sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Väärin kolattu


Torstain lumitöistä seurasi joku venähdys tai kramppi selkään. Tein kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin virheet aloittaessani aamuhämärässä lumen kolauksen. 
Lämmittele. Selän välilevyt ovat yön jäljiltä pulleana ja loukkaantumisriski on suurempi, jos lumenluonti alkaa ilman verryttelyä ja venytyksiä.
Kaiken tuon unohdin kun innoissani aloitin pikkukolalla työntää märkää lunta. Sitten heitin lumen aina samalle puolelle, en työntänyt. Torstaina ei vielä tuntunut kuin illalla jotain pientä omituista selässä ja ajttelin, että kroppa vaan ei ole tottunut lumitöihin. No eihän se hittolainen ollutkaan. Perjantaina oli sitten jo vaikea päästä sängystä ylös ja siitä saakka olen edennyt särkylääkkeiden voimalla. 



Omenapuut pudottavat lehtiään lumelle


Väärin kolattu polku

Tänään otin aamukahvin jälkeen sellaisen määrän kipulääkettä, että pääsin aamulenkille. Teki hyvää, ainakin päälle. 

Lisää ohjeita lumitöiden tekoon kroppaystävällisesti löytyy täältä.  



14 kommenttia:

  1. Mieki kolasin väärin, mutta en selkäni vaan mieheni mielestä. Ja lunta tulee lisää; sääennusteet muuttu taas.
    Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH.
      Meillä sentään mies tuli itse kolaamaan ison osan pihaa, kuinkahan jumissa selkä olisi jos kaiken olisin vetänyt samalla vauhdilla.

      Poista
  2. Teillä on paljon enemmän lunta kuin täällä. Kerrankin näin päin. Sun selän kannalta kyllä huonompi juttu. Meillä kun lumityöt hoitaa Massey Ferguson. Koeta sinnitellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole lumityöhön minusta nyt. Mies meillä pääosin hoitaa ne, mutta innostuin kuntoilemaan. Ei näköjään pitäisi, plääh.

      Jos asuisitte lähempänä, lainaisin Fergusonin etupihaa varten. Takapihan poluille se ei käy.

      Poista
  3. Auts...ihan vihlaisee, kun ajattelen kipuasi.
    Jos minä jotain muinaisesta selkäleikkauksestani opin, niin etukäteis- ja jälkihuollon ennen kuin ryhtyy johonkin fyysiseen hommaan.

    Ei minusta olisi omakotitaloasujaksi, en pystyisi noihin lumihommiin, enkä haravoimaan.

    Lepoa, passeleita lääkkeitä ja pieniä askelia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu myötätunnosta. Minä jotenkin innostuin kun oli lunta ja ajattelin kuntoilla. Virhe.

      Hitailla akselilla ja särkylääkkeillä sain kävelylen tehtyä.

      Poista
  4. Aiaiai, jos yhtään lohduttaa, niin voin kertoa että kipeytyy tuo selkä ilman lumitöitäkin. Pari päivää on ollut kumman ärtyisä. Tänään jo vähän helpompi. Hyvä kun ei ole ollut lumitöitä. Pitäis kyllä käydä nuo vinkit katsomassa, kun huomiseksi on luvattu tännekin 10 cm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttaa se, kiitos Emilie. Käy ihmeessä katsomassa vinkit, minä ainakin muistan ne nyt vähän aikaa.

      Poista
  5. Paranemisia Cara, sitten oikein kolaamisia, jos lunta riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissukka. Pysyn kolasta kaukana toistaiseksi.

      Poista
  6. Se on sitä, kun ihminen ripeästi tarttuu toimeen. Tuolla kroppa pirulaisella vaan on inha tapa piikitellä ja muistuttaa, ettei tässä enää ihan untuvikkoja ja tytönhupakoita - paitsi tietty mieleltämme - olla. Toipumisia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka.
      Jotenkin pääsee unohtumaan innostuksen keskellä tuo, että lihakset eivät ole lumityökunnossa. Niin, ja se ikä :)

      Poista
  7. Tiedän tunteen. Olen saanut selän kipeäksi haravoimalla liian kauan samalta puolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita.
      Ei vaan vieläkään millään opi, että puutarhan töissä on mietittävä työasentoja.

      Poista