Sitten niitä veistoksia. Viime vuonna moni sai silmän iloa noista ja ajattelin kuvata niitä muutaman tänäkin vuonna. Kelpaako?











Vinkki betonitöihin


Sitten jatkettiin matkaa lounaalle Pappilanjoen rantaan, Frantsilan yrttitilalle, Kehäkukka-ravintolaan. Joen vesi oli korkealla.







Lounas syötiin ravintola Kehäkukan ulkoterassilla aurinkovarjojen katveessa



Tätä kuvatessa teki niin kovasti mieli heittää vaatteet pois ja lähteä uimaan...


Joen rannalla kasvoi keltavuokkoja

Tuomen tuoksu tuntui jo kauas ennen kuin jokikaan näkyi

Budjettini ylittyi vain yhdellä kuunliljalla. Se lajike oli 'Minuteman', ja pakko oli se ostaa, sitä minulla ei vielä ole. Lisäksi ostin belliksiä eli kaunokaisia ja kivitorniin ostin sinisen miljoonakellon. Sen kävin äsken istuttamassa:


              


Helpolla ei omenapuukaan maahan pääse. Valtava kivi vedettiin taljalla kuopasta pois, nyt mies on laittamassa multaa omppupuulle. Isot vanhat omenapuut ihmettelevät taas, että mikä pikkuinen tänne on tuotu :)

Retki oli antoisa, enkä valita kuumuutta, onneksi autossa on ilmastointi. Hiukan ehkä +28 C oli jo tuolla jokilaiturilla istuskellessa liikaa. Tuulikaan ei viilentänyt. Mutta edelleen voimme nauttia lämmöstä, vaikka se ennusteen mukaan muutaman asteen putoaakin. Hyvä.




keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kiviä, lasimurskaa ja kukkiakin

Pinsiön taimitarhan retki, kuten jo monena vuonna aiemminkin, toukokuussa, tehtiin viime maanantaina. Ensin pohdittiin, että helatorstaina mentäisiin, mutta arveltiin silloin siellä olevan ruuhkaa, joten parempi näin. Nyt saimme aamupäivän rauhassa kulkea puutarhassa melkein ainoina asiakkaina. 

Kyllä puutarhallakin huomasi kaikesta, että kevät on myöhässä. Kukkatarjonta painottui orvokkeihin ja muihin kylmää kestäviin lajeihin, eikä varsinaisia kesäkukka-amppeleita ollut vielä lainkaan. En olisi niitä toki vielä arvannut ostaakaan, on tämä kevät jo osoittanut, että lunta tulee tupaan jos kuvittelee kesän olevan ovella.





Orvokkeja ostin minäkin lisää, valkoisia ja sinivalkoisia. Lisäksi ostin hopeakäpälää muutaman taimen. Suunnitelmat olivat valmiina. Mies kaipaili lobo-omenapuuta, vaan niitä ei ollut. Sille on paikka katsottuna eteläpuutarhastamme, kun pohjoisessa omenatarhassamme se vanha (27 v) lobo ei tuota tarpeeksi omenia. Huokaus. Mehän hukumme omeniin joka syksy. Mutta mitäs sen väliä!







Tämän hintaisia (65 euroa kpl) kukkia ei ole ostoslistalla, huh

Kiertelimme katselemassa muita kohteita kun kasvit ja kukat oli nopeasti tutkittu. Patsaita on joka lähtöön, minun silmääni miellyttävät nuo japanilaistyyliset, mutta en ole varma sopisivatko nekään meidän puutarhaan. Taitaa meidän pihan tyyliin sopia paremmin ne minun betonityöni. 





Miten olisi alaston mies/nainen puutarhaan? Ei hassumpi idea. Tässä kylällämme on yhden talon sisäänkäyntien luona tuollaiset isot leijonat. Ne kyllä eivät tähän kylämäiseen ympäristöön sovi. Ovat kuin hajuvesi lihapullassa, vai miten se menikään.





Sitten se paras osasto, kivet. Siellä kiertelin ja kuvasin erilaisia kiviä ja kivi- ja lasimurskaa. Varastin (en siis kiviä) reilusti ideoita betonitöihini. Mietin hintaa jollekin pienehkölle betonilaatalle. Laskin, että teen itse sen yhden laatan hinnalla kymmeniä kuivabetonista ja saan omaperäisiä. Kellään ei ole samanlaisia.

Mutta olihan siellä niitä:

      

 








 










Merikiviä ja lasimurskaa eri väreissä: 


Kierreltyämme tarpeeksi oli jo nälkä. Viime vuonna kävimme kasvislounaalla Kehäkukassa Frantsilassa ja silloin olin todennut miehelle, että Pinsiön retkeen voikin aina hyvin yhdistää tämän paikan. 





Mies ei ole mikään kasvissyöjä, enkä minäkään, mutta viime vuoden hyvän kokemuksen jälkeen menimme sinne nytkin uudelleen. Emme pettyneet. Lounas oli erinomainen ja jälkiruokana vielä raparperikiisseliä kermavaahdon kanssa, nam ja maiskis, se oli hyvää.

Pihapirissä olikin jo auki puoteja. Sieltä en ostanut mitään, jotenkin tuntui, että paikalliset käsityöt eivät enää jaksaneet innostaa. Eikä varsinkaan 8-10 euroa maksavat käsin tehdyt kortit. Arvostan kyllä käsityötä, mutta tuollaisen kortin ostaisin vain johonkin lahjapakettiin kylkiäiseksi. Tänä vuonna ei ole edes yo-juhlia tiedossa. Hyvä niin.




Lounaan jälkeen olimme valmiit kotimatkalle. Hämeenkyröläinen peltomaisema ymprillä oli ilo silmälle. Niin Sillanpään maisemaa!