Viimeisen parin vuoden aikana olen erilaisten elämänmuutosten ja sairauksien myötä kerryttänyt stressipistevarastoani melkoisesti.
Havahduin asiaa miettimään jutellessani sairaanhoitajan kanssa. Hän hoiti jalkani haavaa, jota nyt viimeisimmän sairauden myötä hoidetaan vielä pitkälle kesään.
Jos kesästä voi tänään 2.6.2023 puhua: +5 C, sataa ja tuulee.
Mistä niitä stressipisteitä onkaan kertynyt. Kerron lyhennetyn version, jokainen osaa arvioida yksityiskohtia.
Vajaa pari vuotta sitten puolisoni kuoli sairastettuaan vajaan vuoden. Siitä nämä tapahtumat alkoivat. Byrokratia oli melkoinen ja virastot tukossa, kaikki kesti normaalia kauemmin.
Sen jälkeen seuraavan lumisen talven pidin huolta kiinteistöstä, välillä useita tunteja lumitöitä päivittäin tehden. Lisäksi lämmitykseen tarvittiin puita, niitäkin kannoin päivittäin pannuhuoneeseen melkoisesti.
Olin jo aiemmin päättänyt, että myyn kiinteistön ja muutan kerrostaloon. Näin tapahtui reilu vuosi sitten.
Viime kesä 2022 meni ihan mukavasti, löysin uuden aamu-uintipaikankin.
Sitten tuli kevät 2023 ja monenmoiset sairaudet. Ensin minut yllätti norovirus. Se vei voimat kokonaan ja toipuminen oli hidasta.
Sitten tuli isompi yllätys. Meni jalat alta, enkä ilman ystävien huolenpitoa olisi päässyt mihinkään. Ystävät alkoivat ihmetellä kun en vastannut viesteihin tai puheluihin. Lopulta tilasivat ambulanssin. Kiitos vielä kaikille asiaan liittyneille, olette tärkeitä minulle.
Kaksi viikkoa vietin sairaalassa, keuhkokuume ja sen oheisvaivoja jos vaikka mitä. Nyt olen jo kotona toipumassa, käyn vain isointa haavaa (polvessa ja polven alapuolella) hoidattamassa terveysasemalla kolme kertaa viikossa.
Uimisesta haaveilin, mutta näin kävi.
Jostain niitä voimavaroja löytyy kun tuntuu, että seinät kaatuvat päälle eikä mikään ole hyvin.
Mutta päivä, välillä tunti, kerrallaan eteenpäin. Tämä kesä alkoi nyt näin, tulee uusia kesiä ja toisia mahdollisuuksia, uskon niin.
Hyvää kesää kaikille, jotka tänne saakka kahlasitte!
Olen ajatellut monena päivänä kysyä, että miten sulla on sujunut muuton jälkeen elämä. Aika monta samantaista asiaa on meille sattunut.
VastaaPoistaOnpa ikävä kun on tullut sairauksia.
Toivon koko sydämestäni että haavat paranee ja pääset taas harrastuksiin! Tuttu tunne että alkaa seinät ahdistaa pienessä asunnossa, kun pääasiassa joutuu olemaan.
Jotenkin vaan eteenpäin päivä kerrallaan!
Kiitos Emilie, sinne järveen haikailen kovasti, vaan ei ole mahdollista vielä.
PoistaMutta jotenkin vaan mennään eteenpäin, ei tässä muu auta.
Jospa myöhemmin kesällä tulen Hatanpään arboretumiin, on pitänyt käydä jo monena kesänä. Sitten kukkivat ruusutkin. Luin jostain, että sitä aluetta laajennetaankin, hienoa.
Kaikkia muita pistepusseja sitä voisi ilokseen keräillä täyteen, mutta ei todellakaan näitä stressipisteitä. On siinä jo ollut ihan riittävästi ja liikaakin yhdelle vahvallekin ihmiselle kuormaa.
VastaaPoistaMistä ihmeestä semmoiset haavatkin ilmestyi? Niitä ei varsin olisi tarvittu, kun pilaavat tärkeän harrastuksenkin.
Emilien lailla toivon sydämestäni, että tulet kuntoon ja voit nauttia kesästä sitten joskus, kun se alkaa.
Kiitos Annukka.
PoistaUskon kyllä, että tästä vähitellen kuntoudun, kärsivällisyyttä toki tarvitaaan.
Eihän niitä haavoja olisi toki tarvittu, menemättä yksityiskohtiin voin kertoa, että keuhkokuume vei jalat alta ja sitten kompuroin lattialla.
Todellakin, stressipisteet on kasassa, en tarvitse lisää. Mutta elämässä ei koskaan tiedä.
Avauksesi luettuani kaikui mielessäni: olen vaiti ja huudan...
VastaaPoistaRankkoja kokemuksia Sinulla perä perään, niistä yhdessäkin olisi ollut tarpeeksi tekemistä, mutta aika usein ne tapaavat ketjuuntua. Miksi? En tiedä.
Nyt, kun stressipisteet ovat kasassa ja ylitettykin, tulkoon raja tähän paikkaan. Piste.
On kuitenkin uusi kevät ja kesä tulossa ja toivon hartaasti, että tuo koettelemusten ketjusi on nyt hapertunut ja katkennut ja että on valoisempien, kauniimipien ja iloisempien kokemusten ja päivien vuoro. Ketjuuntokot ne vastavalla tavalla ja antakoot voimia jatkaa matkaa! Lämpimin ajatuksin tuota Sinulle toivotan:)
Kiitos Takkutukka, kauniisti kirjoitit.
PoistaAjattelen samoin, että jospa nyt olisi iloisempien asioiden vuoro, kunhan haavat, sekä fyysiset että psyykkiset alkavat parantua tai ainakin haalistua.
Kiitokset ajatuksista ja oikein hyvää kesää sinulle!
Tuo kirjoituksesi otsikko voisi olla vaikka kirjan nimi, mutta toivon todellakin, että siihen kirjaan tulisi myös ilon aiheita, hyvinvointia, kauniita elämyksiä ja onnen pirskahduksia. Vastoinkäymisiä on jo liikaa.
VastaaPoistaUusia, parempia kesiä odotellessa.
Kiitos Susu!
PoistaHankitaan siihen kirjaan toisenlaisia lukuja, on niitä varmasti minunkin varalleni.
Rankkoja kokemuksia on tullut lyhyessä ajassa! Toivottavasti jalkasi paranee ja pääset veteen rentoutumaan ja nauttimaan Cara<3 ja muuallekkin kesärientoihin :)
VastaaPoistaKiitos Maarit.
PoistaVielä pitäisi muutama viikko sinnitellä maakrapuna, kun jalkaa ei voi kastella. Jospa loppukesästä...
Oi ei, mitä kaikkea sulla on ollut :( Toipumista toivon täydestä sydämestäni täältä Keski-Suomesta <3
VastaaPoistaKiitos Sirpa.
PoistaJoko työt on ohi?
3 työvuoroa jäljellä, sitten lomaa elokuun loppuun. Se virallinen eläke alkaa 1.9, huimaa koko ajatus :D
PoistaWau, vähiin käy päivät. Sitten nautit vapaudesta!
PoistaParane pian! Onneksi sulla on ystäviä ja kuulostaa se hoitajakin hyvältä <3
VastaaPoistaKiitos RH.
Poista