Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sienet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jättisieniä ja kaupunkituliaisia


Huumetta syysluonnosta.
Sitä on nautittu koko viikonloppu. Perjantaina oltiin iltapäivällä muutama tunti sienimetsällä ja suppilovahverot kerättiin talteen. Suuria ovat, sade ja lämmin syksy vasta alkoi kasvattaa niitä ja nyt on helppo saada kori täyteen. Keräsin märkien sammalien päältä suppiksia, jotka kaikki olivat suunnilleen sieniveitsen kokoisia. Onneksi oli pitkävartiset saappaat jalassa, huomasin näet, että seisoin suolla. Niin paljon vettä on satanut, että sammalikko, joka on aikaisempina vuosina olut lenkkitossuilla kuljettava, upotti nyt saappaat nilkkoihin asti veteen. Sain oikein nostella jalkoja, että pääsin ylös ja taas pysähdyin uudestaan sieniä poimimaan.



Melkoisia jötiköitä

Lauantaina laitoimme leivinuuniin tulen ja minä tein pitkästä aikaa merimiespihviä ja lopusta lihasta pataa ja vielä kasvislaatikkokin pääsi uuniin muhimaan. Ruokien muhiessa uunissa teimme puutarhatöitä.  Oli tosi lämmin päivä, tuuli oli aluksi kylmää mutta pianhan se hiki pihatöissä tuli. Kunnes tuli vettä niin, että oli pakko tulla sisälle ja saunan lämmitykseen.

Tänään sunnuntaina aamu alkoi uunissa yön muhineella uuniohrapuurolla. Vaaleanpunaista ja makeaa. Pitää nälän poissa pitkään. Sitten teimme aamupäivällä kunnon lenkin (11300 askelta) ja purollakin kävimme:


Kohina kuului jo kauas

Puro on kuin kevättulvien jäljiltä, vettä on todella paljon enemmän kuin milloinkaan syksyllä. Kuivempien kesien jälkeen usein näin lokakuussa on vain pieni liru vettä virrannut. Erikoisia ovat nyt säät.

Jokainen päivä, jonka lenkillä syysluontoon olen aloittanut on ollut hyvä. Kyllä on välillä ollut tuskien taival saada itsensä ulkoiluvaatteisiin ja ulos. Mutta se on kannattanut.



    






Mies toi kaupungista tuliaisia - uudet kumitassut. Käytän kävelysauvoja niin ahkerasti, että entiset kumitassut olivat jo kuluneet puhki. Nämä uudet ovat hyvät, niissä on kitkaraidatkin. Olen sauvakävellyt näillä sorateillä ja metsäpoluilla jo pitkään ja kuluttanut varmaan yli kymmenet kumitassut puhki. Ensin yritin teippailla niitä, mutta ei kannata, uudet saa vitosella. 

Juuri nyt, kellon ollessa 12.42, tuli aurinko esille!




perjantai 1. syyskuuta 2017

Metsän värit


Metsässä kulkiessa huomaa miten paljon tänä kesänä on saatu vettä. Voisihan sitä valittaa, että on ollut kylmää ja märkää. Mutta käännetään asia niinpäin, että hienoa, että saadaan sieniä.

Tänään kuljimme tuossa lähimetsässä, mies vähän pidemmän lenkin ja minä oman lenkkini, sitten jossain vaiheessa taskussani ollut puhelin soi ja mies kertoi olevansa jo autolla. Olimme menneet ristiin. Olin sentään noin puolen kilometrin päässä tulossa takaisin päin.

Tällaisia värejä tänään:














Kermavaahtosieni


Asetellut kauraryynit?


Kurre lähti pois ruokailemasta kun näki kameran


Suppilovahveroita tulee



Päivän saalis

Ilmakin oli lämmin ja metsässä oli mukava kulkea. Riesana olivat toki hirvikärpäset ja hyttyset, jotka nekin ovat tosi myöhässä. Mutta sieniä tulee. 






lauantai 26. elokuuta 2017

Sienisyksyä ja leivinuunin lämpöä


Eilisen metsässä piipahtamisen satoa.


Herkkutatteja



Kanttarelleja, orakkaita



Mustatorvisieniä

Nyt saisi hiukan olla vielä lämpöisiä ilmoja, että suppilovahverot jaksaisivat kasvaa. Muutama vauva-suppis jo metsässä oli, jätin kasvamaan.

Torvisienet menivät hyötykasvikuivuriin, muut neste pois pannulla ja pakkaseen. Toki sieniä syödäänkin jo, tänään on (tarjous)lohen kanssa kanttarellimuhennosta. 

Nyt on pari päivää ollut jo niin viileää, että tänään laitettiin heti aamulla leivinuuniin tuli. Ostin eilen karjalanpaistilihoja puolitoista kiloa. Ne paistetaan leivinuunissa, osa syödään huomenna ja osa pakastetaan. Alkaa tämä hamsterin syksy näyttää hyvältä. Rahaakin säästyy kun luonnon antimista saa kätevästi lisuketta ruokaan.




sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kesän lämpimin viikko


Kosteaa ja lämmintä. Jäkälät ja sammaleet viihtyvät hyvin. Kiertelin vielä saaressa ja kuvasin tuttuja paikkoja ennen kotiin lähtöä. Viikko on ollut kesän lämpimin vaikka aurinko ei jatkuvasti paistanutkaan, oli suorastaan hiostavan kuuma. Onneksi saaressa on siihen oiva lääke - järvi.









Nyt laulaa pesukone ja olen poiminut jo pari litraa vadelmia. Ne ovat myöhässä ja lisää raakileita on kypsymässä ja pakkasessa on jo pari viikkoa sitten poimittuja. Sieniä tulee koko ajan lisää, tämä lämpö tekee niille hyvää. Saaresta lähtiessämme löysimme mantereen puolelta muutaman ison täysin madottoman herkkutatin, jotka kaikkien kassien ja pussukoiden lisäksi oli pakko tuoda autolle ja kotiin. Tatti hampaissa, kädet täynnä kasseja ja reppu selässä. Molemmilla.


Uutiset ovat olleet järkyttäviä. Toki meillä saaressakin oli langaton yhteys, josta niitä saattoi seurata. Nyt aletaan kai jo viimein uskoa, että Suomi ei ole se lintukoto, jona monet tätä pitävät. Mutta kritiikkiä laittaisin median suuntaan. Noilla Turun tapahtumilla on varsinaisesti mässäilty ja lehdet ja nettiversiot ovat täynnä toinen toistaan loistokkaampia kuvia. Sitähän ne tekijät juuri haluavat, että saavat julkisuutta ja herättävät pelkoa. Itse luen vain otsikot, uutisia en enää somesta lue enkä TV:stä katsele vähään aikaan. Riittää, että tapahtuman faktat ovat selvillä, en kaipaa sivukaupalla eri ammattikuntien haastatteluja ja arvioita. Asiallinen kirjoitus on tämä Jaakko Hämeen-Anttilan Aamulehdessä julkaistu.

Kyllä teki hyvää olla saaressa kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Mutta aina hienoa on olla kotona. Siksihän täältä pois lähdetään, että saisi nauttia kotiinpaluun onnen!






sunnuntai 13. elokuuta 2017

Omavaraistaloudessa


ainakin osittain.  Sieniä, marjoja, kalaa...


Etelärinteen puolukat kypsyvät jo. Mustikoita on paljon ja niitä viety jo kotiin pakkaseen.





Eilen syötiin mm kanttarelleja ja orakkaita








Myrskystä ei eilen illalla saaressa ollut tietoakaan. Vettä satoi jonkun aikaa odotellessamme auringonlaskua. Uutisista seurasimme pääkaupunkiseudun tapahtumia, oli siellä melkoinen myräkkä. 


Kohti auringonlaskua


Täällä jatkuu rauha ja hiljaisuus, olemme lomalla omasta arjestamme.