Pieni
poika istui rantakivellä ongella. Hän oli saanut monta pientä ahventa ja vain
se iso antoi odottaa itseään. Tunnit kuluivat ja poika tunsi jo olevansa
nälkäinen. Mökiltä oli jo aikoja sitten kuulunut ruokakellon ääni, mutta poika
ei malttanut lähteä. Hän halusi niin kovasti sen ison kalan.
Pojalla
oli mielessä jo kesäloman loppuminen ja suuri harmistus siitä, että ei voi koulussa
kertoa kavereille kalasta, joka olisi suurempi kuin kenenkään toisen saama
kala.
Yhtäkkiä
laineet alkoivat suurentua ja poika säikähti, että tuleeko nyt myrsky.
Laineiden seasta nousi kuitenkin kaksi suurta kalaa ja ne alkoivat jutella
pojalle. Poika oli äimistynyt ja kuunteli tarkkaan.
Kala 1: Kuka
sinä olet ja missä asut?
Poika ei
meinannut saada sanaa suustaan kun ihmetteli miten kummassa kala osaa muka
puhua.
Kala 2:
Meillä on sinulle ehdotus.
Poika: Mitäh?
Kalat: Me olemme aina halunneet nähdä miten ihmiset asuvat, kun se on niin hassua, kun ei ole vettä ympärillä. Millainen sinun kotisi on?
Poika kertoi millainen hänen kotinsa on. Kalat ihastuivat kovin ja pyysivät päästä kylään. Poika mietti päänsä puhki miten se olisi mahdollista ja kertoi totuuden mukaisesti, että jos vien teidät kotiin, äiti laittaa teistä ruokaa.
Kalat: Ei toki, me osaamme naamioitua. Ota meidät mukaan niin näet. Yön nukuttuasi huomaat meidät kyllä.
Näin tehtiin, kalat pääsivät pojan isossa ämpärissä hänen kotiinsa.
Seuraavana aamuna äiti tuli herättämään poikaa ja poika nousi kiireesti ylös ja katseli ympärilleen. Ja siellä ne olivat kaapin päällä, kaksi lasista kalaa!
Kaksi kalaa-juttu
liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: Ota
kuva esineestä, joka sinulla on kotona ja kirjoita siitä fiktiivinen teksti.