Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. lokakuuta 2017

Mitä metsästä löytyi?



Jos metsään haluat mennä nyt
Sä takuulla yllätyt
Jos metsään haluat mennä nyt
Näät sammalet myllätyt


Meidän perinteinen perjantai: aamupäivällä kauppareissu isompaan kauppaan, lounas ja iltapäivällä metsään. 

Autolla mennään ensin muutama kilometri lähemmäksi sienisaaliita. Jakauduimme siitä tapamme mukaan eri reiteille metsässä. Mies kiersi pidemmän ja minä nuuhkailin lyhyemmän reitin. Todellakin nuuhkailin. Yhtäkkiä meinasin saada sydärin kun muutaman metrin päässä takanani seisoi valkohäntäkauris, tuijotimme hetken toisiamme, ja aivan kuin eläin olisi kröhässyt, että "kröhöm, olet meidän metsässä" ja sinkosi nopeasti syvemmälle metsään. Meni hetki ja toinen juoksi perässä. 

Metsästä löytyi siis sieniä ja yllättäen kaksi valkohäntäkaurista (ent valkohäntäpeura, ent laukonpeura). Siinä pellon laidalla niitä usein olen nähnyt, mutta kyllä se hiukan säväytti kun kaunis eläin meni ihan vierestä. En ollut ilmeisesti kovin pelottava, koska toinenkin tuli perässä vaikka ensimmäinen oli murahdellut jotain koodikieltä takana tulevalle.

Myllättyjä sammaleita todellakin löytyi ja niiden lomassa suppilovahveroita.


Kotona sielisaaliin kanssa

Varsinainen suppilovahverosato on vasta kasvamassa. Nyt löytyi jo isoja ja melkoisia ryppäitä. Kanttarellejakin oli vielä melkoisesti. Hallavahakkaita ei vielä näkynyt, odottavat kylmempiä öitä. 

Muhkuraisesa metsässä kävely alkaa vähitellen kipeyttää polvea. Nyt on pakko rajoittaa sienireissuja lyhyeksi. Onneksi mies käy mielellään yksin, fillaroi ensin parin kilometrin päähän ja sieltä menee metsään.

Tänään aamu oli kirkas ja jopa aurinko pilkahteli. Nyt tätä kirjoittaessani alkaa kerääntyä melkoinen sumu. 

Vielä ruokavinkki
Lähden valmistelemaan lounasta, sienistä, kuinkas muuten, teen uunilohen kanssa sienimuhennosta. Höyrytän parsakaalia ja teen salaattia. Päiväkahvin kanssa omena-kaurapaistosta. Uunivuokaan neljän viljan hiutaleita (tai kauraryynejä), voita, omenalohkoja, hunajaa ja kanelia. Hieman ruokakermaa päälle ja paistetaan. Ei lisättyä sokeria, vain hunajan sokeri. Nautitaan sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa. Itse pidän nyt sokerin vähentämisaikoja, joten en syö jäätelöäkään. 







keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Avasin vihreän oven


Eilisen aamupäivän satoi kaatamalla. Flunssasta väsyneenä nukuin parin tunnin päiväunet ja kun heräsin oli sade lakannut. Päätin tehdä pienen kävelyn raikkaaseen lähimetsään. Kymmenen metriä kylätietä ja käännyin polkua pitkin metsään.















Kävellessäni metsän vihreyden keskellä tuli mieleeni Risto Rasan runo "Metsän seinä on vain vihreä ovi". Se on yksi hänen esikoiskokoelmansa (Otava, 1971) runoista. Kotona etsin kirjahyllystä tuon kirjan ja selasin uudestaan paljon luettua teosta.

Risto Rasan säkeitä tuosta teoksesta:

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä.



Pehmeä sammal
käpy,
kiven kivi.



Sade on lakannut,
kivet alkavat kuivua,
ja ruoho ja maa,
kaikki kuivuu,
ja puiden latvoihin muodostuu
pieniä pilviä
joihin hyttyset lentävät 
sisään.



perjantai 1. syyskuuta 2017

Metsän värit


Metsässä kulkiessa huomaa miten paljon tänä kesänä on saatu vettä. Voisihan sitä valittaa, että on ollut kylmää ja märkää. Mutta käännetään asia niinpäin, että hienoa, että saadaan sieniä.

Tänään kuljimme tuossa lähimetsässä, mies vähän pidemmän lenkin ja minä oman lenkkini, sitten jossain vaiheessa taskussani ollut puhelin soi ja mies kertoi olevansa jo autolla. Olimme menneet ristiin. Olin sentään noin puolen kilometrin päässä tulossa takaisin päin.

Tällaisia värejä tänään:














Kermavaahtosieni


Asetellut kauraryynit?


Kurre lähti pois ruokailemasta kun näki kameran


Suppilovahveroita tulee



Päivän saalis

Ilmakin oli lämmin ja metsässä oli mukava kulkea. Riesana olivat toki hirvikärpäset ja hyttyset, jotka nekin ovat tosi myöhässä. Mutta sieniä tulee.