sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Viikon 17 krapu - Järvi yllättää

Järvi yllättää

Eräs melontaretki on jäänyt mieleeni vuosikymmenten takaa. Olimme kaksistaan ystäväni kanssa lähdössä tuttuun saareen vajaan tunnin melontamatkan päähän. Oli kaunis aurinkoinen sunnuntaiaamu, eväät ja kahvitermarit mukana.

Melontaliivit päälle, kajakit vesille ja aukkopeite kiinni.  Meloimme rauhallista tahtia kohti retkisaartamme. Perillä kävimme uimassa ja söimme. Eväiden syönti noilla reissuilla oli aina se kohokohta.

Tasaisella kalliolla istuessamme huomasin taivaanrannan sumentuvan pilvistä. Pikaisesti kokosimme kamppeemme ja läksimme takaisin.

Näsijärvi osaa yllättää. Kymmenessä minuutissa nousivat isot aallot. Ei auttanut muu kuin meloa vahvoilla vedoilla eteenpäin. Se oli rankka paluu. Välillä en nähnyt kaveriani ollenkaan, pelkäsin pääseekö hän maihin.

Selvisimme perille, väsyneinä mutta onnellisina.


____________________________________________________________________________


Viikon 17 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: kohokohta, sumentua, tasainen


 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa. Ilmoitathan kommenteissa joko SusuPetalille tai minulle kun tekstisi on valmis.


Viikon 17 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

SusuPetal
aimarii
riitta k
Maarit
anli itse
BLOGitse
Elegia
Aina
Marra






30 kommenttia:

  1. Se taitaa isoilla järvillä olla sellasta. Pois on lähdettävä heti, kun tummia pilviä nousee taivaanrannasta. Ei ole kokemusta, olen vain kuullut näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Roineella on ihan sama. Tuo Näsijärvi on oikein tunnettu siitä, että myrsky nousee muutamassa minuutissa.

      Poista
  2. Hurja loppu melontareissulle, onneksi pääsitte turvallisesti maihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelotti kyllä, mutta oppi uskomaan miten nopeasti järvi voi muuttua.

      Poista
  3. Siellähän se Kuru-laiva upposi joskus..oliko kolkyt-lukua, kuoli paljon ihmisiä, kai suomen suurin vesionnettomuus.
    Luin ensin etttä vajakit lähti vesille...tajusin virheen murto-osa sekunnissa mutta ehdin silti revetä huolella.
    Hyvä krapu.

    VastaaPoista
  4. Tummat pilvet taivahalla = äkkiä alta pois vesiltä; onneksi päättyi hyvin teidän melontaretkenne! Suuria vesiä on pienen ihmisen syytä kunnioittaa.
    Melominen on mukavaa puuhaa, jossain kohtaa liikuttiin ja seikkailtiin Iso Winkkari-nimisellä kanootilla pohjoista ja Jäämerta myöten pojanpötkäleiden kanssa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut hienoja reissuja, Takkutukka.

      Melominen on hienoa, kun aamulla varhain luontoa seurailee lipuessaan kajakilla. Nykyisin ei enää, mutta katsotaan miten polvi toipuu.

      Poista
  5. Vesillä tilanne muuttuu todella nopeasti, lapsena koettu Roineella. Olen maakrapu, vesi ei ole mun elementti ollenkaan. En ole tykännyt risteilyistäkään... Mutta ymmärrän miten hienoja hetkiä aikaiset aamut antavat, kuten tuossa yllä sanot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme sitten veden suhteen täysin erilaiset, Riitta. Minä rakastan vettä ja kaikkea mitä vedessä voi harrastaa tai kajakilla. Risteilyistä en piitannut, mutta rahtilaivoilla olen matkustellut ympäri maailmaa, siinä oli todellista meren läheisyyttä.

      Mutta Roine on tuttu järvi ja osaa kyllä sään suhteen yllättää.

      Poista
    2. Suon sulle veden rakastamisen <3 Työtä ja tuskaa tällä viikolla, tekeleeni täällä:
      https://digi-passions.blogspot.com/2020/04/krapu-vko-17-turhauttaa.html

      Poista
    3. Hienao, että tulit kumminkin mukaan, Riitta.

      Poista
  6. Loppu hyvin, niin huokaista saitte.
    Vesillä saa aina olla varovainen ja seurata säämuutoksia.
    Minulla krapu myös valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, aimarii, isot järvet varsinkin ovat arvaamattomia.

      Poista
  7. Enpä uskaltais ajatellakkaan omalle kohalle kajakkireissuja.
    Mullaki jotain blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kai joku ylimääräinen geeni, joka vetää veden pariin :)

      Kurkkaan heti blogiisi.

      Poista
  8. Olen työskennellyt aikoinaan 13 v rahtilaivoilla ympäri maailmaa, valtamerien myrskyissä. En kuitenkaan tohtisi istua kajakkiin, edes pienellä tyynellä lammella....:D.
    Tässä krapuni

    https://omaverstas.blogspot.com/2020/04/krapu-17.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainäkin tunnet rahtilaivojen tavat ja meret, wau :)
      Kajakki on ihan eri juttu, mutta vaatii tietysti himon veden ääreen, se minulla on :)

      Poista
  9. Tässä pikaisesti linkkini: https://blogitse.com/2020/04/22/krapu-17-tyhja-paa/
    Palaan asiaan myöhemmin tänään.

    VastaaPoista
  10. Täällä taas. Onneksi teidän ei tarvinnut uida takaisin. Luonto on hieno, ihmeellinen ja arvaamatonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän seon, että luontoa ja varsinkin isoja vesiä on syytä kunnioittaa.

      Poista
  11. Ihana muisto ja voi että kun alkoi tehdä mieli melomaan (en ole ikinä melonut, mutta tekisi mieli kokeilla!) ja istuskelemaan hyvän ystävän kanssa kalliolle evästämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olivat tosi mukavia retkiä. Melominen kajakilla on kuin olisi yhtä luonnon kanssa, järven sylissä.

      Poista
  12. Ai niin ja siis osallistun itsekin:

    https://elegiassilence.blogspot.com/2020/04/ruikkimista-pusikoissa.html

    VastaaPoista
  13. Melonnasta ei ole kokemusta, mutta soutaminen vasten aallokkoa vaatii myös ruista ranteisiin. Hyvä kun selvisitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan oli helpottunut olo kun pääsimme rantaan.

      Poista
  14. Sain värkättyä kravun https://marrasthetics.wordpress.com/2020/04/23/aurinkoisia-paivia/

    VastaaPoista