Sivut

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rapatessa roiskuu taas

Betonityöpajani on taas aloittanut toimintansa. Nyt kun vielä on farkku käytössä, olen rahdannut noita säkkejä enemmänkin varastooni. Tänään kävin lounaalla ja kirjastossa kirkolla. Kotiin ajoin taas lähimmän rautakaupan noutovaraston kautta.

Tämmöinen lasti tällä kertaa:





Kuivabetonia on nyt melkoisesti betonitöihin. 





Saneerauslaastilla saa kätevästi ja lujasti 'liimattua' mosaiikkikuvioita betonitöihin vanhoihin ja uusiin. Sillä saa myös kauniin saumauksen, juuri niin leveän tai kapean kuin on tarpeen.

Kesäkukkien jalustana viime kesän töitä


Vanhoja töitä on todellakin melkoisesti sisällä ja ulkona, mutta minkäs teet kun pää pursuaa ideoita ja ne on kädet kurassa saatettava esineiden muotoon. Ja miten hyvältä se taas tuntuukaan!




lauantai 10. kesäkuuta 2017

Nyt se alkaa

Viime vuonna omenapuiden kukinta oli lähes kolme viikkoa aikaisemmassa. Täydessä kukassa olivat eteläiset puut jo 26. toukokuuta. Nyt vasta aloittelevat:



Sävstaholm keskellä, vasemmalla valkeakuulas ja pergius

Tänä aamuna olin puutarhassa jo varhain. Ulkona oli melkoinen sumu, näkyvyys kymmenisen metriä. Sumu haihtui vähitellen ja kostea ilma oli miellyttävän raikas. Mies istutti ruusutarhassa eilen hankkimiaan ruusuja (Peace ja joku toinen) paleltuneiden tilalle. Minä katkoin akkuladattavalla trimmerillä voikukan nuppuja pitkin pihaa, ei niitä enää millään jaksa kaivaa ylös. Joskus alkuvuosina sitä vielä tehtiin. Nykyään ei ole niin justiinsa, kaikki saa kasvaa, ainakin jonkun verran.

Urhonkin toin ulos, johan hänen oli aika tulla vahtimaan puutarhaa. Pääsi istumaan vanhalle paikalleen trendikkäästi maalista kuluneen penkin päähän.


Urho


Ilahtuneena huomasin myös, että lemmikkikin on taas ilmestynyt kasvamaan päärynäpuun alle. Se oli pari kesää pois jostain syystä, mutta leviää taas kauniisti.



Sitten on bellis eli kaunokainen. Minkä ihmeen takia se ei viihdy miedän pihassa? Nyt katselin, että yksi pieni töpäs, sekin vaaleanpunainen, on noussut, muita ei näy. Muistan belliksen lapsuudesta melkein rikkaruohona, kun se levisi pitkin nurmikkoa. Olen ostanut uusia alkuja jo monena kesänä eri puutarhoilta. Mutta ei se viihdy. Kummallista. Tykkäisin siitä kovasti.

Yksi erikoisuus on tuo iso rukku, jonne n 10 vuotta sitten istutin orvokkeja. Yhtään uutta en ole istuttanut ja ne siementävät joka vuosi lisää. Katkon varret kerran tai kaksi kesässä:


Orvokkoja, orvokkeja!

Unikot alkavat kukkia ja taas samassa paikassa kukkapenkin vieressä:


Oranssit kukat ilmestyvät pian

Melkoinen tuoksun huuma täyttää pian puutarhan kun omenapuut pääsevät kukinnassaan vauhtiin. Pölyttäjiäkin on jo liikkeellä ihan kiitettävästi. Perhosbaarikin on aivan täynnä ötököitä, ei kuitenkaan perhosia.

Näin kesällä näyttää blogimaailmakin selvästi hiljentyvän. Suomen kesä on niin lyhyt, että on parempi nauttia siitä. Terassilla tarkenee pian lukeakin, kunhan puutarhan katselulta malttaa.