Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoitushaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoitushaaste. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Toinen nainen


Rautatieasemalla syleilimme pitkään,
erkanimme, molemmat omiin juniimme.

Koko junamatkan itkin.
Välillä kyyneleetkin ehtyivät. Itkin silti.

Katsoin ohikiitäviä maisemia, en nähnyt niitä. 
Näin vain sinun kasvosi, hymysi, vartalosi.

Muistin kosketuksesi ihollani.
Kyyneleet tulivat entistä vuolaampina.

Jotenkin pääsin asemalta kotiin. 

Yksin kotona raastoi mieltäni vain yksi ajatus.
Kuka helvetissä keksi onnettoman rakkauden!




Toinen nainen -juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: Kirjoita rakkausruno -(teksti,-tunnustus, whatever;)




lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kaikki on aloitettava alusta



Taina käveli pitkin mukulakivikatua ja pysähtyi pienen kahvilan kohdalla. Pöytiä oli jo nostettu uloskin ja Taina poikkesi kahvilaan, osti ison mukin kahvia ja palan juustotorttua. Istui ulos katselemaan alas pienvenesatamaan päin.

Oli kesän ensimmäinen lämmin päivä ja Tainan mietteet palasivat edellisen vuoden tapahtumiin. Kaikki mitä silloin elämässä oli ollut, olikin pelkkää valhetta, petosta ja suurta näytelmää. Reimalla oli ollut toinen nainen elämässään jo niin pitkään, että nuorempi pojista oli sinä aikana syntynyt, kasvanut ja päässyt ripille. 


Unikot kukkivat jo


Hautajaisten jälkeen tuli tyhjyys. Itku toisensa perään. Miksi juuri hänelle kävi näin. Sitten lopulta tuli viha. Viha Reimaa ja hänen tekoaan kohtaan.  Reiman sukua asui paljon lähellä ja Taina alkoi miettiä muuttoa vanhalle kotipaikalleen, toiselle puolelle Suomea. Reiman sukulaiset eivät hänen murheistaan piitanneet, tuntuivat vain kyselevän miten omaisuudelle kävisi. Taina ei ollut pitänyt omaan sukuunsa eikä vanhoihin ystäviinsä yhteyttä, koska Reima ei siitä pitänyt. 

Reimalta oli jäänyt lähes uusi auto. Muutos alkoi siitä, että Taina kävi autokoulun. Huikea vapauden tunne valtasi hänet kun hän sai uunituoreen ajokortin ja ajoi ensimmäistä kertaa yksin viikonlopun viettoon naapurikaupunkiin sen ainoan ystävänsä luo, jonka oli saanut pidettyä Reiman mielipiteestä huolimatta. Jokainen soitto kännykässä oli selitettävä miehelle tarkkaan. Mutta ei enää. Nyt hän oli vapaa. Vapaa aloittamaan kaiken alusta.

Ystävänsä kanssa Taina pohti useita kertoja mitä hän tekisi. Pojat eivät kauan kotona viihtyisi. Vanhempi oli jo lähtenyt ulkomaille opiskelemaan. Kyllä Taina ymmärsi, että poika halusi paeta mahdollisimman kauas kaikesta kohusta ja isänsä muistosta. Nuorempi poikakin halusi muuttaa pois, aloittaa lukion jossain muualla.

Rahasta ei ollut pulaa. Oli selvinnyt, että Reimalla oli kaksikin salaista kaupunkiasuntoa, lisäksi heillä oli kesäpaikkka ja muuta omaisuutta. Taina tajusi, että hänen ei tarvitsisi mennä töihin, hän oli päälle viiskymppinen, ollut kotirouva yli 20 vuotta, mihin hän pääsisikään. Reima oli tietämättään turvannut hänen elämänsä taloudellisesti. Taina saisi myös hyvän eläkkeen Reiman kuoleman jälkeen, eikä se toinen nainen, Erja, saisi mitään. Jotain oikeudenmukaista tuntui elämässä olevan.

Taina päätti muuttaa vanhaan kotikaupunkiinsa rannikolle nuoremman pojan kanssa. 

Siellä hän nyt istui kahvilassa ja mietti, että eilen tuli kolme kuukautta täyteen uudessa kodissa, kerrostalossa pikkukaupungissa, jossa hän oli syntynyt. Nuorempi poika pääsi urheilulukioon kävelymatkan päähän kodista.

Taina oli reilun vuoden aikana muuttunut ihmisenä, saanut itsevarmuutta ja luotti tulevaisuuteen. Helppoa ei ollut, kaikki asiat olivat uusia, Reima oli hoitanut aina kaiken, raha-asiat ja muut. Viisaan ystävänsä neuvosta Taina oli palkannut lakimiehen ja asioita saatiin selvitettyä ripeään tahtiin. Juuri eilen hän oli ilmoittanut kiinteistövälittäjälle, että tämä voisi hyväksyä tarjouksen heidän talostaan, entisestä kodistaan. Se oli viimeinen muistutus hänen ja Reiman yhteisestä elämästä. Tietenkin pojat muistuttivat siitä aina, mutta enää ei ollut muuta.

Kaikki oli nyt uutta ja vaikeita päiviä tuli. Mutta tästä oli hyvä jatkaa. Samassa Taina näki satamaan saapuvan purjeveneen, lähti kävelemään sinne päin ja katseli venettä sinistä taivasta vasten.





Kaikki on aloitettava alusta-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: Kirjoita teksti kasvusta, muutoksesta, jatkuvuudesta.

ps. Tämä kirjoitus on jatkoa Pettäjän tie -kirjoitukselle

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Syväsukellus alkuräjähdykseen





Syväsukellus

Katselen ympärilleni syvällä meressä,
kaikkialla on suuria kalaparvia,
kaikissa sateenkaaren väreissä.
Keltamustaraitaisia, turkooseja, punaisia, mustavalkoisia, violetteja
ja hopean kiiltäviä.

Olen hitaasti nousemassa ylöspäin 
ja rauskut tulevat tervehtimään.
Kalaparvien värit sekoittuvat kun rauskut puikkelehtivät niiden lomassa.

Laitteistani tulevat kuplat pulputtavat rauhallisesti,
hajoittavat värit ja
meren pinta lähestyy.

Yhtäkkiä auringon valo siivilöityy pinnalta ja
kaikki värit sekoittuvat
kuin alkuräjähdyksessä.

Nousen pintaan -  
muistan vieläkin sen värien sinfonian.


Aika: 80-luvun loppu
Paikka: Punainen meri - lähtöpisteenä Aqaban kaupunki
Tarkoitus: Sukellusmatka



Syväsukellus alkuräjähdykseen-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: -kirjoita mitä tahansa kuvasta tulee mieleen...


perjantai 18. toukokuuta 2018

Saatanan tunarit


Otsikko on lainattu Kekkoselta, hänen myllykirjeestään.

Tässä tarinassa on tunareita enemmänkin. Kertomus on osin omakohtainen ja osin penkkiurheilullinen.

Elettiin vuotta 1986. Kuljin töihin polkupyörällä ja loppumatkaan (yhteensä noin 5 km) osui iso ylämäki. Oli huhtikuu ja mäen kevyen liikenteen väylä oli osin mustan jään peitossa vielä iltapäivällä. Sinä päivänä läksin töistä ja päätin laskea oikein kunnon vauhdilla mäen alas. Keskellä mäkeä pyörä alkoi liukua sivuttain ja muistan vieläkin aivan kuin hidastetussa filmissä kuinka kaaduin sivuttain ja suoraan polveni päälle tuli polkypyörän ohjaustanko. 

Linkutin siitä paikalle sattuneen työkaverini avustuksella kotiin ja illalla polvi oli jo niin turvonnut, että oli pakko hakea apua. Menin urheilulääkäriasemalle, jonne pääsi heti ja murtumahan siellä polvessa oli. Tuloksena kipsi ja vähintään kuusi viikkoa kainalosauvoilla kulkemista. Voihan vitalis.

Asuin siihen aikaan kerrostalon ylimmässa, kuudennessa kerroksessa, ja hissiinkin mentiin puoli kerrosta ensin rappuja. Päivittäinen ulkoilu sauvojen kanssa oli haasteellista. Kulutin aikaani lukemalla massoittain kirjoja. Jossain vaiheessa huomasin, että on meneillään jääkiekkokisat. En koskaan ollut katsonut jääkiekkoa. 



Kuva täältä


Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1986 järjestettiin 12. huhtikuuta – 28. huhtikuuta Moskovassa, Neuvostoliitossa. Katselin TV-ohjelmasta, että tulisi juuri Suomi-Ruotsi ottelu. Jotain vaihtelua saadakseni avasin TV:n ja tuijotin sitä typerää peliä.  


Suomi oli vuoden 1986 kisoissa erittäin lähellä voittaa historiansa ensimmäisen arvokisamitalin, kun se johti mitalisarjan ottelussa Ruotsia vastaan viimeiselle minuutille lukemin 4–2. Anders "Masken" Carlsson (tarkistin nimen Wikistä) teki kuitenkin ottelun viimeisellä minuutilla ensin kavennusmaalin ja suomalaisten virheen avittamana yksin läpi -tilanteesta tasoituksen, minkä seurauksena ottelu päättyi 4–4–tasapeliin. Niiden viimeisten maalien jälkeen lensivät kainalosauvat kohti TV:tä (ei osunut) ja totesin ääneen, melkoisella voluumilla: Saatanan tunarit! 

Se oli ensimmäinen kerta kun katselin jääkiekkoa ja taatusti viimeinen.



Saatanan tunarit-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: Kerro urheilumuisto, voi olla omakohtainen tai penkkiurheilullinen.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Pettäjän tie


Taina heräsi aamuyöllä kolmen aikaan puhelimen ääneen. Unenpöpperössä hän näki puhelun tulevan oudosta numerosta ja mietti vastatako. Hän katsoi viereistä sänkyä ja huomasi sen tyhjäksi. Aviomies oli insinööri ja johtajana läheisellä paperitehtaalla, hän "joutui" omien sanojensa mukaan usein edustamaan ja asiakkaiden kanssa meni myöhään. Ei Taina sitä ihmetellyt nytkään.

----------------------

Edellisenä iltana:

Reima oli soittanut jo päivällä vaimolle, että käväisisi töiden jälkeen vain nopeasti kotona syömässä ja vaatteita vaihtamassa. Tehtaalle oli tullut vieraita Kiinasta ja hän joutuisi lähtemään heidän kanssaan istumaan iltaa ja keskustelemaan tulevista kaupoista. Menisi taas myöhään.

Reima oli  hyvin omistushaluinen ja mustasukkainen, samaan aikaan itse petti vaimoaan. Taina ei saanut mielellään tavata ystäviään eikä sukulaisiaan kuin harvoin, eikä tullut kuuloonkaan, että Taina olisi voinut hankkia ajokortin. Taina oli kotirouva, hoiti heidän isoa komeaa taloaan. Reiman periaate oli, että kyllä hän akkansa ja lapsensa elättää.

Erja odotteli jo kovasti Reimaa. Hän oli ostanut kuohuviiniä ja nauti lämpimästä kesäpäivästä pienen rivitaloasuntonsa pihalla. He olivat Reiman kanssa tapailleet salaa jo lähes viisitoista vuotta. Kyllä Erja välillä mietti, että milloin hän voisi olla Reiman nainen ihan kokonaan, mutta asia ei enää tuntunut Reimaa vaivaavan. Hän lähti kotoaan edustamaan ja vaimo ei perään kysellyt. Erja ei jaksanut välittää, pääasia oli, että hän sai nähdä Reimaa usein.

Tainalla ja Reimalla oli kaksi teini-ikäistä poikaa, joten koko nuoremman pojan elämän ajan Reimalla oli ollut suhde Erjan kanssa. Erja oli töissä seurakunnan taloustoimistossa, siellä he olivat aikoinaan tutustuneetkin.

Reima tuli kahdeksan jälkeen, Erjan jo ihmetellessä hänen viipymistään. He kävivät yhdessä suihkussa, rakastelivat, ja istuivat sitten iltaa pihalla. 

Vanhempi yksin asuva mieshenkilö muutaman asunnon päässä samassa talossa oli seurannut heitä jo monta vuotta. Nyt hän oli saanut tarpeekseen. Hän oli uskovainen mies eikä voinut katsella tuota syntistä menoa enää.  Mies käveli nurmikkojen ja aitojen lomitse Erjan pihaan ja alkoi paasata pariskunnalle. Erjan hän haukkui seurakunnan työssä syntiä tekeväksi ja Reimasta hän oli ottanut selvää, että tällä oli vaimo ja lapsia. Suhde ei saanut jatkua enää. Heitä oli rangaistava.

Reima kuunteli hetken miehen kirpeää ja vihaista puhetta, hymyili sitten ja totesi, että  asia ei kuulunut miehelle. Samalla Reima pyysi tätä poistumaan. Mies ei poistunut. Hän kertoi seuranneensa heidän touhujaan ja oli nyt tullut tekemään siitä lopun. Samalla hän veti taskustaan aseen.


-------------------------------
Yö:

Lopulta Taina päätti vastata puhelimeen. Pojatkin olivat ystävänsä mökillä, jospa sieltä soitetaan. Puhelimessa oli mies, joka sanoi, että hänen uutisensa olivat vakavia. Mies kertoi olevansa poliisi ja soittavansa Töölön sairaalasta. Tainan miestä, Reimaa, oli ammuttu päähän ja hän oli leikkauksessa. Olisi syytä tulla pian, Tainaa tultaisiin hakemaan autolla. 

Reima kuoli leikkauspöydälle vähän ennen kuin Taina saapui paikalle.

Seuranneina viikkoina koko pettämisen suuruus selvisi Tainalle ja pojille. Nuorempi pojista sanoikin, että hänellä ei sitten ole isää koskaan ollutkaan, kun kuuli kuinka kauan suhde Erjaan oli jatkunut.





Pettäjän tie-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:  Taitekohta, kulminaatiopiste.
Kirjoita tarina (fiktio/fakta) ihmisestä joka on elämänsä taitekohdassa, jossa jotain jää taakse ja uusi on edessä. Tarinassa täytyy olla jokin päätös, valinta joka ohjaa tulevaa.



sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kaksi kalaa





Pieni poika istui rantakivellä ongella. Hän oli saanut monta pientä ahventa ja vain se iso antoi odottaa itseään. Tunnit kuluivat ja poika tunsi jo olevansa nälkäinen. Mökiltä oli jo aikoja sitten kuulunut ruokakellon ääni, mutta poika ei malttanut lähteä. Hän halusi niin kovasti sen ison kalan.

Pojalla oli mielessä jo kesäloman loppuminen ja suuri harmistus siitä, että ei voi koulussa kertoa kavereille kalasta, joka olisi suurempi kuin kenenkään toisen saama kala.

Yhtäkkiä laineet alkoivat suurentua ja poika säikähti, että tuleeko nyt myrsky. Laineiden seasta nousi kuitenkin kaksi suurta kalaa ja ne alkoivat jutella pojalle. Poika oli äimistynyt ja kuunteli tarkkaan.

Kala 1: Kuka sinä olet ja missä asut?

Poika ei meinannut saada sanaa suustaan kun ihmetteli miten kummassa kala osaa muka puhua.

Kala 2: Meillä on sinulle ehdotus.

Poika: Mitäh?

Kalat: Me olemme aina halunneet nähdä miten ihmiset asuvat, kun se on niin hassua, kun ei ole vettä ympärillä. Millainen sinun kotisi on?

Poika kertoi millainen hänen kotinsa on. Kalat ihastuivat kovin ja pyysivät päästä kylään. Poika mietti päänsä puhki miten se olisi mahdollista ja kertoi totuuden mukaisesti, että jos vien teidät kotiin, äiti laittaa teistä ruokaa.

Kalat: Ei toki, me osaamme naamioitua. Ota meidät mukaan niin näet. Yön nukuttuasi huomaat meidät kyllä.

Näin tehtiin, kalat pääsivät pojan isossa ämpärissä hänen kotiinsa.

Seuraavana aamuna äiti tuli herättämään poikaa ja poika nousi kiireesti ylös ja katseli ympärilleen. Ja siellä ne olivat kaapin päällä, kaksi lasista kalaa!


Kaksi kalaa-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:  Ota kuva esineestä, joka sinulla on kotona ja kirjoita siitä fiktiivinen teksti.






perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mikä vuodenaika?


Vettä satoi yöllä kaatamalla. Silti lumihankia on vielä melkoisesti, kaikki roskat alkavat tulla esiin ja polkujen kohdalla näkyy nurmikkoa. Koivut jäivät pääsiäisenä vielä pystyyn mutta tammi sai siistimiskohtelun. Alimmat oksat olivat kasvaneet jo kohti taloa ja ne oli sahattava pois.




Vihdoinkin vihreää






Näistä sahatuista tammen oksista ajattelin tehdä jotain. Pyysin miestä sahaamaan pätkiä paksuimmista oksista ja pino odottaa tuolla terassilla 'taiteilijan' käsiä. 




Käännellessäni tammen oksia löytyi kuoren alta hurmaava kimalainen, kohmeloinen mutta hengissä näytti olevan. Onko nyt siis kevät?


Mikä vuodenaika?-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:  Kirjoituksen pitää pitää sisällään sananmuunnos.