lauantai 21. lokakuuta 2017

Muhevaa kompostimultaa


Syksy on viilentyessään kompostien käsittelyn aikaa. Kompostit siirrettiin yksi eteenpäin lokeroissaan, joten vanhin levitetään jo pitkin puutarhaa, osa syksyllä ja osa vasta keväällä.



Vanhin komposti - muhevaa multaa 


Viimeisin jäi tyhjäksi ja täyttyy vähitellen puutarhajätteistä.
Vasemmalla kaksi vanhempaa jäävät vielä muhimaan.



Maapallon muotoinen umpikomposti on keittiöjätteille.
Sisältö siirretään toiseen umpikompostiin tekeytymään myöhemmin syksyllä.



Åkerö-omenat ovat pääosin vielä puussa,
siellä ne säilyvät parhaiten ja paranevat pakkasen nipistelystä


Muutkin talviomenat  kuten antonovkat ja lobot ovat vielä puissa. Raikkaita viileitä omenia on mukava rouskuttaa puutarhassa kulkiessa. 

Tänäänkin on sumua. Pahin sumu muistini mukaan vuosiin oli eilen perjantaina aamupäivällä. Se laskeutui kahdeksan jälkeen alas ja koska ilma meni pakkasen puolelle, teki se tiet liukkaiksi. Onneksi muuten oli kuivaa, eikä yöllä ollut satanut. Kauppaan oli pakko lähteä ja hetken jo mietin reissun siirtämistä iltapäivälle, mutta eihän se käy kun silloin sienimetsän vuoro. 

Varovasti ajellen kauppareissu sujui hyvin. Taas oli muutama vauhtihirmu liikkeellä, joiden oli pakko ohittaa liukkaalla asfaltilla ja sumun peittäessä näkyvyyden. He eivät ilmeisesti ole kuulleetkaan sanonnasti 'sopeuta nopeus keliolosuhteiden mukaan', vaan kun rajoitus on 80, niin sitä on ajettava.

Sieniä tulee melkoisesti, suppiksia ja vielä oli kanttarelleja orakkaitakin. Syystyöt jatkuvat puutarhassa. Näin tämäkin viikonloppu vierähtää mullan,  metsän ja omenien tuoksussa.



keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kivitolpan uusi päähine


Sain siivottua puutarhasta loput kesäkukat pois. En ole yleensä kanervien tai callunoiden ystävä, minusta lyhdyt riittävät koristamaan puutarhaa.

Kuitenkin tänään kirjastoreissulla kuljin torin kautta ja siellä oli viimeinenkin kauppias pistämässä tavaroita pakettiautoonsa. Hänellä oli noita isoja monivärisiä callunoita ja ihastuin niihin. Ostin sitten yhden väriä tuomaan kivipaasin päälle kun se näytti niin tyhjältä, kun hopeakäpälä sen päästä oli joutunut jo kompostiin.

Vähän väri-iloittelua.








Ruukku olikin juuri sopiva betoniruukkuun ja kosteus pysyy kunnes tulee pakkanen





Ilmat viilenee ja yöpakkasia on tulossa. Havahduin tänään siihen, että Kaunotar tarvitsee nastarenkaat. Vanteetkin on pakko ostaa, koska on kyseessä ensimmäiset nastarenkaat tuohon autoon. Siispä soittelin pariin paikkaan ja lopulta sitten päädyin kuitenkin vakipaikkaani,  missä renkaat aina vaihdatan ja sieltä olen ostanut aina uudetkin. Varasin ajan ensi viikolle ja niinpä sekin asia on kunnossa ja pois mieltä painamasta. Talvi saa tulla.


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jättisieniä ja kaupunkituliaisia


Huumetta syysluonnosta.
Sitä on nautittu koko viikonloppu. Perjantaina oltiin iltapäivällä muutama tunti sienimetsällä ja suppilovahverot kerättiin talteen. Suuria ovat, sade ja lämmin syksy vasta alkoi kasvattaa niitä ja nyt on helppo saada kori täyteen. Keräsin märkien sammalien päältä suppiksia, jotka kaikki olivat suunnilleen sieniveitsen kokoisia. Onneksi oli pitkävartiset saappaat jalassa, huomasin näet, että seisoin suolla. Niin paljon vettä on satanut, että sammalikko, joka on aikaisempina vuosina olut lenkkitossuilla kuljettava, upotti nyt saappaat nilkkoihin asti veteen. Sain oikein nostella jalkoja, että pääsin ylös ja taas pysähdyin uudestaan sieniä poimimaan.



Melkoisia jötiköitä

Lauantaina laitoimme leivinuuniin tulen ja minä tein pitkästä aikaa merimiespihviä ja lopusta lihasta pataa ja vielä kasvislaatikkokin pääsi uuniin muhimaan. Ruokien muhiessa uunissa teimme puutarhatöitä.  Oli tosi lämmin päivä, tuuli oli aluksi kylmää mutta pianhan se hiki pihatöissä tuli. Kunnes tuli vettä niin, että oli pakko tulla sisälle ja saunan lämmitykseen.

Tänään sunnuntaina aamu alkoi uunissa yön muhineella uuniohrapuurolla. Vaaleanpunaista ja makeaa. Pitää nälän poissa pitkään. Sitten teimme aamupäivällä kunnon lenkin (11300 askelta) ja purollakin kävimme:


Kohina kuului jo kauas

Puro on kuin kevättulvien jäljiltä, vettä on todella paljon enemmän kuin milloinkaan syksyllä. Kuivempien kesien jälkeen usein näin lokakuussa on vain pieni liru vettä virrannut. Erikoisia ovat nyt säät.

Jokainen päivä, jonka lenkillä syysluontoon olen aloittanut on ollut hyvä. Kyllä on välillä ollut tuskien taival saada itsensä ulkoiluvaatteisiin ja ulos. Mutta se on kannattanut.



    






Mies toi kaupungista tuliaisia - uudet kumitassut. Käytän kävelysauvoja niin ahkerasti, että entiset kumitassut olivat jo kuluneet puhki. Nämä uudet ovat hyvät, niissä on kitkaraidatkin. Olen sauvakävellyt näillä sorateillä ja metsäpoluilla jo pitkään ja kuluttanut varmaan yli kymmenet kumitassut puhki. Ensin yritin teippailla niitä, mutta ei kannata, uudet saa vitosella. 

Juuri nyt, kellon ollessa 12.42, tuli aurinko esille!




torstai 12. lokakuuta 2017

Ruusukimppu


Aamulla paistoi hetkittäin aurinko ja se houkutteli minut lenkin jälkeen puutarhaan. Ruusut ovat sinnikkäästi sitä mieltä, että vielä ei tule syksy ja tekevät uusia nuppuja koko ajan. Luulimme jo, että Peace-ruusu ei kuki lainkaan tänä vuonna, mutta niin vain sekin vielä lokakuussa yllätti. 

Tämän aamun ruusukimppu


Orvokit ovat myös monessa paikassa päättäneet kukkia edelleen, tässä yksi yllätys kuunliljojen kuihtuvien lehtien seassa:





Tässä sitten syksyistä nurmikkoa, vai pitäisikö sano nurmi-sienikköä haravoitavaksi:


Mongolianvaahteran alla


Oli vain kolme astetta lämmintä mutta ilma tuntui jotenkin kostean lämpimältä kun ei ollut tuulta. Ulkoilutinkin siis vielä haravaa jonkun aikaa. Koitin putsailla etupihan käytäviltä lehtiä, ne kun aina kulkeutuvat sisälle jalkineitten mukana. Aurinko kävi kertomassa olevansa olemassa ja meni takaisin pilveen. 

Aamulenkillä näkyi ajoittain jopa sinistä taivasta:


Huomaa sininen pläntti taivaassa

Tänään ei onneksi ole muuta ohjelmaa, saan kerätä voimia huomiselle  sienimetsässä tarpomiselle.

Toivorikasta torstaita!




tiistai 10. lokakuuta 2017

Unohtunut pisara


Vettä tulee koko ajan. Purot täyttyvät, pieninkin puronen tuolla peltojen välissä lenkkimatkan varrella alkaa kohta tulvia pellolle. Eilen ajaessani kirkolle, katselin peltoja, vähänkin alemmalla tasolla olevat peltojen kohdat ovat täynnä vettä. Voi viljelijäparkoja, ei sinne enää koneella ole asiaa. Onneksi osa viljasta on saatu talteen.

Puutarhassa on vielä runsaasti lehtiä puissa ja jatkuva sade estää leikkurilla ajamisen ja lehtien silppuamisen. Haravointia ei voi ajatellakaan. Hyvä, voi keskittyä sisäpuuhiin. Kyllä niitä kuivempia aikoja vielä on tulossa pihahommia varten aivan varmasti. Joka syksy pihatyöt on saatu tehtyä, eikä niillä niin väliä ole, kaikki tehdään mitä keritään ja viitsitään. 



Tämä pikkuvaahteramme pitää sitkeästi kiinni kauniin keltaisista lehdistään



Tammen alla jalkapallon pelaajat eivät sateesta piittaa



Syyspuutarhaa aamulla hämärän haihtuessa

Olen päättänyt, että sade ja pimeä eivät minua lannista. Onneksi vuodenajat tai säät eivät olotilaani yleensä vaikuta. Pienikin happikävely kaatosateessa tai tihkusateessa virkistää mieltä. Sen jälkeen päivää voi jatkaa kotona kirjojen parissa jos ei ole muita menoja sovittuna.

Sitten sääennuste, onkohan tuosta klo 16 kohdalta pudonnut vesipisara pois?
Tällaiselta ennuste näytti äsken tälle päivälle:




Muutama sana TV-tarjonnasta. Lähinnä Jerestä. Tiedättekö tuon jääkiekkoilijan, entisen kai jo. Satuin katsomaan sunnuntaina Arto Nybergin ohjelmaa, ja siellähän se herra oli mainostamassa kirjaansa. Mutta ne jutut, voi sylvi. Koko pelaaja-uransa huumeilla ja alkoholilla kuorruttanut kehuu itseään ja vielä TV:ssä mainostaa kirjaansa. Väitti myös, että raha ei hänelle merkitse mitään. Kai miestä harmittaa kun NHL-ura katkesi huumeisiin ja juopotteluun ja jäi miljoonat saamatta. Eikä tässä vielä kaikki. Jostain näin mainoksen, että sama herra patsastelee myös PS eli puoliseitsemän-ohjelmassa maanantaina, eli eilen. Varoin visusti katsomasta. Sitten iltalehdet kirjoittelevat entisten vaimojen versioita raha-asioista, on ulosottoja ja elatusmaksut maksamatta. Jäin vain miettimään, että kuka haluaa moisen tyypin elämäkertaa lukea. Minä perustan tietoni Nybergin ohjelmaan ja kaupan iltalehtien mainoksiin.

Jatketaan hyvin alkanutta viikkoa kaukana TV:stä. 




lauantai 7. lokakuuta 2017

Mitä metsästä löytyi?



Jos metsään haluat mennä nyt
Sä takuulla yllätyt
Jos metsään haluat mennä nyt
Näät sammalet myllätyt


Meidän perinteinen perjantai: aamupäivällä kauppareissu isompaan kauppaan, lounas ja iltapäivällä metsään. 

Autolla mennään ensin muutama kilometri lähemmäksi sienisaaliita. Jakauduimme siitä tapamme mukaan eri reiteille metsässä. Mies kiersi pidemmän ja minä nuuhkailin lyhyemmän reitin. Todellakin nuuhkailin. Yhtäkkiä meinasin saada sydärin kun muutaman metrin päässä takanani seisoi valkohäntäkauris, tuijotimme hetken toisiamme, ja aivan kuin eläin olisi kröhässyt, että "kröhöm, olet meidän metsässä" ja sinkosi nopeasti syvemmälle metsään. Meni hetki ja toinen juoksi perässä. 

Metsästä löytyi siis sieniä ja yllättäen kaksi valkohäntäkaurista (ent valkohäntäpeura, ent laukonpeura). Siinä pellon laidalla niitä usein olen nähnyt, mutta kyllä se hiukan säväytti kun kaunis eläin meni ihan vierestä. En ollut ilmeisesti kovin pelottava, koska toinenkin tuli perässä vaikka ensimmäinen oli murahdellut jotain koodikieltä takana tulevalle.

Myllättyjä sammaleita todellakin löytyi ja niiden lomassa suppilovahveroita.


Kotona sielisaaliin kanssa

Varsinainen suppilovahverosato on vasta kasvamassa. Nyt löytyi jo isoja ja melkoisia ryppäitä. Kanttarellejakin oli vielä melkoisesti. Hallavahakkaita ei vielä näkynyt, odottavat kylmempiä öitä. 

Muhkuraisesa metsässä kävely alkaa vähitellen kipeyttää polvea. Nyt on pakko rajoittaa sienireissuja lyhyeksi. Onneksi mies käy mielellään yksin, fillaroi ensin parin kilometrin päähän ja sieltä menee metsään.

Tänään aamu oli kirkas ja jopa aurinko pilkahteli. Nyt tätä kirjoittaessani alkaa kerääntyä melkoinen sumu. 

Vielä ruokavinkki
Lähden valmistelemaan lounasta, sienistä, kuinkas muuten, teen uunilohen kanssa sienimuhennosta. Höyrytän parsakaalia ja teen salaattia. Päiväkahvin kanssa omena-kaurapaistosta. Uunivuokaan neljän viljan hiutaleita (tai kauraryynejä), voita, omenalohkoja, hunajaa ja kanelia. Hieman ruokakermaa päälle ja paistetaan. Ei lisättyä sokeria, vain hunajan sokeri. Nautitaan sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa. Itse pidän nyt sokerin vähentämisaikoja, joten en syö jäätelöäkään. 







torstai 5. lokakuuta 2017

Kuivat sukat ja zombiet pellolla


Eilen oli lähes koko päivän sadettta ja tuulta. Silti kaipuu ulos voitti kun sateeseen tuli taukoa iltapäivällä. Olin käynyt pari viikkoa aiemmin katsomassa ihan tuossa lähimetsässä ikiomaa suppilovahveropaikkaani ja todennut, että vielä eivät ole nousseet, myöhässä ovat. Eilen sitten päätin mennä uudestaan. Matka on lyhyt, pihasta kylätielle ja muutaman metrin jälkeen suoraan metsään. 


Tuuli riepotti mongolianvaahteraamme 


Polku kulkee isojen kuusten alta ja ne olivat tosi märkiä. Minulla oli lyhyt Rukan sadetakki ja saappaat tietty. Mutta jalassa vain ohuet legginsit kun oli lämmin ja ajattelin olevani max reilun puoli tuntia. Isot puut tekivät sen, että en edes heti huomannut, että pikkuhiljaa alkoi sataa. Suppiksia oli nimittäin parissa viikossa noussut ja keräilin niitä aivan rauhassa. Ojan luokse päästyäni oli aukeampi paikka ja tajusin, että vettä sataa jo ihan kunnolla. Keräsin kumminkin vielä loput näkyvillä olevat sienet ja sitten läksi kotiin päin. Matka ei ollut pitkä, silti oikaisinkin vielä naapurin maitten läpi. Kissa katsoi vihaisesti, en ollut sitä huomaavinani.

Kotiin pääsin saaliineni ja olin märkä. Siis tosi märkä. Puista oli kumartaessani putoillut kauluksesta sisään vettä, en siinä sateessa ruvennut sadetakin nappeja entrailemaan. Legginsit olivat vettä valuvat. Saappaat sentään pitävät hyvin vettä, ja niiden suut saa narulla kiinni. Sukat olivat ainoat kuivat vaatteet päälläni.

Tänään on pakko tunkea itsensä iltapäivällä kaupunkiin. Ei siinä muuten mitään mutta kun siellä on ratikkatyömaa läpi kaupungin ja sen seitsemän muuta rakennuskohdetta. Parkkipaikka on taas hakusessa. 

Kuva: The Mirror


Pari sanaa iltalehdistä. En ole moneen vuoteen enää niitä lukenut. Niiden "uutiset" ovat yliampuvia, sensaationhakuisia ja liioittelevia. Järkeviä uutisia on niistä turha etsiä. Nyt kävi niin, että sain Britanniasta asti vinkin eräästä suomalaisesta taideteoksesta, josta oli juttua siellä lehdessä. Googlailin itsekin asiaa ja löysin tämän jutun Iltasanomista. Zombiet pellolla. Hauska.





tiistai 3. lokakuuta 2017

Pimeää, sateista


Tämmöistä tänään aamulla:





Mitä pukea päälle ulos lenkille lähtiessä? Asteita on nyt +6 C, tiedote lupaa, että sää tuntuu kuin +1 C. Lisäksi on kaakkoistuulta 7 metriä sekunnissa. Koko päiväksi on luvattu sadetta. Sade ja tuuli tulevat puuskina, tänne sisälle asti kuuluu melkoinen ryöppy ja välillä näkyy kuinka myrsky heittää lehtiä puista ja pyörittää niitä mielensä mukaan. 

Päätän siirtää lenkkeilyn iltapäivään, asteita on silloin luvatu jopa yksi enemmän, sekä mittariin että tuntumaan. Vettäkin sataa vähemmän. Kunpa se vielä toteutuisi. Yleensä olen pitänyt sateessa kulkemisesta, hyvät varusteet (brittiläinen iso ja pitkä sadetakkini) päälle ja sateen ropina on suorastaan meditatiivista. Nyt ei nappaa. 

Mieli on alavireinen, kaipaan valoa ja iloa. Paikkoja särkee, en tiedä mikä on lisännyt särkyjä, sääkö? Onneksi on kirjat, lukeminen vie muihin maailmoihin ja sopii hyvin tähän säähän.


Sunnuntai 1.10.2017 aamulenkiltä

Vielä sunnuntaina oli kaunis ruska näkyvissä (kuva), ei sumua, ei satanut, pilvistä toki mutta luonto toi valoa.




lauantai 30. syyskuuta 2017

Punainen omena


Syyskuun viimeinen päivä. Onkohan sääennusteen ohjelmasta hukkunut aurinko-symboli kokonaan? Lisäksi joku on pitänyt sormea kahdeksikon päällä.








Kiertelin aamulla hämärässä puutarhassa. Omenia tulee, jotkut lajikkeet ovat normaalia pienempiä kylmien säiden takia.



Pergius ei petä



Vasemmalla sävstaholm, keskellä takana valkeakuulas ja oikealla pergius





Ruusut ovat kehittäneet vielä runsaasti nuppuja, kaikkensa tekivät näyttääkseen meille kauniit kukintonsa. Osa onnistui hyvin, osa kärsi viileästä kesästä.

Tänään laitan syyskuun loppumisen kunniaksi ulkotulia illalla ulos ja saunomme pitkän kaavan mukaan hämärän tultua. 


torstai 28. syyskuuta 2017

Sumua ja piirakkaa


Tämän aamun lenkki kulki järven rantaan, vaan järveä ei näkynyt sumussa.



Peltojen takana on järvi



Sumu on paksua, järvi pysyy piilossa

Aamu aamulta sumu on paksumpaa, tänään ei näkynyt kovin pitkälle ulos lähtiessä. Peltojen yli sentään jo näkyi, vaikka järven päällä olikin tiivis harmaus. Jokaisella aamulenkillä saa kasvohoidon ilmaiseksi kun sumupisarat hoitavat ihoa.

Omenien aika on nyt. Niitä tulee syötyä vaikka osa on vielä raakojakin. Vatsa aluksi hieman prostestoi turpoamalla, vaan lienee tottunut. Nyt syön joka päivä muutaman omenan välipaloiksi. Piirakkaakin:


Appelsiinin makuista rahkaa ja omenia, päälle kanelisokeria


Tervetuloa päiväkahville!


Joka aaamu olen tehnyt reilun tunnin lenkin. Sen jälkeen on hyvä olo, tuntuu, että 'ensin työ sitten huvi' kun lenkki on hoidettu heti aamulla. Sitten loppupäivän voi laiskotella, jos osaa. Aika vaikeaa minulle, mutta kirjat pelastavat, lukeminen sentään käy huvittelusta.


tiistai 26. syyskuuta 2017

Puutarhasta ja sumukaaharista


Puutarhassa 

Syysleimut kukkivat pienempinä kuin yleensä





Hopeakäpäläkin kukkii




Hopeakäpälät kasvoivat







Loputkin Pretty Woman - puuliljat avautumassa



Hortensia melkein kuoli toissa talvena, nyt syyskuussa alkoi kukkia




Ruusu Easy Elegance vielä jaksaa kukkia




Satupuu eli mongolianvaahtera alkaa saada väriä

Tänään on paksu sumukerros, eikä se ole haihtunut auringon tieltä vieläkään, kello tulee juuri kaksi iltapäivällä. 

Näkyvyys oli tuolla kirkolle vievällä tiellä tosi huono ja sattui melkoinen episodi aamupäivällä kun kirkolle päin ajelin. Ajoin suunnilleen rajoituksen mukaan, kun nyt on kaikki peurat ja hirvet liikkeellä, niin vähän niitäkin tarkkailin, ylittävät usein tien isojen metsien kohdalla. Perässäni roikkui iso pakettiauto ja katselin peilistä, että kuljettaja, noin viiskymppinen mieshenkilö, oli ärsyyntynyt kun ei päässyt ajamaan lujempaa. Siinä sitten köröteltiin kunnes perässä ajavalta ukolta paloi hermot. Ohituskieltoalueella, keltaisen viivan juuri alkaessa, sumun peittäessä loputkin näkyvyydestä, tämä herra päätti lähteä ohitseni. 

Hiljensin vähän vauhtia, että en joudu samaan kasaan, jos edestä tulee tukkirekka. Mitä teki kyseinen ukko? Vilautteli jarruvaloja edessäni ja lopulta avasi etuikkunan, työnsi sieltä kätensä ulos ja näytti keskisormea. Sitten pisti kaasun pohjaan ja jatkoi hurjaa menoaan.

Jäin aivan sanattomaksi. Teko oli sen verran törkeä, että jos sieltä se vastaantulija olisi tullut, niin ei mitään mahdollisuuksia väistää pakettiautoa. Kaikkia idiootteja sitä liikenteeseen päästetään. Otin rekisterin ylös varmuuden vuoksi. Olisin mennyt juttusille, jos olisin kuskin kirkolla nähnyt, mutta hänen onnekseen en nähnyt. Meitä on moneen pakettiautoon.






sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kuka sytytti valot?


Auringon outo kirkkaus melkein sokaisi jo heti aamulla lähtiessämme lenkille. Eipä ole viikkoihin ollut näin upea sää. Lämpö helli ja hiki virtasi kun kävelimme ylös harjulle. Viimeiset sumun rippeet kaunistivat järven pintaa ja peltojen laitoja ohikulkiessamme.



Kylän halki ja tästä mäki ylös



Tämä väriloisto häikäisi meidät metsäpolkujen jälkeen laskeutuessamme
toiselta puolelta harjua alas

Vihdoinkin se harmaa pilvimassa poistui ja luvassa on tätä aurinkoa ainakin muutama päivä. Nautitaan siitä. Muita asioita ehtii murehtia sitten syyspimeällä.





perjantai 22. syyskuuta 2017

Syyspäiväntasausta metsässä


Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin aurinko paistaa kohtisuoraan (zeniitissä) kohti päiväntasaajaa. Vuonna 2017 syyspäiväntasaus on tänään 22. syyskuuta.

Sanotaan, että syyspäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Päiväntasaus määritellään auringon keskikohdan, mutta päivän pituus auringon yläreunan (sen noustessa horisontista) mukaan. Näin ollen syyspäiväntasauksen aikaan päivä on vielä hieman yötä pidempi. Valoisaa aikaa lisää myös auringon valon taittuminen maan ilmakehässä.


 Metsään mentiin.


Yksi keltainen koivu näkyi korkalta mäeltä

Tässä metsässä on vain myrskyn kaatamia puita,
ihminen ei ole sitä vielä pilannut. Sienipaikka kutistuu koko ajan.


Tasattiin tätä syyspäivää muutama iltapäivän tunti sienimetsällä. Mukava syksyinen päivä, harmaata tosin, aurinko ei vahingossakaan näyttäytynyt. Mutta lämmin oli jo tänään ja lisää lämpöä ja aurinkoakin on luvattu viikonlopuksi. Onneksi, puutarhassa on vielä runsaasti töitä, kesäkukkien ruukkuja on siivottava pois ja omenien pudokkaita voisi kerätä ja tehdä sosetta (minun vastuualuettani). Sitten myöhemmin vasta tehdään varsinaiset syystoimet, kompostien vaihdot, nurmikon leikkaaminen ja monet muut (isännän vastuualueella). Haravoinnista puhumattakaan, lehdet ovat vielä sitkeästi puissa.




tiistai 19. syyskuuta 2017

Kiihtyvyyssensori


Kaikki keinot lenkille lähdön helpottamiseksi on käytössä. Tänäkin aamuna aamukahvilla olin aivan maassa ja täysin varma, että en saa itseäni hilattua ensin lenkkivaatteisiin ja sitten ulos. Se lenkkivaatteiden pukeminen on ratkaiseva kohta, kun urheilurintsikat on päällä, se on menoa, siitä ei enää tule pakitettua. Ja kun pääsen ulos, niin olen jo voittaja.

Nyt olen keksinyt matemaatikkona itselleni vielä yhden houkuttimen. Muistin sen tänään kun olo oli mikä oli. Se sopii minulle, ehkä ei kaikille: älypuhelimen kiihtyvyyssensori. Android-puhelimessani on koodia (ohjelmanpätkä), joka hoitaa askelten tunnistuksen kiihtyvyysanturin mittauksista. Näissä uudemmissa kännyköissä on mikrokontrolleri joka pystyy käsittelemään sensoridatan itsenäisesti herättelemättä koko puhelinta. Känny taskuun vaan ja siellä se laskee askeleet itsekseen. 



 4000:n askeleen kohdalla lyhimmällä lenkillä on vaahterat.




Onhan noissa puhelimissa kaikkia sovelluksia (appeja), joissa saa monenlaista tietoa, kuten kalorienkulutus ja muut hörhöilyt. Niistä en välitä, enkä asenna puhelimen sijaintitietoa ennen kuin todella sitä tarvin. Minä käytän vain yksinkertaista askelmittausta, se kertoo jo lenkin pituuden, itse osaan päätellä kuinka rankka lenkki on, onko ylämäkeä vai tasaista.


Nyt olen mittaillut tässä kylän ympärillä kyläteillä ja metsissä käyttämiäni vakilenkkejä ja lyhyin kulkemanikin on lähes 7000 askelta. Muut ovat sitten 8000 - 14000 askelta. 

Houkutin se on tämäkin. Asiantuntijat sanovat, että päivä on ollut terveeellinen jos saa 10000 askelta täyteen ja jokainen päivä kun teen vaikka tuon lyhyimmän lenkin, tulee tuo määrä täyteen koska muutenkin isossa talossa ja pihalla tulee käveltyä.

Flunssa on tällä hetkellä himmenemässä pois. Vielä limaa irtoaa välillä ja yskittää hetken mutta sehän on vaan hyvä asia. Toivotaan, että se on poistumassa kokonaan.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Sinkkumuna


Kuoritko itse kananmunasi? Kananmunahan on erinomainen tuote, säilyy omassa pakkauksessaan viikkoja, miksi se pitäisi pilata valmiiksi kuorimalla? 

Onhan meillä jo ne valmiiksi raakana pakatut valkuaiset (täällä) ja valmiiksi keitetyt valkuaiset (täällä). Ehkä näille joku saattaa käyttöä löytääkin, onhan niissä sentään isompi annos valkuaista. Itse ostan munat munina, tiedän mitä saan ja tuote säilyy viikkoja.


Kuva täältä


Laitilalainen Munax sai tiedotteelleen laajan valtakunnallisen näkyvyyden, kun yhtiö kertoi tuovansa markkinoille valmiiksi keitetyn, kuoritun ja pakatun kananmunan.

Kananmunatalo Munax kertoo tiedotteessaan, että Suomen markkinoilla uusi munainnovaatio on yksittäispakattu, valmiiksi keitetty ja kuorittu, vapaan kanan kananmuna. Tuotteen nimi on Munax Sinkku.

Uutuustuotteen ristiminen sinkkumunaksi innosti toimittajat leikittelemään sanoilla. Somesta nyt puhumattakaan. Varsin taitavaa markkinointia.


Eihän tämä mitään uutta ole, onhan meillä jo valmiiksi kuorittu sipuli muovipakkauksessaan, valmiiksi paistettu ja maustettu jauheliha ja sinkkupulla. Kaikki pakattuna muoviin. En tosin tiedä mitä näistä vielä on markkinoilla, ei ole sattunut kaupassa silmään. 

Tästä(kin) tuotteesta saa hyvän vuoden turhake - ehdokkaan. Niitä voi lähettää Suomen Luonto -lehdelle lokakuun loppuun asti.

Jatkan siis edelleen kananmunan ostamista sen alkuperäispakkauksessa. Missä muodossa sinä ostat mieluiten kananmunasi?




keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Avasin vihreän oven


Eilisen aamupäivän satoi kaatamalla. Flunssasta väsyneenä nukuin parin tunnin päiväunet ja kun heräsin oli sade lakannut. Päätin tehdä pienen kävelyn raikkaaseen lähimetsään. Kymmenen metriä kylätietä ja käännyin polkua pitkin metsään.















Kävellessäni metsän vihreyden keskellä tuli mieleeni Risto Rasan runo "Metsän seinä on vain vihreä ovi". Se on yksi hänen esikoiskokoelmansa (Otava, 1971) runoista. Kotona etsin kirjahyllystä tuon kirjan ja selasin uudestaan paljon luettua teosta.

Risto Rasan säkeitä tuosta teoksesta:

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä.



Pehmeä sammal
käpy,
kiven kivi.



Sade on lakannut,
kivet alkavat kuivua,
ja ruoho ja maa,
kaikki kuivuu,
ja puiden latvoihin muodostuu
pieniä pilviä
joihin hyttyset lentävät 
sisään.