keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pitkät jäähyväiset

Eilen illansuussa: vain minä ja Hän. Ajelimme kyläteitä, poikkesimme maantiellekin, kiersimme kylän ja muistelimme menneitä. Muistin kuinka Hän on aina jaksanut kuunnella jokaisen oikkuni kaikki nämä vuodet. Nurkuamatta Hän on aina sietänyt minua kun olen kertonut mikä mäntti nyt ajaa edessä liian hiljaa tai mikä juppimersu menee keltaisten viivojen yli ohi. Vastaamatta koskaan mitään, toki välillä jyristen niinkuin isojen Volvojen kuuluukin. Jokainen mäki, luminen tai kuoppainen, on yhdessä päästy ylös. On ajettu metsän puolella ja kuljettu moottoriteitä ympäri Suomea. 

Tänä kesänä olisi jäähyväisten aika, niin olin päättänyt.

Ennen tuota hiljaista ajelua putsasin Volvoa sisältä oikein imurilla ja keräsin kaikki roskat ja omat tavarat pois ja jätin vain parkkikiekon, kolikkopussin, kangaskassin ja vesipullon. Muuta ei enää tarvita. Lopuksi ruiskutin ulkopuolelta auton pölyt vesiletkulla, jotta se näyttäisi oikein kauniilta ja tyylikkäältä. 

Tänään ajelimme erääseen tiettyyn autoliikkeeseen. Mies lähti makutuomariksi. Olin tehnyt etukäteen laskelmat matemaattisen tarkasti. Paljonko saisin Volvosta, paljonko uusi saisi maksaa jne. Tiesin mitä halusin. Sattui kohdalle erinomainen myyjä ja asia edistyi. Nyt se on tehty. Uusi auto on tilattu ja Volvo myyty. Uuden auton tulo kestää muutaman viikon, joten saan jättää Volvon kanssa pitkät jäähyväiset ja hakea muutaman kuivabetonisäkin ja lautatavarat kesän projekteihin. Jes! Noilla keinoilla jaksan odottaa uutta punaista kaunotartani.

Puutarhasta iloisia uutisia. Luulin, että uudet valkoiset White feather - kuunliljani on pakkanen vienyt, mutta sieltä ne ovat nousseet, kaikki kolme tainta nostelevat valkoisia päitään.


White feather on sittenkin hengissä



Vanhimmat kuunliljat ovat nyt tämän kokoisia



Pionitkin ovat kaikki talvehtineet hyvin.


Tummakukkainen pioni viime yön vesisateen jälkeen

Viileät kelit ovat muuten vain pukeutumiskysymys, huomenna menen taas kaupunkiin asioille ja on mietittävä kuinka paksu takki pitää laittaa ja sadettakin on luvassa. Ja alkaa kesäkuu, virallisesti kesä!


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kirsikatkin kukkivat

Tänään on ollut  raikas sateen kastelema aamu. Olin puutarhassa jo seitsemän jälkeen. Kuuntelin hiljaisuutta. Käki alkoi kukkua, piti välillä taukoa ja taas kukkui. Sepelkyyhky metelöi takapihan ison kuusen luona, sillä on pesä siellä. 

Tällaisista aamuista pidän. On helppo hengittää ja kaikki vihreä tuoksuu. 

Vuosi sitten keräsin jo kuusen kerkkiä tähän aikaan toukokuusta. Nyt ne ovat vasta kasvunsa alussa:


Kuusenkerkät sateen jälkeen



Hedelmäpuista kukkivat aina ensimmäisenä kirsikkapuut. Nyt ne ovat nupulla:


Kirsikkapuistossa




Kirsikkapuun nuput aukeamaisillaan




Päärynäpuu nuppuineen


Omenapuista ensimmäisenä aloittaa kukintansa valkeakuulas I

Eilen alkanut sade teki hyvää kasveille, mutta olisi sitä saanut yöllä tulla enemmänkin. Kiertelin tutkimassa kaikki lukuisat kuunlijojen ja muiden liljojen penkit ja hyvältä näyttää. Jopa pohjoisen puolella on penkeissä alkuja. Vaikuttaa siltä, että liljat ovat viime talvesta selvinneet, ainakin suurin osa niistä.

Puusouvia on ollut kuntoiluksi pari tuntia aamuisin, olen käyttänyt klapikonetta niin, että sormista välillä tunto menee pöllejä käännellessä. Mutta kyllä on kuntokin kohonnut. Paksujen pöllien nostelu koneen päälle on varsin tehokasta. Nyt jaksan jo ihan toisella lailla kun urakan alussa. 

Tulevalla viikolla alkaa jo kesäkuu. Tuntuu hassulta, että mihin se toukokuu hävisi, kun koko alkukuu vain odoteltiin, että koska lumisateet loppuvat. Nyt vihdoin kesä tuntuu tulleen.




torstai 25. toukokuuta 2017

Hopeakäpäliä ja orvokkeja

Puutarhalta Pinsiöstä ostin vain noita kahta lajia kasveja. Orvokkoja halusin valkoisia ja sinivalkoisia, kun ne tulivat "taideteokseeni" Suomi 100 v.



Suomi 100 v




Orvokkeja on ennestään vaikka kuinka, mutta minusta niitä ei ole koskaan liikaa. Monessa paikassa ne siementävät itsensä joka vuosi uuteen kasvuun ja ovat siksi helppoja väriläikkiä. Aiemmin en ollut mitenkään erityisesti orvokkien ystävä, mutta ikää tulee ja se muuttaa näköjään monia käsityksiä puutarhasta ja sen kasveista. Toki monesta muustakin asiasta.

Olin miettinyt noihin harmaisiiin ruukkuihin ja kivitorneihin jotain selkeän yksinkertaista roikkuvaa kasvia. Osui sitten silmiini hopeakäpälät ja siinä se. Tykkäsin kovasti. Niitä on nyt istutettu muutamaan paikkaan, tässä osa:


Ruukun alla on yksi viime kesän betonityö, "Jalkapallo"


Joka paikassa pihalla on noita betonitöitäni. Tuon kivitornin päällä on pyöreä  sinisillä mosaiikeilla koristeltu betonilevy, sen päällä ruukku pysyy suorassa. Ruukun ympäri nojailevat naamakirjan hahmot. Niitä on puutarhassa kymmenittäin. Osa kurkistelee puun oksilla, osa seinillä, osa kukkapenkeissä jne.



      


Tämän kesän betonityöt alkavat puu-urakan jälkeen. Muutama muukin projekti on hoidettava lähiaikoina. Varsinkin auto. Korjatako vai ei? Ostaako uusi vai ei? Pohdintaa ja tutkailua.


keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kiviä, lasimurskaa ja kukkiakin

Pinsiön taimitarhan retki, kuten jo monena vuonna aiemminkin, toukokuussa, tehtiin viime maanantaina. Ensin pohdittiin, että helatorstaina mentäisiin, mutta arveltiin silloin siellä olevan ruuhkaa, joten parempi näin. Nyt saimme aamupäivän rauhassa kulkea puutarhassa melkein ainoina asiakkaina. 

Kyllä puutarhallakin huomasi kaikesta, että kevät on myöhässä. Kukkatarjonta painottui orvokkeihin ja muihin kylmää kestäviin lajeihin, eikä varsinaisia kesäkukka-amppeleita ollut vielä lainkaan. En olisi niitä toki vielä arvannut ostaakaan, on tämä kevät jo osoittanut, että lunta tulee tupaan jos kuvittelee kesän olevan ovella.





Orvokkeja ostin minäkin lisää, valkoisia ja sinivalkoisia. Lisäksi ostin hopeakäpälää muutaman taimen. Suunnitelmat olivat valmiina. Mies kaipaili lobo-omenapuuta, vaan niitä ei ollut. Sille on paikka katsottuna eteläpuutarhastamme, kun pohjoisessa omenatarhassamme se vanha (27 v) lobo ei tuota tarpeeksi omenia. Huokaus. Mehän hukumme omeniin joka syksy. Mutta mitäs sen väliä!







Tämän hintaisia (65 euroa kpl) kukkia ei ole ostoslistalla, huh

Kiertelimme katselemassa muita kohteita kun kasvit ja kukat oli nopeasti tutkittu. Patsaita on joka lähtöön, minun silmääni miellyttävät nuo japanilaistyyliset, mutta en ole varma sopisivatko nekään meidän puutarhaan. Taitaa meidän pihan tyyliin sopia paremmin ne minun betonityöni. 





Miten olisi alaston mies/nainen puutarhaan? Ei hassumpi idea. Tässä kylällämme on yhden talon sisäänkäyntien luona tuollaiset isot leijonat. Ne kyllä eivät tähän kylämäiseen ympäristöön sovi. Ovat kuin hajuvesi lihapullassa, vai miten se menikään.





Sitten se paras osasto, kivet. Siellä kiertelin ja kuvasin erilaisia kiviä ja kivi- ja lasimurskaa. Varastin (en siis kiviä) reilusti ideoita betonitöihini. Mietin hintaa jollekin pienehkölle betonilaatalle. Laskin, että teen itse sen yhden laatan hinnalla kymmeniä kuivabetonista ja saan omaperäisiä. Kellään ei ole samanlaisia.

Mutta olihan siellä niitä:

      

 








 










Merikiviä ja lasimurskaa eri väreissä: 


Kierreltyämme tarpeeksi oli jo nälkä. Viime vuonna kävimme kasvislounaalla Kehäkukassa Frantsilassa ja silloin olin todennut miehelle, että Pinsiön retkeen voikin aina hyvin yhdistää tämän paikan. 





Mies ei ole mikään kasvissyöjä, enkä minäkään, mutta viime vuoden hyvän kokemuksen jälkeen menimme sinne nytkin uudelleen. Emme pettyneet. Lounas oli erinomainen ja jälkiruokana vielä raparperikiisseliä kermavaahdon kanssa, nam ja maiskis, se oli hyvää.

Pihapirissä olikin jo auki puoteja. Sieltä en ostanut mitään, jotenkin tuntui, että paikalliset käsityöt eivät enää jaksaneet innostaa. Eikä varsinkaan 8-10 euroa maksavat käsin tehdyt kortit. Arvostan kyllä käsityötä, mutta tuollaisen kortin ostaisin vain johonkin lahjapakettiin kylkiäiseksi. Tänä vuonna ei ole edes yo-juhlia tiedossa. Hyvä niin.




Lounaan jälkeen olimme valmiit kotimatkalle. Hämeenkyröläinen peltomaisema ymprillä oli ilo silmälle. Niin Sillanpään maisemaa!


tiistai 23. toukokuuta 2017

Umpitunnelissa

Katselin viikonloppuna vanhoja kuvia ja huomasin, että viime vuonna teimme perinteisen Pinsiön taimiston retken jo 11. päivä toukokuuta. Silloin näytti taimien ja kesäkukkien tilanne aivan samalta kuin eilen, kun teimme tämänvuotisen retken. Pari viikkoa on selvästi eroa viimevuotiseen.

Katsastettiin samalla menomatkalla Tampereen rantatunneli, mies kuvasi likaisen autonikkunan läpi:

Tietöiden keskeltä löytyy jostain tunnelin aukko


Sisään tunneliin


Tunnelissa


Tunnelin pituus on 2.4 km



Ulos tietöiden keskelle

Tampereella on rakennus- ja tietöitä joka puolella: tunnelin liittymiä, Ratinan valtava ostoskeskus, ratikkatyömaat ym. Parkkipaikat vähenevät, joten tulee entistä enemmän käytettyä oman kunnan palveluja. Ei huvita mennä kuin aivan pakosta tuonne kaupunkiin etsimään autolle paikkaa.

Taimistosta lisää myöhemmin.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Varhaisen aamun tuoksut

Herään aikaisin, valo ja lämpö kutsuvat ulos puutarhaan heti kahvihetken jälkeen. Tänään aloitin klapikoneen ääressä jo seitsemältä. Unta ei vaan riitä, ja tuntuu siltä, että nyt on nautittava ulkona olosta kun sitä kauan kaivattua lämpöä saatiin. Aamut ovat parhaita. Pihalla on hiljaista, vain linnut ja minä ulkona. Käki kukkui, kuulin sen ensi kertaa tänä keväänä. 

Klapikoneen rauhallista hurinaa säestivät linnut, erityisesti sepelkyyhky.

Kasvutilanne tänään:


Kirsikkapuu



Pergius (vanhempi)



Valkoherukka


Juhannusruusu



Pihlaja-angervo



Vuorenkilvet ovat nupullaan


Jo vihertää koivutkin


Akileijat nousevat.
Nyt Sirpalta ja Keskeneräiseltä saamani siemenet kukkivat,
jännitetään minkä värisiä kukkia tulee.


Orvokit jaksvat nousta vuodesta toiseen, itse siementäen itsensä, helppoa.
Pakkanen ei niitä lannista tässä isossa ruukussa.


Koristelaukat tekevät ainakin lehteä


Unikkoja nousee aina penkin ulkopuolelta, ne valitsevat itse kasvupaikansa.


Ison kiven päällä vihertävät erilaiset maksaruohot

Pitkään ei malta sisällä olla kun lämpöä saatiin ja kaikki vihreä punkeaa vauhdilla ylös. Eniten vauhtia ovat ottaneet vuohenputket ja muut, jotka pakkanen olisi voinut vaikka viedä. Mutta ilahduin kovin kun huomasin pikkuriikkisiä puuliljojen alkuja parissakin penkissä. Jotkut siis ainakin selvisivät talvesta.


torstai 18. toukokuuta 2017

Nystyröitä

 Aamuinen kierros puutarhassa toi esiin monenlaisia nystyröitä. Jos en tietäisi mikä missäkin kasvaa, voisin ihmetellä mitä niistä nousee.

Näistä tulee kuunliljoja



Ensimmäinen pioni on aina se kukaltaan tummanpunainen,
vaaleanpunainen ja valkoinen nostavat päänsä myöhemmin


Tuo kuorikate on kätevää, ei juurikaan nouse rikkaruohoja sinne mihin sitä viime kesänä levittelin.

Lipstikkametsä kasvaa


Ensimmäisenä ja vihreimpänä - vuohenputketpa tietenkin




Vuorenkilvet reunustavat maakellariin menoa. Muualla ei vielä viherrä.

Kiireinen viikko jatkuu, kaupunkiin on lähdettävä, into siihen on tasan nolla, kaupunki on täynnä rakennustöitä, kiertoteitä ja kaikki  on sekaisin. Reitti pitää valita sen mukaan mihin auton nokan saa tungettua. Jotenkin turhauttavaa kun kaikki pitää rakentaa yhtaikaa : suuri ostoskeskus, ratikka, tunnelin liittymät, isoja kerrostaloja keskustaan jne. Sinne on vaan mentävä kun on pakollisia asioita.

Eilen kyläilin tässä kylällä tutun naisen luona ja laitoin hänellä TV-kanavia uusiin paikkoihin. Meillä sen teki kaikkiin masiinoihin mies, luulin pääseväni helpolla. Vaan mitä vielä, kylään mennessäni minut istutettin TV:n ääreen ja kaukosäädin käteen, kun olet niin tekninen, niin voisitko. Voinhan minä, ja kun oli valmista, käytiin vielä naapurin mummollekin ohjeistamassa asia.