torstai 8. kesäkuuta 2017

Päin mäntyä

Puusavotan loppumisen kunniaksi tein ohuimmista koivun rungoista tikkaat. Sen verran paksuja olivat, että 100 mm:n nauloja piti käyttää. 



Sydänpuu pääsi koristeeksi ja lisää tulee joko kukkia tai betoniaskareita. 

Ostin Prismasta noita nauloja kun kotona ei ollut tarpeeksi pitkiä. Samalla opetin kesäpojalle matematiikkaa. Pyysin sadan millin nauloja ja hän totesi sen olevan siis sentti. Siinä kohtaa kerroin että se on kyllä 10 senttiä, yksi nolla perään vielä. Kesäpoika oli huumorimiehiä ja juttelimme siinä kaikenlaista. Hän kysyi mihin tarvin nauloja ja kerroin. Hän pyysi ottamaan puhelimellani kuvan lopputuloksesta ja näyttämään kun tulen taas Prismaan. Lupasin.



Helmililjamättäät kukkivat vasta nyt


Nyt on ulos kiire jo, tälle päivälle on luvassa sadekuurojakin. 


18 kommenttia:

  1. Hienot tikkaat! Vieläkö teillä käy lapsivieraita, ne kyllä kiipeis noille heti. Ainaki mun sisäinen lapseni olis heti halunnu :)

    Vesisade näyttää kulkevan just silleen, että menee sekä teidän että meidän vierestä... ja mieku tein oikein toimenpiteitäkin pihalla sillämielin, että kohta sataa. Kylvötöitä ja sellasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei tullut mieleeni, että joku noihin voi kiivetä :) Pitää muistaa jos lapsia tulee kylään.

      Joo, ei ole pisaraakaan vielä satanut, mutta ennuste näyttää koko iltapäiväksi sadetta. Katsotaan kumpi tietää, sinä vai ennuste :D

      Poista
    2. No mie tiiän vaan sen, minkä tutkakuvasta näen :) uskon kyllä, että iltapäivän lopulla sitä vettä yltää meillekin... (aatella, että sääkin on menny ihan uskon asioiksi...)

      Poista
  2. Komppaan RH:ta, komeat on tikkaat ja koivusta kun olet tehnyt, niin ne kestävätkin jonniin aikaa.
    Kiitos toivotuksistasi tuolla toisaalla, mun oli ihan pakko lähteä tsekkaamaan että kuka mystinen on nimen takana - meikä kun on jumalattoman utelias ;)
    Sulla on mielenkiintoinen blogi ja koska selailin postauksia taaksepäin, haluan kiittää sua muutamasta ideasta joista ihan ehdoton ykkönen oli se betonoitu pöytätabletti! Olen pähkäillyt että miten toteutan yhden jutun mutta sä annoit siihen vastauksen, tosin koitan hieman isommassa mittakaavassa juuttikankaan kanssa mutta sitä ideaa pitää kehitellä vielä muuten.
    Noissa betonointihommissa kannattaa kuran joukkoon lisätä loraus kosteussulkua, niin valettu kappale ei ime vettä ja kestää näin ollen sään rasituksia hieman paremmin.
    Niin, ja laitoin tämän sun blogis Talagh Malar'iin jotta ne ihmiset jotka käyttävät sen lukulistaa, löytävät sun blogis.

    Mukavaa torstain jatkoa - täällä ei vielä sada mutta ei paljon puutu! (Tosin elättelen toiveita helvetillisestä ukkosmyrskystä koska niissä on jotain mikä viehättää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro pitkästä aikaa!
      Mukavaa jos löysit idean betonitöihin. Minä olen niitä värkännyt jo muutaman kesän, ahkerasti. Ja kiitos tuosta kosteussulkuvinkistä. Tosin, betonityöt ovat kestäneet ulkona talvet ja sateet, mutta tuo on hyvä neuvo jos vallan vetiseen paikkaan laittaa esineen.

      Ei sada vieläkään...

      Poista
  3. Jumppahuti, mitkä taikatikkaat: ala-askelmalla sydän ja jos ei noita pitkin pääse kipuamaan arjen ylöpuolelle, niin ei sitten millään:) Ja tuli sitten kauppareissullakin tiedonjyviä jaettua, vaikka turha tarkkuus onkin taiteellista kypsymättömyyttä, on nuo millit oltava ruodussa. Vettä satelee ja lämpötila on kympin verran miinusta eilisestä, mutta vehmasta viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka, viikonloppua sinnekin!

      Lyhyemmät naulat eivät yltäneet koivukarahkojen läpi :)

      Poista
  4. Hitto nainen mutta sä osaat säväyttää - ehdin jo panikoida että mihin sä olet hävinnyt kun Blogspheren aavikoillakin kyseltiin :D

    Joo kosteussulku on hyvää ja jos haluaa tehdä jotain ohutkuorisia juttuja, niin esim. lattialämmityslattioille on oma tasoitemassansa koska lattiamassan täytyy elää lämmönvaihteluiden mukaan joten siinä on pieniä lasikuidun pätkiä. Tälläinen on muun muassa Weber vetonit 5400 ja tuon joukkoon kun heittää vielä kosteusulkua (myllylliseen/kottikärrylliseen pari litraa) niin jo vain tulee säätä kestäviä tekeleitä.

    Lasikuituvahvisteista kiinnityslaastiakin on mutta se on sellaista räkää että sitä on hankala käyttää valamiseen. Jos oikein kovaa ja kulutusta kestävää (esim. pihalaatat tms.) haluaa, niin juotosbetoni (vaikkapa kosteussulku terästyksellä) on paras eikä se ole edes hinnan kiroissa.

    Ei sada mutta toivottavasti yöllä ukkostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän minä. Pitkä juttu, kerron joskus s-postilla kun jaksan.

      Kiitokset infosta, talletan sen visusti.


      Poista
  5. Jos koulussa opetettaisiin matikkaa rakentelemalla, piirtämällä ja kokkaamalla, ehkä olisi jäänyt päähän sentit ja millit.

    Hienot tikkaat ja hieno sydänpuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keskeneräinen. Totta puhut, tekemisen konkretia antaa milleille ja senteille jotain tuttua.

      Poista
  6. Näppärä olet käsistäsi. Mukavaa viikonloppua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Risa. Minä osaan tällaisia krouvimpia esineitä, en osaa kutoa tai ommella lainkaan.
      Hyvää vkl sinnekin!

      Poista
  7. Sympaattiset tikkaat ja sympaattinen sydän. Vähän niinku sopis johonkin sisustuslehteen jos olisi se semmonen niille tyylinen tausta. Mä aina jaksan ihmetellä luontoa. Miten täydelliset 'pimpulat' noissakin kukissa on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku. Vai sisustuslehteen, hehee :D Minä sisusta enemmän puutarhaa.

      Olen aina tykännyt noista helmililjoista, Ne kukat on niin hauskat pikkupalloja täynnä.

      Poista
  8. Upeat tikkaat, jännä nähä tulevat koristelut :) Mulla oli yhessä vaiheessa helmililjoja, sitten ne vaan hävis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lissukka. Katsotaan mitä kehittelen tikkaille.

      Helmililjat hävisivät minullakin joskus 6-7 vuotta sitten. Hankin lisää ja nyt ne leviävät hyvin.

      Poista