keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Jäätävää


Eilen oli jäätävän kylmä ilma. Pakkasta oli koko päivän ja vielä tuuli ja satoi räntää. Ei lainkaan tullut sitä keväistä iltapäivälämpöä ja aurinkoa. Olin kotona koko päivän ja hoidin lämmitysasioita.

Lätäköt ovat kauniita taideteoksia aamuisin:






Sääennuste lupaa loppuviikoksi jo lämpimämpää, uskoo ken näkee.

Mielentilaani kuvaa nyt parhaiten Risto Rasan runo:

 Niin kuin aalto uittaa aallon 
yli valtameren, 
niin selviydymme mekin 
toinen toisiamme tukien. 
- Risto Rasa -



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kivikkoista kulkua

Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.

On ollut viikonlopun ajan mahtavat ulkoilusäät. Perjantaina satoi ensin lähes kaatamalla vettä koko päivän. Mutta heti eilisestä lauantaista lähtien on ulkoilusää ollut sellainen, että siivoamiset on taas saaneet jäädä odottamaan jotain kummallista inspiraatiota. Tai sitten tilaan siivoojan, että saan harrastaa rauhassa. Eikä tämä ole vitsi.

Eilinen lenkki suuntautui tänne lähimaisemiin ja purolle. Purokin oli vapautunut lumista ja vesi solisi iloisesti. Tänään sunnuntaina suuntana oli kivikko, vähän isomman järven rannalla. Pari joutsenta piti niin kovaa meteliä, että kauempaa ensin saattoi kuvitella niitä olevan vähintään tusina. Kaksi niitä oli vain, taisi olla pariskunnan aamuneuvottelu vain äänekästä sorttia, hiljenivät sitten ja asettuivat kauemmaksi jäälle.


Jää kantoi tuolla vielä hyvin mutta en tohtinut mennä lähemmäksi joutsenia häiritsemään kameroineni.

Kivikkoranta on lempipaikkani, harmi vaan, että on niin hankalassa paikassa, että noita kiviä ei saa kerättyä ja kannettua autoon. 




Vesi on tosi matalalla ja siksi rantakivikkoa on näkyvissä leveä kaistale.











Metsäkauriita on juoksennellut jäällä, kavioiden jäljet näkyivät:



Nämä ovat ne kevään hauskimmat uponneet kivet:

















Kivet ovat hiotuneet vuosituhansien aikana veden ja jäiden puristuksessa kauniin pyöreiksi. Joinain keväinä voi nähdä korkeita jäämassoja. Tämän päiväinen retki oli hieno, aurinko lämmitti niin, että siinä jäällä olisi voinut olla vaikka kuinka pitkään.

Sitten se kuvaannollinen kivikossa kulkeminen. 

Kyse on julkisen terveydenhuollon toimivuudesta, sen hitaudesta ja organisoinnin puutteesta. Mies kävi labrassa ja sieltä hänet passitettiin suoraan ensiapuun jonottamaan. Jonotti sitten muutamankin tunnin ja sitten oli puoli päivää tiputuksessa ja sai vasta silloin asiaankuuluvaa lääkettä. Kaikki siis saman katon alla, paikat ovat muutamien metrien etäisyydellä toisistaan. Paikalla oli lukuisia sairanhoitajia ja yksi lääkäri. Lääkäri oli vaihtunutkin jo välillä. Henkilökunta toimi varmasti hyvin ja ripeästi. Mutta se asioiden organisointi. Jotenkin tuntuu kummalliselta, että eikö sitä tiputusta mitenkään olisi voinut laittaa heti, oliko pakko jonotuttaa.  Minä olin odotellut siellä ensin mukana ja käynyt välillä asioilla. Olin tietty enemmän huolissani kuin mies itse. Lopulta tulin kotiin. Mies tuli vasta illalla myöhään Kela-taksilla. Se ei muuten ole mitään ilmaista lystiä. Oli maksanut 25 euroa, normihinta ko matkasta olisi ollut 38 ekua.  

Kaikesta huolimatta hyvää alkavaa viikkoa, kevättä ja aurinkoa!