Sivut

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Viikon 14 krapu – perinneruokia III

 Pielava

1 l vettä

2 rkl kuminoita

2 ½ dl ruisjauhoja

(1 dl rusinoita)

siirappia

1 rkl suolaa

50 g hiivaa


1 dl kiehuvaa vettä

vehnäjauhoja


Aloita illalla. Kaada leivinkulhoon kuminoiden päälle litra kiehumaisillaan olevaa vettä. Sekoita siihen ruisjauhot.

Anna seistä yön yli.

Lisää seokseen aamulla 1 dl kiehuvaa vettä, (rusinat), suola ja hiiva. Sekoita vehnäjauhoja niin, että seos on vellimäistä. Anna seistä tunnin verran. Taikinan kupliessa lisää vehnäjauhoja kunnes seos on sitkeää. Kohota.

Jaa taikina kolmeen osaan ja painele n 30 cm levyiksi. Kääntele rullille. Kohota.

Painele reikiä ja paista leipiä n 35 minuuttia. Lämpimänä voitele vesi-siirappi - seoksella. 


---------------------------------------------------------------------------------------

Kiirastorstain aamuna lämmitettiin leivinuuni ja perällä uunissa paistettiin karitsan paisti. Etuosassa paistuivat Pielavat, jotka illalla olin laittanut alulle. 

Hyvää pääsiäisen jatkoa!

___________________________________________________________________

Viikon 14 krapusanat ovat: kiehuva, yö, rulla

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis. 


29 kommenttia:

  1. En ole pielava-nimitystä kuullutkaan. Ilmeisestikin joku perinneleipä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinne ainakin minun äidiltäni, Riitta. Hän sitä leipoi ja itse olen jatkanut silloin tällöin leivinuunissa. Hyvä rapeakuorinen leipä.

      Poista
  2. ??? Herkulliselta kuulostaa tämä mystisniminen leipä, ja leivinuunissa ne herkullisimmat paistuvat. Hämärästi muistaisin Mummini joskus nimen maininneen, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini tätä leipoi, Takkutukka. Sitten löysin hänen jälkeensä vanhasta reseptivihkosta ohjeen ja testasin. Tosi hyvä rapea (ainakin leivinuunissa) ja miedonmakuinen leipä. Rusinoita en itse laita, siksi ne on suluissa.

      En tiedä mistä päin Suomea tämä leipä on kotoisin, mutta hämäläisen äitini vihkoon se oli kirjoitettu jo 50-luvulla.

      Poista
    2. Jäi tuo karjalaisen Mummini häivähdys kutittelemaan korvaan, joten löytyihän se: pielai, pielane, pielava = vaalea leipä Valkjärven murresanakirja
      https://issuu.com/pohjomat/docs/valkj_rvenmurresanakirja/40

      Poista
    3. Suuret kiitokset tiedosta Takkutukka!
      Arvelinkin, että koska Lahteen muutti paljon Karjalan suunnalta väkeä, niin ohje voi olla myös sieltä. Naapurustossa asui paljon karjalaisia, joten sieltä äitinikin on ohjeen saanut.
      Kiinnostava tietää mistäpäin leipä on alkujaan nimensä saanut.

      Poista
  3. No, nyt tuli ihan uutta tietoa ennenkuulemattomasta pielevasta. Miltä maistuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia ruokaisia leipiä ovat, Susu. Ei siis mitään kaupan leivän tapaista höttöä. Äitini ehtymättömästä reseptikokoelmasta.

      Poista
  4. Minullekin muiden tapaan ihan uusi tuttavuus tällainen pielava. Ei ole perinneruuat ihan hallussa kylläkään noin muutenkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minulla on perinteisiä ruokareseptejä vaikka kuinka, Elegia. Äitini oli ruoka-alan ihminen ja perin sitten kaikki reseptit. Murto-osaa tulee käytettyä. Pielavaa olen leiponut jo 90-luvulta asti pari kertaa vuodessa.

      Lisäksi jossain vaiheessa harrastin vanhojen keittokirjojen keräämistä, niitä on kertynyt.

      Poista
  5. Pohjanmaalta tuttuja ovat rieska ja leipäjuusto.Pielava on minullekkin outo leipä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun en tiedä mistä päin suomea pieleva on kotoisin, Uggla. Googlaamalla en tietoa löytänyt. Äitini oli hämäläinen, joten voi olla Hämeestä.

      Poista
  6. En minäkään ole koskaan kuullut näistä leivistä. Varmaan hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ovat, BLOGitse. Niihin tulee sellainen rukiinen maku.

      Poista

  7. Aina oppii uutta. Koskaan en ole tuosta herkusta kuullut, mutta uskon olevan hyvää. Minä jättäisin rusinat pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, Kirsti Kaija, siksi laitoin rusinat ohjeessakin sulkuihin. Äidin reseptissä ne olivat, eikä hänkään niitä leipiin laittanut. Ne antaisivat makean säväyksen jos sellaisesta pitäisi. Ruisjauhojen sekaan sekoitan usein auringonkukan- ja kurpitsan siemeniä. Pehmenevät yön aikana hyvin.

      Poista
  8. Justiinsa söin leipää, nyt kyllä ihan tattarista, mutta kylläpä maistuisi tuo sinun Pielavakin! Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina. Pielevia on kaksi jo syöty, yhden laitoinkin pakkaseen.

      Hyvää pääsiäisen viimeistä sunnuntaita!

      Poista
  9. Onpa mielenkiintoinen resepti! Kiitos kun jaoit; krapun varjolla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun tykkäsit Der Seidenspinner. Noita vanhoja reseptejä on hauska lyhentää krapuun aina joskus.

      Poista
  10. Varmaan makoisa pielava, siemenistä saa lisäkuitua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makoisaa on Maarit. Laitan tosiaan erilaisia siemeniä illalla aina ruisjauhojen kanssa, vähennän kuminan määrää.

      Poista
  11. Google ei edes tuntenut pielavaa, paitsi jonkun sen nimisen yrityksen. Kuva olis kiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso tuossa ylempänä kommenttiketjussa, siellä on Takkutukka selvittänyt nimen alun.

      Seuraavalla kerralla otan kuvan, nyt se jäi kun puhelin ei ollut mukana piharakennuksessa.

      Poista
  12. Ihan uusi juttu on pielava minulle.
    Jos leipoisin, niin minä jättäisin kuminat pois. Rusinat kelpaisi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ylempänä on Takkutukan selvitys, Valkjärveltä leipä on nimensä alkujaan saanut.

      Minä en laita rusinoita, erilaisia siemeniä laitan, mutta ilman niitäkin leivästä tulee hyvä.

      Poista
  13. Pielava on uusi ruokanimi minulle. Hämäläinen perinneruoka? Kumina on mauste joka jakaa mielipiteitä. Minä en ole oppinut tykkäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisi, että Pielava on karjalainen perinteeltään.

      Kumina ei aiemmin ollut minunkaan mieleeni, mutta tässä leivässä sen maku jotenkin pehmenee. Laitan usein myös siemeniä kuminan kanssa.

      Poista
  14. Hei,pielava on tosiaan karjalainen juhlaleipä. Itse teen sitä aina jouluksi ja nimenomaan rusinoiden kanssa. Sain reseptin vuosikymmeniä sitten Itä-Suomesta Kiihtelysvaaran kylästä, jossa vanha emäntä sitä paistoi. Hienoa, että omet julkaissut resetin myös täällä.

    VastaaPoista