tiistai 30. lokakuuta 2018

No tuleeko se sote?

Sotesta on kirjoitettu lukuisia juttuja eri lehdissä ja sen sekavammaksi aina käy. Aamulehdessä oli 27. lokakuuta 2018 kirjoitus 'Sote-mietintö jumittaa yhä valiokunnissa' ja jo tästä lyhyehköstä kirjoituksesta löytyi muutama termi, jotka kyseiseen sotkuun liittyvät:

-eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta
-valinnanvapaus
-sote-mietintö
-sote-uudistus
-sote- ja maakuntauudistus
-sote-lakipaketti
-valinnanvapauslakiesitys
-perustuslakivaliokunta
-voimaantuloaikataulu
-muuttuva markkinatilanne
-sote-keskukset
-sote-lait
-emolaki ja tuottajalaki





Valtioneuvoston julkaisema kaavio kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon uusia rakenteita. Kaoottinen esitys on herättänyt sosiaalisessa mediassa hilpeyttä.




Mietin vain, että kun/jos puolueet vaihtuvat seuraavassa hallituksessa ensi vuoden vaalien jälkeen, sote-uudistus voi taas muuttua,  jopa alkaa kokonaan alusta. Yksinkertaista, vai mitä?


lauantai 27. lokakuuta 2018

Ensilumi


Muutaman päivän saamme pitää kevyttä valkoista lunta puiden oksilla ja lehdillä. Ensilumi tuli käymään.


Pikkuinen uusin omenapuumme (lobo) ei raaski pudottaa lehtiään


Perennojen varret jätän suurimman osan talentörröttäjiksi

Pensasruusu



Linnuille jätetään aina maahan ja pariin omenapuuhun syötävää:

 




Hyvin näyttää maistuvan, varsinkin mustarastaat ovat kokoontuneet sankoin joukoin syömään omppuja maasta. Pienemmät linnut nokkivat puussa. Syövät alkupaloja, odottaessaan varsinaisen ruokinnan alkamista. Minä odotan vielä pakkasta ja/tai lunta ennen kuin aloitan lintujen ruokinnan. Sitä on sitten jatkettava kevääseen asti. Birdlife antaa ohjeita talviruokinnalle.



keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Kaunotar ja fixaripojat


Talvi saa tulla. Pojat pistivät eilen Kaunottaren talvikuntoon. Pestiin, vahattiin ja vaihdettiin nastarenkaat alle. Reilun kahden tunnin hoito, kyllä nyt kiiltää kylki ja alla ropisee nastat. Nuorten miesten ahertaessa vietin aikaani katselemalla tabletiltani nauhoituksia. Kaunotar pääsi sitten vielä poikien gallerian kuvastoon mainostamaan vahauksia.




Eilen satoi jo räntää ja renkaiden vaihdattajia alkoi tulla paikalle siellä odotellessani ja puhelin soi jatkuvasti. Naurettiin poikien kanssa, että katos, suomalaiset heräävät jo talven tuloon. Yhtäkkiä heillä oli kalenteri täynnä ensi viikkoon pitkälle. Renkaiden vaihtajia kävi koko ajan ja toimin siinä sivussa asiakkaiden viihdyttäjänä, juttelin kaikkien kanssa ja kerroin mistä saa kahvia. 

Ajelin sitten kotiin ja osuipa minunkin kohdalleni pieni räntäkuuro, maa oli hetken valkean sohjon peitossa. Huomiselle aamulle on jo pakkasta tulossa.


Päin mäntyä puutarhassa aamusumussa


Ovi- yms koristeen tekoon oli joku päivä sitten inspiraatio ja melkein jokainen ovi sai oman koristeensa ja pari muutakin paikkaa. 


Mustikan varpuja ja lehtikuusen käpyjä

Kaunottaren yksiössä (lue:autotalli) on nyt myös oven yläpuolella yllä olevan kuvan ovikoriste.



lauantai 20. lokakuuta 2018

Ovikoriste

Halusin tehdä vaahteranlehdistä jotain muuta kuin tavallisen kranssin. Vanhat CD-levyt odottavat ideoita ja nyt käytin yhden keräämällä siihen ison kasan vaahteran lehtiä ja nidoin niitä rautalangalla kiinni CD-levyyn.


Työvälineitä


Sitten leikkasin varret lyhyiksi


Ja kas, oveen syttyi ylimääräinen lamppu

Tämä koriste ei ehkä ole kovin pitkään kestävä, mutta olkoon niin kauan kuin lehdet ovat kauniita. Sitten nappaan CD-levyn taas uusiokäyttön ja lehdet pääsevät kompostiin. 




tiistai 16. lokakuuta 2018

Erään vaahteran syksy

Syyskuussa huomasin pikkuvaahterassa ensimmäiset pari keltaista lehteä. Se houkutteli kuvaamaan syksyn värien edistymistä tuossa puussa. 


18. syyskuuta 2018
 


4. lokakuuta 2018



7. lokakuuta 2018





10. lokakuuta 2018



16. lokakuuta 2018




Tänä syksynä onni oli myötä, kaikki lehdet olivat lopulta kirkkaan keltaisia. Tein lehdistä muutamia syksyisiä ovikoristeitakin.

Tällainen oli vaahteran syksyinen muodonmuutos, nyt voi odottaa kevättä ja jatkaa kuvasarjaa lehtien puhkeamisen myötä.


lauantai 13. lokakuuta 2018

Lokakuun lämpöä saaressa

Näinä lokakuisina päivinä on voinut:

-sipsutella aamunhuuruisella kalliolla varovasti aamu-uinnille
-uida järvessä pitkän ja rauhallisen aamu-uinnin aavemaisen sumun keskellä
-kuunnella sumusta tulevia vesilintujen ääntelyjä aivan kuin laivan sumutorvea
-katsella mökissä aamukahvia juodessa kuinka vieressä oleva järvikin häviää vähitellen sumun keskelle
-nähdä kuinka hetken päästä aurinko voittaa sumun
-pestä perunoita järven rannassa kallion kolossa +17 C lämmössä
-tiskata ulkona nauttien metsän puiden raosta paistavasta auringosta
-hyvästellä ylitse lentävät rääkyvät joutsenet
-katsella kun joutsenet eivät lähteneetkään vaan jäivät kaikki lahdenpoukamaan viettämään lämpimiä syyspäiviä meidän iloksemme




-sienestää T-paidassa mustia torvisieniä ja suppiksia
-istua illalla nuotion ääressä pitkään auringonlaskun jälkeen
-kuunnella illalla sisällä mökissä takan puiden rätinää puoliunessa
-syksyn raikkaan ilman, järven ja saunomisen väsyttämänä nukahtaa kirja kädessä ja otsalamppu päässä

Näitä kaikkia ja paljon muuta on tehty viime päivinä saaressa. Huomenna sunnuntaina on maltettava jättää saari talviteloilleen ja suunnata kotiin. Onpahan taas tankattu tälläkin tavalla voimavaroja pitkän talven varalle.



lauantai 6. lokakuuta 2018

Vaahtera ja tammi






Ajeltiin silppuavalla ruohonleikkurilla pihalle pudonneet lehdet ja jätettiin silppu lannoittamaan nurmikkoa. Tai siis sitä vihreää aluetta puutarhassa, jossa on pääosin sammalta ja siellä täällä nurmikkoa. Saatiin ruohonleikkuri tyhjäksi bensasta ja nyt se joutaa talvisäilöön. 

Luonnon järjestyksen mukaan heti sen jälkeen alkoi pihaan putoilla tuulen tuivertaessa isoja vaahteran lehtiä. Tammi tapansa mukaan viettää vielä kesää ja on lähes kokonaan vihreä. Sen ruskeat lehdet putoilevat yleensä vasta keväthangille juuri ja juuri ennen uusia silmuja. Joinain vuosina tammessa on kahden eri vuoden lehtiä.

Sienimetsässä ollaan käyty ja suppiksia on löytynyt. Muutkin syyssienet ovat jo nousseet, hallavahakas ja mustavahakas, erinomaisia sieniä molemmat. 

Ensi viikolle on luvattu muutama niin lämmin päivä, että harkitsemme saaressa käyntiä ja saunan lämmitystä ja uintia siellä. Siellä illan pimeyskin on erilainen kun on järvi vieressä.


torstai 4. lokakuuta 2018

Käymässä hyppyrien kaupungissa


Terveisiä hyppyrien juurelta ja sieltä metsän puolelta.


Utuinen syysaamu 


Ajelin muutamaksi päiväksi ystäväni luo syntymäkaupunkiini. Ensimmäisenä iltana parannettiin maailma ja käytiin läpi omat ja läheisten (=aviomiesten) sairaudet. Sitten parina päivänä mentiin metsään ja suolle. 

Autolla siirryttiin Hollolan puolella. Patikoitiin metsäpolkua yhä ylemmäs ja kiivettiin näkötorniin. Aurinko ja aamuinen sumu tekivät näkymästä utuisen mutta syysvärit olivat komeat. 



Saalista karpalosuolta



Seuraavana päivänä painuttiin suolle. Ystävä tietää hyvän karpalosuon ja arveli, että nyt muutaman yöpakkasen jälkeen karpaloita olisi poimittavissa. Olihan niitä. Ensin pitkospuita pitkin keskelle suota, sammaleeseen piiloutuneena löytyi isoja punaisia marjoja. Palatessamme pitkospuita metsän puolelle, oli vastassa sen näköistä maastoa, että voisi löytyä suppilovahveroita. Ystavä totesi, että ei hän ole sieltä koskaan niitä löytänyt. Vaistoni sanoi, että kierretään pienemmän polun kautta ja kas, siellä oli vanha kanto, jonka ympärys oli täynnä suppiksia. Hetken jouduimme tuumimaan millä ne kuskataan autolle asti. Astiamme olivat täynnä karpaloita. Ei auttanut muu kun minun riisua takki ja sen alta ottaa toinen T-paita (eläköön kerrospukeutuminen!) ja tehdä siitä pussi, jonne sienet mahtuivat. 

Suppikset jätin ystävän perheelle, osa jo syötiinkin, ja karpalot toin kotiin. Lapsuudessani äiti teki aina karpalokiisseliä marraskuun alussa Pyhäinpäivänä jälkiruoaksi. Itse teen karpalojäädykettä. Aina ei karpaloita ole löytynyt mutta silloin teen jäädykkeen mustaherukoista. Tänä syksynä on reilusti karpaloita pakkasessa.

Kotona on taas hyvä olla. Oma sänky. Kelpaa selälle eikä vaadi aamulla kourallista särkylääkkeitä käynnistyäkseen. Mutta oi miten virkisti mieltä tuo reissu.