tiistai 28. marraskuuta 2017

Automaattiohjauksella - sielu ulkoilee


Aamulla on päästävä ulos raikkaaseen ilmaan, kelistä riippuen lyhyelle tai vähän pidemmälle lenkille. Näin teen 4-6 kertaa viikossa, riippuen muista menoista. Mustat pimeät aamut eivät minua ahdista, päinvastoin, lenkki virkistää mieltä.



Aamulenkillä kylän laitamilla



Lähteminen on tehtävä enempiä miettimättä, jokainen aivosolu keksii muuten syyn olla lähtemättä. Olisi pestävä pyykkiä, valmisteltava lounasta, kirjoitettava luvattu artikkeli, oikoluettava miehen tekstiä jne. Vaiennan nuo äänet ja toimin automaattiohjauksella. Aivan kuin hevonen mustat laput silmillä. Tähän hymiö, mutta koska en tykkää niistä, en laita.

Noustuani sängystä juon keittiössä aamukahvit (mies on keittänyt ne minulle valmiiksi termosmukiin), syön pari paahtoleivän siivua ohessa. Kahvitellessani selailen lehteä joko tabletilta tai paperiversiota.  Siinä heräilen. Kahvit juotuani siirryn suoraan, sivuilleni muihin huoneisiin vilkaisematta, omaan huoneeseeni, jossa lenkkivaatteet ovat aina valmiina. Puen ne päälleni ja vielä eteisessä heijastinliivin ja talvilenkkarit sekä pipon ja hanskat. Taskuun olen varannut kotiavaimen lisäksi älykännyn, se laskee askeleet.

Sitten pääsenkin jo pihalle.



Autiotalo aamuhämärässä

Tänään olin ulkona jo ennen kahdeksaa. Kiertelin kylän laitamilla ja valon lisääntyessä siirryin takaisinpäin metsäpolkuja pitkin kosken kohinoita kuunnellen. Koski on suorastaan tulvinut ja ääni kuului jo kauas ennen kuin mitään havaintoja vedestä näkyi. 

Kylä oli melko autio, joitain työhön lähtijöitä tuli autolla vastaan lähtiessäni. Loppumatkan sain kulkea omat ajatukset seuranani ja kaunista vanhaa kylämaisemaa ihaillen. Metsästä puhumattakaan.

Kotiin päästyäni kävin suihkussa. Lenkki tänään 9200 askelta. Olo on virkeä päivän askareisiin. Suosittelen, pienikin aamuhetki ulkona auttaa päivän paremmaksi.


Aito onni ei asu karjassa eikä kullassa.
Onnen asunto on sielu.
     - Demokritos




lauantai 25. marraskuuta 2017

Tulee talvi, menee talvi


Lunta on ollut maassa muutamaan kertaan tänä syksynä. Eniten oli toissapäivänä torstaina. Tuiskusi oikein kunnolla ja silloin tehtiin pariinkin kertaan lumitöitä etupihalla, että autolla pääsi pihaan ja pihasta pois. Sitten satoikin vuorokauden vettä, tuli lämpöasteita ja jäljellä on lunta tämän verran:

Suurin pläntti lunta pihassa tänään 25.11.2017

Kestoruusut jaksavat värittää puutarhaa, kukkivat niin myöhään, että vastineeksi ovat kestäneet lumet ja niiden sulamisen. Toki jo nuokkuvat vähän mutta värit ovat tallella. Kuvattu tänään aamulla:


       






Tänään on ollut jo aamulla siivouspäivä. Join itse vielä keittiössä aamukahvia puoliunessa kun mies aloitti jo imuroinnin toisesta päästä taloa. Join rauhassa kahvin ja ihailin ahkeraa miestä (hm, aamuinen silmänilo) ja sitten jatkoin imurointia yms pientä siivoukseen liittyvää. Mies pääsi laittamaan leivinuuniin tulen ja siinä ohessa leikkasi pihalla kuusiaitaa. Varsinainen monitoimimies. Toimii sisällä ja puutarhassa, kuten Raid.

Kelien ollessa välillä surkeat räntäsateineen, aloitin muutama päivä sitten taas päivittäisen kuntopyöräilyn sisätiloissa. Päivämatka on 5-10 kilometriä. Kuntopyörällä se tuntuu, hiki tulee, koko ajan pieni ylämäki. Ulkoilua se ei korvaa, ulos on kyllä päästävä päivittäin, mutta nuo sateet hiukan hillitsevät lenkin pituutta aina joskus. Polvi alkaa taas oireilla vähän liikaa, joten on kohta pakko suunnitella lääkäriin menoa ja kortisonipiikkiä uusiksi. Mutta kun tiedän, että ajan saa vasta viiden-kuuden viikon päähän, niin olisi toimittava, eikä yhtään innosta. 

Nyt on sitten hyvä nauttia puhtaasta talosta ja keskittyä sopivaan kirjallisuuteen, saunaan ja muuhun mukavaan.


torstai 23. marraskuuta 2017

Black Friday, Cyber Monday


Mainontaan ja mitä erilaisimpien tuotteiden markkinointiin on Amerikoista rantautunut jo muutamia vuosia sitten tämä Black Friday, Kiitospäivän jälkeinen perjantai. Nyttemmin mukaan on tullut myös Cyber Monday. Sopivasti joulun lähestyessä kiihdytetään ihmisten ostohysteriaa antamalla hyviä alennuksia tässä vaiheessa ja siten saadaan jouluostosten teko hyvälle alulle.

Tänään oli aamulla postilaatikossa melkein kahdenkymmenen sentin pino erilaisia mainoksia ja luetteloita, joissa kaikissa otsikoissa Black Friday, black weekend tai black week. Siinä ohessa oli myös jo joulun mainosluetteloita. Lisänä rokassa oli tuo Cyber Monday, jonka tarjouksia oli vieläkin suuremmilla alennusprosenteilla.

Nettikaupat ilmoittelivat monet aivan samaa laulua heti kun jonkun masiinan sain auki.  Ajattelinpa sitten vilkaista tutun nettiostospaikkani tilannetta, ja kas, muutama tuote, joita olin aiemmin katsellut, ja joita mies oikeasti tarvitsee, olikin nyt 75%:n alennuksella ja ilman postituskuluja. Meillä ei joululahjoja ostella, mutta ajattelin ihan muuten vaan tilata, kun tuotteet (vaatteita) olivat tarpeellisia ja nyt hinta oli noin alhainen. Tilasin tuotteet ja nyt mielenkiinnolla odotan, että koska ne tulevat. Nimittäin kun tilaus oli tehty sain ilmoituksen, että toimitusaika saattaa venyä suuren ruuhkan takia. 

Olinko mainoksen uhri? No ehkä, mutta se kannatti, satasen tuoteet maksoivat 25 euroa kotiin tuotuna (sitten joskus).




Mustikka-vadelmamuffinssit


Ulkona pauhuaa lumimyrsky. Luonto tekee kauniit kinokset ja huomenna tai jo ensi yönä lämpenee ja lumi alkaa sulaa. Läpi tuulen ja tuiskun tulee ystävä tänään kylään ja nuo muffinssit leivoin hänelle. Marjoja on pakkasessa niin paljon, että pitää keksiä niille käyttöä. Mustikat ovat mökiltä saaresta poimittuja ja vadelmat ovat omasta puutarhasta.

Hienoa olla  kotona sisällä kun ulkona pauhuaa lunta joka suuntaan.  Lueskelen, teen lounaan (sienillä täytetyt paprikat) ja sitten odottelen ystävää päiväkahville.




maanantai 20. marraskuuta 2017

Pimeää, hämärää, pimeää


Siinä päivien kulku. Keskellä pimeää on hetken hämärää. 




Unohdetut


Kuvan pergiukset on kuvattu lauantaina klo 9.40. Siellä ne loistavat korkealla puussa ja monissa muissa puissa on myös unohdettuja omppuja. Tarkoituksella jätetään, osan käyvät linnut syömässä ja osa jäätyy, jos sattuu pakkasia tulemaan. 

Pakko jo myöntää, että pimeys alkaa vaikuttaa mielialaan. Lumi auttaisi hieman, mutta tuo rähmä mitä maassa välillä on, sulaa aina pois ja varsinainen marras tulee esiin. Katselin vanhoja muistiinmerkintöjä liikuntapäiväkirjastani ja vielä reilut kymmenen vuotta sitten oli jo marraskuun lopussa hiihtokelit. Ladut oli ajettu ja pääsi hiihtämään kympin lenkin. 

Nyt on kesät, syksyt ja talvet yhtä vesi- ja räntäsadetta. Eilen sunnuntaina meinasin jo lannistua, annoin itselleni räntäsateen keskellä lukupäivän. Jätin lenkin väliin. Virhe. Nukuinkin huonommin. Kyllä se lenkki vaan on tehtävä säässä kuin säässä.

Tänään vien pääni kampaajalle siistittäväksi, on taas kulunut neljä viikkoa. Viikolla on tiedossa ohjelmaa, kyläilyjäkin.




lauantai 18. marraskuuta 2017

Juhlan tuntua


Keskellä harmaata ja pimeää marraskuuta on meillä aina pari juhlapäivää. Jotain tehdään erilailla kuin arkena. Ihan pienesti vain. Hääpäivänä kävimme ulkona syömässä ja minä sain mieheltä kortin ja kirjallisia tuotoksia sen sisäsivuilla.



Sain kukkia ja sydämiä hääpäivänä


Toinen juhlapäivä on miehen synttärit ja minä muistin häntä uudella paidalla. Olisin leiponut kakunkin, mutta päätettiin jättää se kesään ja tuoreiden itse kasvatettujen mansikoiden aikaan. Ei oikein olla kakkujen syöjiä muutenkaan.

Hääpäivänä istuimme iltaa kynttilöiden valossa ja muistelimme (lue: minä muistelin ja mies hymyili) mennyttä 28:aa vuotta. 

Aikoinaan kun mietimme minä päivänä menemme maistraattiin, päätimme, että on kätevää jos hääpäivä on miehen synttärien kanssa peräkkäin, hänkin muistaa sen sitten. Vitsi. Nykyään alan olla niin hajamielinen itse, että mietin aina moneen kertaan, että kumpi olikaan ensin, häät vai synttärit. Sitten otan matemaattisen muistisääntöni käyttöön ja asia selviää heti. 




keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kaunotar kylpylässä


Olen etsinyt uudelle Kaunottarelleni sopivaa kylpylää koko alkusyksyn. Kesällä pidettiin vielä vesileikkejä omalla pihalla, silloin ei vesisateitten takia paljon kuraa edes tullut ja uusi vahapinta hylki likaa mainiosti. Mutta syksy toi kurakelit ja kaunis metallinpunainen alkoi näyttää ruskealta ja harmaalta. 

Hain nimenomaan paikkaa, jossa työ tehdään käsin, koneisiin en Kaunottaren kanssa aja, maalipinta kuluu ja niissä jää aina helmoihin kuraa ja pintaan kalkkijäämiä. Edellytys oli, että parinkymmenen kilometrin säteellä paikka olisi, se ei näissä maisemissa ole vielä matka eikä mikään. Sitten onnisti. Huomasin syksyn mittaan ajaessani marketista kotiin erään teollisuusalueen poikki, että sinne ilmestyy koko ajan lisää jos vaikka mitä autoihin liittyvää pienyritystä. Tutkailin niitä kylttejä monena perjantaina ja sitten yksi yrityksistä päräytti komean kokosivun mainoksen paikalliseen lehteen ja siinä se oli - ylimmäinen rivi: Autojen käsinpesua.

Varasin ajan ja eilen sitten kävin testaamassa paikan ja hyväksi havaitsin.



Loppusilaus, viimeiset kuivaukset



Valmista on, kyllä kiiltää!

Paikkaa pitää kaksi nuorta miestä ja toisen pestessä autoa viereisessä hallissa juttelin toisen ja parin muun asiakkaan kanssa auoista ja pesuista ym. viereisessä ns toimistossa. Tuollaisten paikkojen etu on juuri pienuus ja jutustelu autoista minua enemmän tietävien kanssa. Kahviakin tarjottiin.

Tässä kohtaa joku tietää, että käsinpesu maksaa enemmän. Totta. Mutta miksi en pitäisi omaisuudestani hyvää huolta, näin se kestää parempana ja mahdollisen jälleenmyynnin arvo on ehkä hitusen parempi. Tosin, toistaiseksi Kaunotar ei ole myynnissä. On se vaan niin näppärä kulkuväline.

Kun auto on päässyt kylpyläänsä, voin keskittyä omiin vaivoihini,  tarkemmin niiden lisääntymisen ehkäisyyn ja vanhojen hoitoon. Lenkille siis. Valkoinen härmä maassa, joka eilisen tavoin varmasti päivän mittaan sulaa. Nyt suuntaan metsäpuille jättämään mielen murheet, ainakin osan niistä.

ps. Jos joku haluaa lisätietoja ko autonpesupaikasta, laitan pyynnöstä s-postia.




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ei vettä, räntää rakkaampaa


Tässä ei nyt kansallislaulutkaan auta, vettä sataa ja välillä se muuttuu rännäksi. Aamulenkille lähtiessä tihkutti hiukan ja lenkin edetessä alkoi tihkuttaa enemmän ja enemmän, lopulta satoi. Onneksi nämä nykyiset ulkoiluun tarkoitetut asut pitävät vettä jonkun aikaa. Takki oli aivan täynnä vesipisaroita päältä kun pääsin kotiin, sisältä täysin kuiva. Ravistelin takin terassilla ja vesi lähti pois, kätevää. 




Peltojen väliset ojat tulvivat

Kaikki on märkää ja vettä on sellaisissakin paikoissa missä sitä normaalisti ei syksyllä ole. Kuvassa oleva paikka on oja keskellä peltoja ja se on syksyisin yleensä lähes kuiva, keväällä siinä solisee vesi pohjalla pienenä norona. Koskaan aikaisemmin siinä ei ole noin paljon vettä syksyllä ollut.

Mieskin on jo kotona, lenkkeilee, ja kaikki on jälleen hyvin. Tällä erää. Olen vanhemmiten tullut enemmän huolehtivaiseksi, nytkin viime viikolla ennen sitä rytmi-operaatiota valvoin lähes koko yön. Ehkä tuo puoliso tulee yhä rakkaammaksi kun yhteisiä (avio)vuosia tulee ensi viikolla täyteen jo 28. Yhtä monta vuotta olemme asuneet täällä samassa paikassa. Mihin ihmeen mustaan aukkoon aika ja vuodet menevät?




torstai 9. marraskuuta 2017

No net

Lumet sulivat pois, joten lumityöstä kipeytynyt selkäkin on jo oikein hyvä. Reilu viikko meni särkylääkkeitä ylimääräisiä annoksia syödessä.

Saatiin vielä haravoitua tammen lehdet (muistin venyttelyn :) ) ja ajettua ruohonleikkurilla omppupuiden alta pudonneiden lehtien päältä. Nyt on koko puutarhan nurmet ajettu lehtisilpuksi tai haravoitu. Olipa hyvä, että talvi meni hetkeksi pois. Ruohonleikkuri piti ajaa bensasta tyhjäksi talvisäilöön ja tuntui, että bensa ei lopu lainkaan. Lopulta laitoimme kapulan, että pysyi käynnissä paikoillaankin ja hetken kesti ennen kuin bensa loppui. 

Lintujen ruokintaa en aio lopettaa, laitan vähän siemenpitoisempaa kun ei ole pakkasta. Mutta löysin Honkkarista tänään tuon ämpärin, jossa on talipalloja ilman niitä hirveitä vihreitä muoviverkkoja, jotka olen aina itse repinyt pois. Yksi ämpäri oli tarjouksesta jäljellä, sen ostin. 


No net


Talipallot odottavat pakkasia.
Kokeilin silloin lumisina päivinä laittaa niitä linnuille, mutta närhet nokkivat kaikki.

Tänään on pimeä ja sateinen päivä. Huomenna tosi varhain aamulla heitän miehen Taysiin ja tulen takaisin kotiin odottamaan soittoa. Saa pitää peukkuja, että selviän, tai siis mieshän se operoidaan, minä hoidan hermoilun...



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Seitsemän siskosta ja pöllö


Tänään aamulenkillä huomasimme jonkun ison linnun istuvan korkealla puussa. Lähemmäksi tultua näimme, että se on joku pöllö. Se ei lainkaan pelästynyt kun kaivoin puhelimen taskustani ja otin siitä muutaman kuvan. Tarkempi lajitunnistus jäi kyllä tekemättä, kun kamera oli kotona. Mutta pöllö se oli:






Joku pöllö, käänteli päätään


Pyhäinpäivän viikonloppu on sujunut harmaissa ja sateisissa merkeissä, onneksi rauhallisesti. Viikolla tulikin vauhtia elämään taas lääkäri- yms reissujen merkeissä. Flimmeri säikäytti taas minut, potilas itse oli aivan rauhallinen. Onneksi pääsi heti lääkäriin. Nyt odottaa pääsyä rytminsiirtoon. 

Kynttilöitä on poltettu mm itse tehdyillä betonialustoilla. Tässä muutama muukin sisälle päässyt ITE-taideteos:





Tuikut betonipitsillä




Seitsemän siskosta. Alla Marimekon iso tarjotin.


Kivien kerääjät



Pitsiruukut takan päällä


Tuo seitsemän siskosta (ei siis 7 veljestä) on tehty antiikkilaastista, jota takan päällystämisen jälkeen oli puolikas säkillinen jäänyt ja hyödynsin sen näin. Siskoja ei kannata jättää ulos talveksi, materiaali voi murtua, toisin kuin betonityöt, niitä on lukuisia talvehtinut pihalla jo monta talvea.

Tämmöistä täällä, lumet on sulaneet ja puutarha on ruma ja lehtiä täynnä. Kerkisin jo ilahtua kaiken peittäneestä lumesta, vaan lyhyt oli se talvi.



keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ravintolan avajaiset


Miljoonasade muistutti autoradiossa jälleen kuukauden vaihtumisesta:


Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, marraskuu. 

Näin saatiin marraskuu alkuun ja pimeintä aikaa kohti mennään. Onneksi ainakin nyt on ollut jo viikon maa valkoinen ja se tuo valoa pimeyteen. Lintujen ravintola Siemen&Pähkinä avasi ovensa. Pubi Talipallo on myös ollut kohta viikon auki ja molempien suosio on taattu. En muista toista syksyä tällaista ruuhkaa nähneeni. 



Katto ylös ja ruokaa sisään. Kaikki on valmista kutsuvieraille.



Lintuja on lukuisia lajeja ja paljon. Ravintoloiden tarjonta loppui alkuunsa ja kaupasta oli tuotava isot säkit uutta tarjottavaa. Avajaisista saakka on kaksi närheä käynyt rohmuamassa ruokaa ilman minkäänlaisia käytöstapoja tai jonotusperiaatteita. Niinpä annoin niille porttikiellon. Mokomat pask’harakat eivät siitä piittaa. Onhan ne kauniita lintuja, mutta syövät kaikki pienempien lintujen evät, jotain rajaa sentään.




Ennen ruokien tuontia testattiin sisävalot, toimivat.


Nyt alkaa taas siementen, pähkinämurskan ja talipallojen rahtaus kaupoista kotiin. Palkkioksi linnut kyllä antavat paljon. Talvipäivänä keittiön ikkunan ääressä voi katsella lintujen touhuja, ravintolaan on suora näkyvyys keittiöstä.