Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste akryylimaalaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste akryylimaalaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

maanantai 31. elokuuta 2020

Elokuu

Pian loppuvan elokuun tunnelmia kuvaa äskettäin valmiiksi saamani akryylimaalaus:



Lentolisko vapaassa syöksyssä




perjantai 31. heinäkuuta 2020

Värituimassa

Joka-aamuinen järvihölkkä on antanut inspiraatiota myös akryylimaalauksiini.

Tämä työ syntyi muutama päivä sitten sateisena päivänä:



Värituimassa eli Värit uimassa




lauantai 11. heinäkuuta 2020

Maalia kankaille

Sadekuurojen aikaan on paras paikka ollut malaustelineen ääressä. Kaikenlaisia kummallisia väri-iloitteluita on syntynyt. Tässä muutama.


Sadekuuro
Akryylimaalaus 50x70 cm



Hopeisia jokia
Akryylimaalaus 30x40 cm



Sydänkäpynen
(auringon valo heijastuu hauskasti oikeasta yläkulmasta)
Akryylimaalaus 50x70 cm



Värikästä heinäkuun jatkoa!


lauantai 13. kesäkuuta 2020

Räjähdys

Maalaaminen jää näin kesähelteillä vähemmälle, mutta aina joskus iskee inspiraatio ja sen seurauksena huiskin maaleja kankaalle. 

Viimeisinpään oli jostain syystä oranssi kovin vahvasti esillä ja sitten se oranssi pallo räjähti kankaalle. Onkohan tällä jotain tekemistä tämän erilaisen kevään kanssa, mene ja tiedä.


Kiehuva pallo 



Pallon räjähdys avaruudessa

Puusouvi on saatu valmiiksi. Tietty mies teki sen lähes kokonaan. Mutta eilen kun näin miten vähän on jäljellä, niin innostuin klapikoneen ääreen. Melkein tunnin siinä pilkoin vaikka huolestuneita katseita sainkin osakseni. Puu-urakan jälkeen kantelin vielä omppupuulle kaivetusta kuopasta nostettuja kiviä toisaalle. Suurin kivi jäi paikoilleen päärynäpuun viereen ja saa vielä lisäkoristeeksi.. hm ... enpäs kerrokaan vielä. Kivitaidetta siitä kuitenkin toivon mukaan tulee. Sana taide on siis lainausmerkeissä.

Eilinen urakointi kostautui illalla ja sain migreenikohtauksen. Hartiat, jotka ovat vuosikymmenien tietokonetyön jumittamat, saavat moisen aikaan. Harvemmin nykyään onneksi. 

Kesä on parhaimmillaan, polvi toipuu hyvin, välillä nuo urakoinnit saisi jäädä vähemmälle, tulee hiukan takapakkia polvelle. Mutta itsepäinen pää ei sitä huomaa ajoissa. Ensi viikolla on jo polven lopputarkastus, puhelimitse. Toki netin kautta piti täyttää monenlaisia kyselyjä. 

Värikästä kesää!




tiistai 14. tammikuuta 2020

Välillä maalausta

Tänä vuonna on syntynyt jo muutama maalaus. Into kaikenlaisiin sekatekniikoihin ja kokeiluihin myös on tullut mukaan. Juuri nyt työstän laudan pätkiin maalia, lasimosaiikkia ym. En tiedä vielä mitä niistä mistäkin tulee, mutta katsotaan miltä näyttävät, se kertoo sitten kyllä nimetkin...


Tässä yksi vuoden ensimmäisistä toistä:


'Missä ruoho on vihreää'


Tekemiseen on käytetty akryylimaalin kesyttämiseen mm vanhaa muovista luottokorttia, kampaa ja klemmaria. On tämä niin hauskaa.





perjantai 20. syyskuuta 2019

Väriä krapu-tekstien väliin

Ruska alkaa täälläkin olla jo edennyt suureen osaan koivuista, osa on vielä aivan vihreänä. Omenapuiden lehdet ovat vihreinä, vain värikkäät omenat näkyvät. Viileiden pohjoistuulien aikaan jatkoin taas maalausharrastustani. Kesällä olin niin paljon ulkona (lue:järvessä), että olisi tuntunut tuhlaukselta viettää kauniita päiviä sisällä. Onneksi on tilaa ja leivintuvan ateljeessani maalit ja muut välineet odottivat vain työn jatkajaa. Olin kesällä hamstrannut ale- ja loppuunmyynneistä lisää akryylimaaleja ja kankaita. 

En kuitenkaan ruskaa osaa tai haluakaan maalata, aina on vain vesi eri muodoissaan mielessä. Eilen oli upea aamusumu.  Olin uimassa ja muutaman metrin vain oli näkyvyys. Hiivin hitaasti kosteaa laituria pitkin järveen. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma. Noustessani järvestä sumu vähitellen alkoi hälvetä, pakeni järveä pitkin pois.

Purjeveneitä ilmestyi kankaalle lisää:


Purjeveneet, osa 7



torstai 10. tammikuuta 2019

Väri-iloittelua

Luovuutta kannattaa vaalia.

Viimeisintä väriloittelua taidepajassani:



Telineillä



Luovuus ei suinkaan ole ominaisuus, jota ihmisellä joko on tai ei ole lainkaan. Olen huomannut, että luovuutta voi vaalia ja kehittää. Oikein tavoin kohdeltuna se virtaa vapaasti, mutta käyttämättönä tai huonosti kohdeltuna se jämähtää paikoilleen. Koskaan ei sen sijaan ole liian myöhäistä herätellä uinuvaa luovuutta, kukin tavallaan.