keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kiviä, lasimurskaa ja kukkiakin

Pinsiön taimitarhan retki, kuten jo monena vuonna aiemminkin, toukokuussa, tehtiin viime maanantaina. Ensin pohdittiin, että helatorstaina mentäisiin, mutta arveltiin silloin siellä olevan ruuhkaa, joten parempi näin. Nyt saimme aamupäivän rauhassa kulkea puutarhassa melkein ainoina asiakkaina. 

Kyllä puutarhallakin huomasi kaikesta, että kevät on myöhässä. Kukkatarjonta painottui orvokkeihin ja muihin kylmää kestäviin lajeihin, eikä varsinaisia kesäkukka-amppeleita ollut vielä lainkaan. En olisi niitä toki vielä arvannut ostaakaan, on tämä kevät jo osoittanut, että lunta tulee tupaan jos kuvittelee kesän olevan ovella.





Orvokkeja ostin minäkin lisää, valkoisia ja sinivalkoisia. Lisäksi ostin hopeakäpälää muutaman taimen. Suunnitelmat olivat valmiina. Mies kaipaili lobo-omenapuuta, vaan niitä ei ollut. Sille on paikka katsottuna eteläpuutarhastamme, kun pohjoisessa omenatarhassamme se vanha (27 v) lobo ei tuota tarpeeksi omenia. Huokaus. Mehän hukumme omeniin joka syksy. Mutta mitäs sen väliä!







Tämän hintaisia (65 euroa kpl) kukkia ei ole ostoslistalla, huh

Kiertelimme katselemassa muita kohteita kun kasvit ja kukat oli nopeasti tutkittu. Patsaita on joka lähtöön, minun silmääni miellyttävät nuo japanilaistyyliset, mutta en ole varma sopisivatko nekään meidän puutarhaan. Taitaa meidän pihan tyyliin sopia paremmin ne minun betonityöni. 





Miten olisi alaston mies/nainen puutarhaan? Ei hassumpi idea. Tässä kylällämme on yhden talon sisäänkäyntien luona tuollaiset isot leijonat. Ne kyllä eivät tähän kylämäiseen ympäristöön sovi. Ovat kuin hajuvesi lihapullassa, vai miten se menikään.





Sitten se paras osasto, kivet. Siellä kiertelin ja kuvasin erilaisia kiviä ja kivi- ja lasimurskaa. Varastin (en siis kiviä) reilusti ideoita betonitöihini. Mietin hintaa jollekin pienehkölle betonilaatalle. Laskin, että teen itse sen yhden laatan hinnalla kymmeniä kuivabetonista ja saan omaperäisiä. Kellään ei ole samanlaisia.

Mutta olihan siellä niitä:

      

 








 










Merikiviä ja lasimurskaa eri väreissä: 


Kierreltyämme tarpeeksi oli jo nälkä. Viime vuonna kävimme kasvislounaalla Kehäkukassa Frantsilassa ja silloin olin todennut miehelle, että Pinsiön retkeen voikin aina hyvin yhdistää tämän paikan. 





Mies ei ole mikään kasvissyöjä, enkä minäkään, mutta viime vuoden hyvän kokemuksen jälkeen menimme sinne nytkin uudelleen. Emme pettyneet. Lounas oli erinomainen ja jälkiruokana vielä raparperikiisseliä kermavaahdon kanssa, nam ja maiskis, se oli hyvää.

Pihapirissä olikin jo auki puoteja. Sieltä en ostanut mitään, jotenkin tuntui, että paikalliset käsityöt eivät enää jaksaneet innostaa. Eikä varsinkaan 8-10 euroa maksavat käsin tehdyt kortit. Arvostan kyllä käsityötä, mutta tuollaisen kortin ostaisin vain johonkin lahjapakettiin kylkiäiseksi. Tänä vuonna ei ole edes yo-juhlia tiedossa. Hyvä niin.




Lounaan jälkeen olimme valmiit kotimatkalle. Hämeenkyröläinen peltomaisema ymprillä oli ilo silmälle. Niin Sillanpään maisemaa!


tiistai 23. toukokuuta 2017

Umpitunnelissa

Katselin viikonloppuna vanhoja kuvia ja huomasin, että viime vuonna teimme perinteisen Pinsiön taimiston retken jo 11. päivä toukokuuta. Silloin näytti taimien ja kesäkukkien tilanne aivan samalta kuin eilen, kun teimme tämänvuotisen retken. Pari viikkoa on selvästi eroa viimevuotiseen.

Katsastettiin samalla menomatkalla Tampereen rantatunneli, mies kuvasi likaisen autonikkunan läpi:

Tietöiden keskeltä löytyy jostain tunnelin aukko


Sisään tunneliin


Tunnelissa


Tunnelin pituus on 2.4 km



Ulos tietöiden keskelle

Tampereella on rakennus- ja tietöitä joka puolella: tunnelin liittymiä, Ratinan valtava ostoskeskus, ratikkatyömaat ym. Parkkipaikat vähenevät, joten tulee entistä enemmän käytettyä oman kunnan palveluja. Ei huvita mennä kuin aivan pakosta tuonne kaupunkiin etsimään autolle paikkaa.

Taimistosta lisää myöhemmin.