Syksy alkaa heitellä jo keltaisia lehtiä koivuista. Puuliljojen kanssa kilpaa sateet ja kylmät yöt koittavat estää niitä kukkimasta. Mutta sinnikkäitä ovat.
Kulmapenkissä nupuillaan:
Kirsikkapuistossa on yksi liljapenkki. Se sijaitsee talojen välissä ja on ehkä saanut lämpöä enemmän:
Raikkaassa aamussa märässä puutarhassa kävely teki hyvää. Mutta flunssa jatkuu sen verran vielä, että siihen voimat hupenivat. On vielä haettava mies Taysin silmäkeskuksesta kaupungista, joten nyt huilaan ja odottelen soittoa.
Pikkasen, ihan pikkasen harmittaa sairastella nyt kun metsät ovat täynnä sieniä jne. Mutta kyllähän niitä riittää.
Tähän lopppuun runoilija Miltonin 300 vuotta vanha viisas ajatus:
The mind is its own place, and in itself
Can make a heaven of Hell, a hell out of Heaven