torstai 30. maaliskuuta 2017

Klapikoneen hankinta


On muuten mainio keksintö tuo klapikone eli sähkökirves. Testasin uuden koneen tänään.

Tuossa tuokiossa paksut pöllit saa halkaistua ja sopivat sitten kätevästi joka paikkaan. Olisin pilkkonut enemmänkin, mutta uudet pitkät rangat, eli ensi talven puut,  eivät ole vielä tulleet. Pilkoin siis vain vanhat yli talven seisseet, kerran kirveellä halkaistut (kuivatetut).

Tässä se uusi uljas kone on:







Voimalla työntyy terä puuhun ja puu halkeaa


Näihin ei kaun mennyt


Kone haettiin tuolta naapurikunnan rautakaupasta kun siellä oli haluttu merkki valmiina. Matkalla oli näitä hauskoja pinkkejä paaleja:





Joen rannalla

Lopuksi skillojen tilanne tässä pihassa. Sinistä pukkaa esiin vaikka ilma on vielä kylmä:

Skillat 30.3.2017


Leppä kukkii ja katupöly lentää. Keuhkot vinkuvat ja yöllä herään tunnin välein haukkomaan henkeä. Lääkityksestä huolimatta. Nyt toivon reipasta sadetta ja lämpöä, jotta kevät edistyisi ja leppä ja koivu kukkisivat pian pois. Ja pääsisi lähijärveen uimaan!



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Mattoja seinällä

Terveisiä mattonäyttelystä.

Kulttuuripläjäys tuli tänään kirjastoreissun ohessa. Taidetta ei saanut kuvata mutta onneksi oli myös mattonäyttely, jossa sain ikivanhalla kännykälläni kuvata ilman salamaa. Kuvat ovat sen mukaisia, mutta matot olivat niin kauniita, että eipä noita heti lattialle raaskisi laittaakaan. 

Tässä teillekin maistiaisia:

















 






Nuo kaksi sinikuvioista ovat minusta todella kauniita.

Ilmat eivät ole lainkaan keväisiä. Myrsky vei eilen illalla sähköt hetkeksi ja katolle kolisi männyistä käpyjä ja oksia. Tänäänkin tuuli on jatkunut, ei onneksi ihan niin kovana kuin eilen. Kylmää on, vain yksi aste plussan puolella vaikka aurinko tekee parhaansa.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kasvu on alkanut


Jokakeväinen skilla- ja raparperiseuranta tuotti tuloksen. Skilloja on noussut jo kymmeniä vihreitä tikkuja, yhdessä oli jo sininen nuppu.





Keskellä pieni sininen nuppu uskaltautuu kylmään kevätilmaan

Kevään perinteiset raparperit:







Talo elää kevättä. Tarkoittaa sitä, että valmistaudutaan jo ensi talveen.

Puita tilataan metsänhoitoyhdistykseltä ja ne tuovat pitkät rangat pihaan lähiviikkoina. Sain ylipuhuttua miehen, että hankitaan klapikone. Nyt se on tarpeen kun viidentoista motin pätkiminen ja kirveellä hakkaaminen ei minusta oikein sovi yhteen sydänongelmien kanssa. Puita kuluu melkoisesti lämmitykseen sähköä säästäen ja leivinuuni, hella sekä takkauuni tarvivat osansa. 

Tuota kasvun ihmettä jaksan joka kevät ihmetellä ja kuvata. Pian nousevat ehkä jo lumikellotkin ja kaikki muut...


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Jäätävää


Eilen oli jäätävän kylmä ilma. Pakkasta oli koko päivän ja vielä tuuli ja satoi räntää. Ei lainkaan tullut sitä keväistä iltapäivälämpöä ja aurinkoa. Olin kotona koko päivän ja hoidin lämmitysasioita.

Lätäköt ovat kauniita taideteoksia aamuisin:






Sääennuste lupaa loppuviikoksi jo lämpimämpää, uskoo ken näkee.

Mielentilaani kuvaa nyt parhaiten Risto Rasan runo:

 Niin kuin aalto uittaa aallon 
yli valtameren, 
niin selviydymme mekin 
toinen toisiamme tukien. 
- Risto Rasa -



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kivikkoista kulkua

Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.

On ollut viikonlopun ajan mahtavat ulkoilusäät. Perjantaina satoi ensin lähes kaatamalla vettä koko päivän. Mutta heti eilisestä lauantaista lähtien on ulkoilusää ollut sellainen, että siivoamiset on taas saaneet jäädä odottamaan jotain kummallista inspiraatiota. Tai sitten tilaan siivoojan, että saan harrastaa rauhassa. Eikä tämä ole vitsi.

Eilinen lenkki suuntautui tänne lähimaisemiin ja purolle. Purokin oli vapautunut lumista ja vesi solisi iloisesti. Tänään sunnuntaina suuntana oli kivikko, vähän isomman järven rannalla. Pari joutsenta piti niin kovaa meteliä, että kauempaa ensin saattoi kuvitella niitä olevan vähintään tusina. Kaksi niitä oli vain, taisi olla pariskunnan aamuneuvottelu vain äänekästä sorttia, hiljenivät sitten ja asettuivat kauemmaksi jäälle.


Jää kantoi tuolla vielä hyvin mutta en tohtinut mennä lähemmäksi joutsenia häiritsemään kameroineni.

Kivikkoranta on lempipaikkani, harmi vaan, että on niin hankalassa paikassa, että noita kiviä ei saa kerättyä ja kannettua autoon. 




Vesi on tosi matalalla ja siksi rantakivikkoa on näkyvissä leveä kaistale.











Metsäkauriita on juoksennellut jäällä, kavioiden jäljet näkyivät:



Nämä ovat ne kevään hauskimmat uponneet kivet:

















Kivet ovat hiotuneet vuosituhansien aikana veden ja jäiden puristuksessa kauniin pyöreiksi. Joinain keväinä voi nähdä korkeita jäämassoja. Tämän päiväinen retki oli hieno, aurinko lämmitti niin, että siinä jäällä olisi voinut olla vaikka kuinka pitkään.

Sitten se kuvaannollinen kivikossa kulkeminen. 

Kyse on julkisen terveydenhuollon toimivuudesta, sen hitaudesta ja organisoinnin puutteesta. Mies kävi labrassa ja sieltä hänet passitettiin suoraan ensiapuun jonottamaan. Jonotti sitten muutamankin tunnin ja sitten oli puoli päivää tiputuksessa ja sai vasta silloin asiaankuuluvaa lääkettä. Kaikki siis saman katon alla, paikat ovat muutamien metrien etäisyydellä toisistaan. Paikalla oli lukuisia sairanhoitajia ja yksi lääkäri. Lääkäri oli vaihtunutkin jo välillä. Henkilökunta toimi varmasti hyvin ja ripeästi. Mutta se asioiden organisointi. Jotenkin tuntuu kummalliselta, että eikö sitä tiputusta mitenkään olisi voinut laittaa heti, oliko pakko jonotuttaa.  Minä olin odotellut siellä ensin mukana ja käynyt välillä asioilla. Olin tietty enemmän huolissani kuin mies itse. Lopulta tulin kotiin. Mies tuli vasta illalla myöhään Kela-taksilla. Se ei muuten ole mitään ilmaista lystiä. Oli maksanut 25 euroa, normihinta ko matkasta olisi ollut 38 ekua.  

Kaikesta huolimatta hyvää alkavaa viikkoa, kevättä ja aurinkoa!


torstai 16. maaliskuuta 2017

Nyt edistyy kevät

Pihassa sulaa lumet ja aurinko lämmittää. Liukasta on vielä pihan poluilla ja kyläteillä. Lenkkeily jäällä on ohi, hankalaa se on liukkailla teilläkin. Autolla ajaminen on reikäteillä reikien väistelyä. Tämä talvi vaihtuvine säineen on saanut aikaan melkoisen rospuuttoajan ja se jatkuu näköjään pitkään. En tykkää yhtään. Kyllä täällä melkein maalla on mukava asua kun kelit paranevat.

Räystäästä tippuva vesi sulattaa jäätä, tässä terassin kulmalla:



Linnut katsastavat jo asuntoja. Tuo tammessa oleva pönttö on suosittu, sitä on käynyt katsomassa tintit ja monet muut. Tammi sijaitsee makuuhuoneemme kohdalla ja aamulla usein heräilen käpytikan nakutukseen. Onhan se mukavampi herätysääni kuin kännykkä tai herätyskello.


Tammi ei vielä ole pudottanut kaikkia viime vuoden  lehtiään

Tässä Åkerön alla olevassa penkissä talvehtivat viimeisimmät viime kesän kuunliljojen uutuudet, innolla odotan kuinka selvisivät talvesta:




Kelien ollessa tällaiset nautin pihassa auringosta ja liikuntaa harrastan sisällä kuntopyörällä. Edelleen poljen kuuden uutiset läpi, lähes joka päivä. Kilometrejä on tänä vuonna kertynyt jo reilut 400. Kohta kuntopyörän voi siirtää vaikka terassille.

Mieli on väsynyt, rasitan siis kehoani. Ja päinvastoin.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Sunnuntain satoa

Eilen sunnuntaina tehtiin aamulla lenkki ison puron kautta. Vettä on tosi vähän ja jääkansi on peittynyt lumeen. Joku otus siellä oli lumessa jään päällä tassutellut. En tunnista jäljistä mikä eläin lienee, ihmistä jää ei kanna. Saukko siellä on näkynyt, olisko se kulkenut ja jättänyt lumeen jälkensä. Lähistöllä asuva mies on kertonut nähneensä purolla saukon. 

Jäljet purossa:


Mikä tästä on mennyt?


Asiasta omeniin.
Pakastin syksyllä suuresta omenasadostamme viipaleita, kuutioita ja sosetta. Niitä on ollut helppo laittaa esim smoothien joukkoon. Jäisenä antavat raikkaan lisän ja hyvän maun muiden ainesten sekaan.

Nyt oli vuorossa omenapiirakka:




Tähän vaniljajäätelöä päälle

Sitten aloittamaan uusi viikko. Aurinko paistaa. 


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Jääkenttien kutsu jatkuu

Voi olla kevään viimeinen viikonloppu kun jäälle vielä pääsee. Lämpimät ilmat pehmittävät jään pinnan  niin, että sinne ei ole enää mukava mennä vaikka jää vielä kantaisikin.

Läksimme siis varhain aamulla ja ajelimme vaihteeksi kirkolle asti ja siellä järven rantaan. Viikolla olleet vesisateet olivat sulattaneet kaiken lumen ja jään päällä oleva ohut vesikerros oli jäätynyt. Lumikengät olivat oivallinen kulkuväline, kun niissä on pohjassa sahalaitaiset piikit eteen ja taakse, niin ei varmasti liukastu.

Kaunista oli, aurinko paistoi ja suorastaan lämmitti kasvoja. Kierretään osa lenkistä kuvien kanssa:

Riviin järjesty









Jään pinnalle oli taidemaalari Luonto tehnyt kauniita teoksia:















Retkiluistelurata.
Päällä oli vettä ja kevyt jäähile, ei enää luistelukunnossa.


Evässaari


Pikkuevässaari

Paluu uimarannan kautta. Voi kuinka tuli kesää jo ikävä!





Hyppytorni odottaa kesää

Autiota on vielä

Avantoon toki pääsee


Tuolla uimarannalla laskin, että noin parin kuukauden päästä jäät ovat lähteneet ja märkäpuvussa pääsee uimaan ja järvihölkälle. Mutta nyt nautittiin kevään auringosta keskellä järven selkää kevyen länsituulen puhaltaessa. Nyt iltapäivällä olisi tuo jään pinta jo pehmeää, räystäästä tippuu vesi. Kannatti mennä aamulla.





torstai 9. maaliskuuta 2017

Satoi kunnolla lunta

Reilun vuorokauden ajan höytäili lunta ja yöllä oli tullut vielä lisää. Tänä aamuna oli ryhdyttävä lumitöihin. Lumen alta paljastui jää ja nyt oli hiekkaakin laitettava kriittisiin kohtiin. 

Tänä aamuna puhtaat valkoiset hanget olivat kauniita. Tässä tuokiokuvia tältä aamupäivältä pihassa:


Tämän kolalla kerätyn lumikasan alla on suojassa liljapenkki




Muistaako joku Nuutin ja Elman? Hiukan ovat kutistuneet.



Pehmeä lumipatja odottaa istujaa





Lumi koristeli tuiskuttaessaan kesäkeittiön ikkunoita

Nyt jo saisi lumentulo riittää ja kevät pongahtaa kunnolla eteenpäin. Loskaa tulee riittämään kun nämä uudet lumimassat alkavat sulaa. 

Siitepölykausikin on alkanut. Täällä on lisätietoa. Leppä on jo aloittanut kukintansa ja aloitin allergialääkityksen jo noin viikko sitten. Sehän ei tehoa heti, eikä koskaan tiedä miten aurinko lämmittää ja leppä innostuu kukkimaan tuossa lähijärven rannalla.

Keväältä kyllä näyttää ja tuntuu, ulkona linnut jo virittelevät soittimiaan ja oikein kunnon parvi pyrstötiaisia tuli taas aamulla ilahduttamaan kun vein ruokaa lisää. Ne ovat hyvin rohkeita ja väistivät vain hiukan puussa korkeammalle kun täytin talipalloautomaatin. Sirinä ja helistely kuului koko ajan, olin kuin konserttisalissa, sininen taivas kattonani.

Nyt on lähdettävä asioille, jätin reissut eilen väliin lumituiskun takia. Ihanaa kun voi valita kulkupäivänsä. Nyt kirjastoon, apteekkiin ja sitten, hm, herraseurassa lounaalle kirkolla.