lauantai 29. kesäkuuta 2019

Intohimoa ja vanhoja kirjoja

Kävimme eilen Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa.



Kassikin on sieltä


Me olemme käyneet Sastamalassa (ent. Vammala) jo reilut parikymmentä vuotta, muutama vuosi välistä on jäänyt käymättä.  Vuosi vuodelta tuntuu tapahtuman kävijämäärä lisääntyvän. En tiedä johtuuko siitä, että ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita vanhoista kirjoista vai haluavatko muuten vain kierrellä kesäisissä tapahtumissa. 

Itse ostin vain muutaman vitosen kirjan, mies osti useamman. Meidän kotikirjastomme pursuaa yli äyräidensä mutta silti tuossa vanhojen kirjojen tapahtumassa on joku oma tunnelmansa, että sieltä ei malta jäädä pois.

Tänä vuonna hankin myös erikoiset, kirjojen kansista tehdyt korvakorut. Ne oli työstetty kauniiksi ja viimeistelty lakkaamalla:



Käveltiin lounastauolla Rautaveden rannalla ja tämä kaunotar oli pysäköity laiturikahvilan viereen:




Otsikon Intohimoa löytyi, samoin kuin Naisen paikka, näissä T-paidoissa. Entisten vuosien paitoja myytiin vitosella ja pakko oli ihan tekstien vuoksi ostaa molemmat:




Tällaiset pienet retkipäivät tuovat mukavasti lomaa arjesta. Pian jo mökkikin odottelee meitä.




tiistai 25. kesäkuuta 2019

Satoa linnuille ja puutarhaan

Tänään aamu-uinnilla lähistöllä pesivä joutsenpariskunta tuli esittelemään perheensä. Vanhemmat uiskentelivat ylpeinä edellä ja viisi harmaata vilkasta pikkujoutsenta perässä. Huomasivat pääni veden pinnalla ja sitten isä-joutsen siirtyi joukon perälle vartioimaan. Uiskentelivät ohi noin kymmenen metrin päästä. Voiko olla hienompaa hetkeä aamu-uinnilla! Tuli ihan tippa silmään, niin kaunis näky oli. Yhteinen hetki järvessä.

Puutarhassa alkaa omenissa näkyä jo peukaloakin suurempia raakileita. Osa on juuri peukalon pään kokoisia ja osa pikkurillin. Tulee hyvä sato. 

Tässä pari esimerkkiä:

Pergius


Valkeakuulas I

Heinäkuu jatkuu leppoisasti sekä kotona että mökillä ja pienillä reissuilla. Taideprojektit ovat tauolla, jotain pientä on tekeillä ulkoterassilla, hitaasti, silloin tällöin jatkan. 

Tänään kävin ystävän kanssa kesäkahvilassa tässä kylän laitamilla. Oli uusi kahvilanpitäjä ja olikin mukava paikka. Kupit olivat oikeita, ystäväni huomasi heti, että hienoa, ei ole kertakäyttökuppeja. Ulkona metsikössä istuen kahvi ja juustotorttu maistuivat mainioilta. Maailmaa tai ainakin omaa kylää tuli taas parannettua pari tuntia. Pieni tuulenvire piti itikatkin jossain muualla.

Kesä on parhaimmillaan.



perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kesän juhlaa


Keskiyön jälkeen kuvasin majakan. Mutta eihän kesäyössä vielä pimeää ole. Nyt eletään niin valoisia öitä, että majakan valo ei varsinaisesti valaise. Aurinko lataa sen kyllä niin, että valo palaa monta tuntia yössä. Ehkä elokuussa sitten kokeilen kuvata uudestaan, kun yöt ovat pimeämmät.

Pian isäntä ryhtyy savustamaan lohta ulkona puusavustimessa. Se kypsyy jonkun aikaa, minä keitän sitten uusia perunoita ja teen salaattia ja muita lisukkeita. Huomenna mies tekee perinteen mukaan lihavartaita grillissä. Herkutellaan juhannuksena oikein kunnolla, vieraiden kanssa tällä kertaa.





Hyvää Juhannusta!





lauantai 15. kesäkuuta 2019

Aamuinen kierros puutarhassa

Parasta ovat kuunliljat pisaroineen heti sateen jälkeen:





Muutama vuosi sitten jaettiin blogiystävien kanssa akileijan siemeniä. Minulla oli silloin aiemmin vain yhtä sinistä. Nyt on montaa eri sinisen sävyä, vaaleanpunaista ja tummanpunaista. Vaan missä viipyykään valkoinen. Vielä on lukuisia nuppuja aukeamassa, jospa niissä oli valkoistakin. Hauskoja ne ovat, koska kun ne penkkiin kyvää niin linnut pitävät huolta, että niitä on sitten joka puolella.

Tässä muutamamia:




Ison kiven päälle linnut kuskaavat vaikka mitä siemeniä:

Tällä akileijalla on oma vartija


Pionien ja muurahaisten yhteistyö on toimivaa:







Betoniruukuissani on lukuisia mehikasveja, täsä pari uusinta, Pinsiön retken tuomisia:

Kattomehitähti




Marmorimehitähti

Minulla on itse tekemiäni betoniruukkuja erimuotoisia yhteensä varmaan viitisenkymmentä. Tai oli. Tässä kävi ohikulkumatkallaan pari tuttavaperhettä ja molemmat halusivat ostaa (huom!) ruukkuja! Olin ihan, että ei niitä myydä vaan annetaan. Mutta väkisin maksoivat. Rahan tuloa ei voi estää. Ahneuksissani tietysti alan jo suunnitella taiteen myyntinäyttelyä, hehee...

Hyvää kesän jatkoa kaikille!




maanantai 10. kesäkuuta 2019

Taidepajassakin on kesä

Kesästä ja lämmöstä olen nauttinut tähän mennessä jo useassakin eri järvessä. Järvivesien lämpötilat alkavat olla jo isommissakin järvissä 20:n paikkeilla ja pienissä ylikin. Hyvin tarkenen juosta(=järvihölkätä) noin tunnin aina kerrallaan.

Taidepajassakin on tapahtunut. Työmaa siirtyi normaaliin tapaan ulkoterassille, jossa on mukavampi tehdä isoja ja roskaavia töitä. Mielikuvitus ja ideat laukkaavat päässä ja esittelen niistä teille nyt yhden tuotoksen ja sen tekovaiheet.

Lopputuloksena oli tämä majakka:



Tässä valmis majakka on omalla paikallaan kivien päällä



Työvaiheet olivat moninaiset ja aina välillä piti odotella seuraavaan päivään, että liima ja/tai maali kuivuvat. 



          


Ensin pesin saviruukut ja ne kuivuivat vuorokauden. Sitten levitin ne sanomalehtien päälle vanhalle suurelle puutarhapöydälle. Siinä spray-maalasin ne valkoisella (vasen kuva). Sitten kuivuttuaan nostelin ne yksi kerrallaan työpajani pöydälle ja liimasin aina seuraavan ruukun edelliseen. Liimauksen tein  siksi, että koska tornista tuli lähes metrin korkuinen, se ei pysyisi suorassa ilman, että ruukut kiinnitetään liimalla (keskimmäinen kuva)

Liimauksen jälkeen maasin ruukut akryylimaalilla (kestää pakkasta ja talvea) valkoisiksi ja ruukkujen leveät reunat mustiksi (kuva oikealla).



             


Sitten vielä maalasin ikkunat mustiksi (vasen kuva) ja oveksi liimasin kolme lasimosaiikkia ja maalasin oven punaiseksi (kuva keskellä). Näyttää aivan kuin olisi vanhoista laudoista tehty, eikö vain? Katolle liimasin aiemmin mustaksi maalatun kukkalautasen ja sen päälle aurinkoladattavan lampun (kuva oikealla). Ja tässä koko komeus työpöydällä odottamassa siirtoa loppusijoituspaikalleen:



Tänne:


Majakka vuodelta 1798


Sen verran pikaisesti tuli otettua tuo viimeinen kuva, että oven päällä oleva vuosiluku jäi kuvaamatta. Unohdin maalata vuosiluvun työpöydällä ja siksi maalasin sen makaamalla nurmikolla, että sain numerot sotkeentumatta.

Seuraava työ on jo muhinut päässä ja saatu alulle, se vaatii aikaa ja ideoiden pyörittelyä, mutta kerrottakoon, että se liittyy niihin suksiin, jotka mieheni ystävällisesti käytöstä poistettuaan luovutti köyhän taitelijan käyttöön ideoitavaksi. Toinen päässä muhiva idea on vanha polkupyörä 1950-luvulta, Crescent. Lahjoittaja on sama kuin suksilla, ikää hieman enemmän, pyörällä siis.

Nyt nautin Suomen kesästä ja blogiin putkahtaa jotain jos on aihetta, tai sitten ei ja rauhoitun kesään maalla ja varsinkin järve(i)ssä.