Sivut

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kaunotar kylpylässä


Olen etsinyt uudelle Kaunottarelleni sopivaa kylpylää koko alkusyksyn. Kesällä pidettiin vielä vesileikkejä omalla pihalla, silloin ei vesisateitten takia paljon kuraa edes tullut ja uusi vahapinta hylki likaa mainiosti. Mutta syksy toi kurakelit ja kaunis metallinpunainen alkoi näyttää ruskealta ja harmaalta. 

Hain nimenomaan paikkaa, jossa työ tehdään käsin, koneisiin en Kaunottaren kanssa aja, maalipinta kuluu ja niissä jää aina helmoihin kuraa ja pintaan kalkkijäämiä. Edellytys oli, että parinkymmenen kilometrin säteellä paikka olisi, se ei näissä maisemissa ole vielä matka eikä mikään. Sitten onnisti. Huomasin syksyn mittaan ajaessani marketista kotiin erään teollisuusalueen poikki, että sinne ilmestyy koko ajan lisää jos vaikka mitä autoihin liittyvää pienyritystä. Tutkailin niitä kylttejä monena perjantaina ja sitten yksi yrityksistä päräytti komean kokosivun mainoksen paikalliseen lehteen ja siinä se oli - ylimmäinen rivi: Autojen käsinpesua.

Varasin ajan ja eilen sitten kävin testaamassa paikan ja hyväksi havaitsin.



Loppusilaus, viimeiset kuivaukset



Valmista on, kyllä kiiltää!

Paikkaa pitää kaksi nuorta miestä ja toisen pestessä autoa viereisessä hallissa juttelin toisen ja parin muun asiakkaan kanssa auoista ja pesuista ym. viereisessä ns toimistossa. Tuollaisten paikkojen etu on juuri pienuus ja jutustelu autoista minua enemmän tietävien kanssa. Kahviakin tarjottiin.

Tässä kohtaa joku tietää, että käsinpesu maksaa enemmän. Totta. Mutta miksi en pitäisi omaisuudestani hyvää huolta, näin se kestää parempana ja mahdollisen jälleenmyynnin arvo on ehkä hitusen parempi. Tosin, toistaiseksi Kaunotar ei ole myynnissä. On se vaan niin näppärä kulkuväline.

Kun auto on päässyt kylpyläänsä, voin keskittyä omiin vaivoihini,  tarkemmin niiden lisääntymisen ehkäisyyn ja vanhojen hoitoon. Lenkille siis. Valkoinen härmä maassa, joka eilisen tavoin varmasti päivän mittaan sulaa. Nyt suuntaan metsäpuille jättämään mielen murheet, ainakin osan niistä.

ps. Jos joku haluaa lisätietoja ko autonpesupaikasta, laitan pyynnöstä s-postia.




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ei vettä, räntää rakkaampaa


Tässä ei nyt kansallislaulutkaan auta, vettä sataa ja välillä se muuttuu rännäksi. Aamulenkille lähtiessä tihkutti hiukan ja lenkin edetessä alkoi tihkuttaa enemmän ja enemmän, lopulta satoi. Onneksi nämä nykyiset ulkoiluun tarkoitetut asut pitävät vettä jonkun aikaa. Takki oli aivan täynnä vesipisaroita päältä kun pääsin kotiin, sisältä täysin kuiva. Ravistelin takin terassilla ja vesi lähti pois, kätevää. 




Peltojen väliset ojat tulvivat

Kaikki on märkää ja vettä on sellaisissakin paikoissa missä sitä normaalisti ei syksyllä ole. Kuvassa oleva paikka on oja keskellä peltoja ja se on syksyisin yleensä lähes kuiva, keväällä siinä solisee vesi pohjalla pienenä norona. Koskaan aikaisemmin siinä ei ole noin paljon vettä syksyllä ollut.

Mieskin on jo kotona, lenkkeilee, ja kaikki on jälleen hyvin. Tällä erää. Olen vanhemmiten tullut enemmän huolehtivaiseksi, nytkin viime viikolla ennen sitä rytmi-operaatiota valvoin lähes koko yön. Ehkä tuo puoliso tulee yhä rakkaammaksi kun yhteisiä (avio)vuosia tulee ensi viikolla täyteen jo 28. Yhtä monta vuotta olemme asuneet täällä samassa paikassa. Mihin ihmeen mustaan aukkoon aika ja vuodet menevät?