Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puusouvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puusouvi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. toukokuuta 2019

Purjehduskausi avattu

Jäät lähtivät järvistä ja taidepajallakin on kevään innoittamana syntynyt  joukko erilaisia purjevenetauluja.

           

Punaiset purjeet ja mustavalkoinen meri




 
Meri on syntynyt ja odottaa laivoja...




Toisaalta on ollut muutama tosi viileä päivä ja sellaiset ovat omiaan klapien tekoon. Joka aamu pari tuntia - eipä muuta kuntosalia tarvita.

Liiteri alkaa mukavasti täyttyä - vielä on yli puolet jäljellä runkoina


Viikko on taas vierähtänyt, huomenna tulevat uudet krapu-sanat.




sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Nyt on koivut klapeina


Viisitoista mottia pitkiä koivuja on nyt pienitty klapeiksi ja ovat pinoissa kuivumassa.  Odottavat ensi talven pakkasia. Tänä aamuna saatiin viimeiset pöllit klapeiksi, minä toimin klapikoneen kuljettajana kuten ennenkin ja mies teki pinoja liiteriin ja ulos. 

Komeita pinoja tulikin. 


Ulkona auringossa kuivaa mm tällainen pino



Liiterin pinoista yksi puoli näkyy pergius-omenapuun takaa

Kolmen viikon urakka meillä oli kun pienittiin puita vain pari tuntia aamuisin ja joskus mies teki yksin kun minä podin selkääni. Moottorisahaakaan ei viitsi kovin aikaisin käyttää, että koko kylä ei herää. Klapikoneessa on pienempi ääni.

Taideprojektit ja puutarhanhoito ovat molemmat jääneet vähemmälle. Mutta nyt on niiden vuoro. Puusavotassakin löytyi monia hauskoja siivuja ja klapeja, joista heti näki, että mitä niistä saattaisi tehdä. 



Tässä viimeiset taiteen hyväksi lahjoitetut puusavotan jäänteet.
Keskellä Vilho ja hänen betonipullonsa.



Puutarhassa kukkivat sitkeimmät kasvit. Liljat ovat olleet jo pitkään nupussa tämän kuivuuden takia, vain päivänliljat ja kurjenmiekat jaksavat kukkia. Joka värissä löytyy. Juhannusruusu ei ole koskaan kukkinut näin aikaisin, nyt se on aivan täynnä kukkia.














 Lobeliat ovat hyvin kasvaneet.

Betonikassista kasvaa lobelia



Sinistä on...



Puuliljat ja kurjenmiekat ovat iloisesti sekaisin


Pitäisiköhän "nurmikko" leikata. Taidetaan kasvattaa jo kukkaniittyä.

Tummanpunainen pionikin ehti jo kukkia, mutta vaaleanpunaisessa on niin paljon nuppuja, että tein sille puusavotan ohessa kunnon tuet. Nyt voivat nuput aueta ja painaa kunnolla. Runkoina paksut koivut ja juuttiköysi väleissä.


Nuppuja on pionissa paljon. Tämä on vanhin pioneistani.


Vihdoinkin pääsen taas verstaallekin. Toki jotain pientä olen siellä puuhastellut, mutta nyt saan julistaa itselleni taiderauhan. Se kyllä keskeytyy vielä monena päivänä asiointien takia ja viime viikolla aloitin fysioterapian tuolle selälle. 

Yksi ilouutinen kuivassa kesässä: yhtään elävää lehtokotiloa ei ole löytynyt! Sadetta kaivataan ja sitä onkin luvassa ensi viikolla, jospa kerrankin ennuste olisi oikeassa. Kesä on parhaimmillaan. 



keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Eläimellistä menoa


Tarkastellaanpa vähän mitä eläimiä puutarhaan on ilmestynyt. Nyt en tarkoita noita hiivatin hyttysiä, jotka muutaman päivän ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Hyvin erikoisia eläimiä on ilmestynyt pitkin maita, talojen seiniä ja kivikkoja. Kuvasin osan niistä, ja laitoin nimetkin, jos sattuu niin, että joku ei tunnista lajeja.




Kultasarvinen mäntyköysiäinen


Mäntyköysiäisen sarvet, mulkosilmät ja imukuppisuu



Mäntyköysiäisen hopeiset tikkaat. Se ei suostu käyttämään muita.




Kultakala




Hopeapyrstösalakka


Risupyrstö-hai


Jättirisuperhonen, pituus n 40 cm




            

           Vasemmalla jättirisuperhonen ja oikealla  tammivarsiperhonen



Lentolisko, pituus 60 cm



Sininen korento. Siivet vaihtavat väriä valon suunnan mukaan.
Näitä korentoja ja perhosia ilmestyy kiville koko ajan lisää, erivärisiä ja kokoisia.


Sydämiä on joka puolella, tässä muutama:



       

               



Tänään aamulla varhain toivat puut, 15 mottia. Päästiin heti aloittamaan pieniminen. Parin tunnin rupeama, mies pätki pöllejä moottorisahalla ja minä jatkoin klapikoneella. Kyllä selkä tiesi jotain tehneensä. Nyt iltapäivällä olin sitten järvessä 45 minuttia hölkkäämässä, vastapainoksi puusouville. Katsotaan miten akka huomenna nousee sängystä. 

Hyttysiä on todellakin kiusaksi asti. Eilen tapoin varmasti tusinan ennen kuin edes ajattelin ruveta nukkumaan. Ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Lehtokotiloita ei ole näkynyt. Niille myrkkyä oli varmasti kuivuus ja kuuma ilma mutta myös ne etanarakeet, joita ensi kertaa kokeilin.

Nyt olen ansainnut loppupäivän lepoa. Kirja käteen, toiseen kahvimuki ja ulos terassille. Arvatkaa kuinka siinä käy. Terassilla on myös minun työverstas, joten illalla vielä jossain vaiheessa aina luovuus saa vallan ja yksi eläin näkee päivänvalon.