Luontorunoutta
Tuulisella oksalla
perhonen lukee kymmenen sivua,
kääntää kaksi takaisin,
selaa villisti aivan loppuun
katsoakseen
esiintyykö sen nimi
vielä viimeisellä sivulla,
jolla kerrotaan keväästä.
Risto Rasa
Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä
mennyt ja tuleva, tuulen suhina
auringonnousu, rastas kuusen latvassa,
hämähäkki ilmapurjehduksella
ja ryteikössä hirven rytinä.
Mitään ei puutu,
ja kuinka ei mitään puutukaan;
harakka räkättää julkeasti
jonakin aamuna saan siitä selvän.
Kai Nieminen
Lapsuudesta muistan
tutun metsäpolkuni,
asuimme metsän laidassa.
Ojan ylitettyään pääsi polulle,
jonka reitti kulkee mielessäni tarkkana vieläkin:
mutkat, juurakot, koivikko, kuuset,
lopuksi vilkkuu jo vesi,
tulemme joelle
ja heitän vaatteet rannalle,
juoksen uimaan!
Cara
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viikon 20 krapusanat ovat: viimeinen, ryteikkö, vaatteet
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kun kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä, eikä niin mitään puutu...
VastaaPoistaOiva, hauska ja ajankohtaan istuva runotrio, mutta päällimmäiseksi jäävat ne koskaan unohtumattomat lapsuuden metsäpolut;)
Noinhan se on Takkutukka. Sen lapsuuden polun jokainen kohta on painunut mieleeni.
PoistaLuonnonmukainen luontotrio! Ja pääasia, että Cara pääsi lopuksi uimaan!
VastaaPoistaJuuri niin Susu, se joki on kyllä mielessä ja valovissakin :)
PoistaOi, runoja! Nykyään käy vain niin, että kaikki luontoaiheiset runot ja tarinat saavat mut surulliseksi. Ihminen tuhoaa luontoa hullun lailla. Kaivosyhtiöiden annetaan melskata ja tuhota luontoa, metsiä, järviä. Aarnimetsistä on enää muruset jäljellä, ja esim. täällä hesassa tuhotaan viimeisetkin kosketukset aitoon luontoon. Lista on surullisen loputon.
VastaaPoistaAvohakkuita näkee tosiaan liikaa AilaKaarina. Miten kauniita niissä kohtaa ennen oli metsät ja metsäpolut.
PoistaSiinä sulla on ollu laskeminen, että oot saanu kolme runoa joissa on yhteensä sata sanaa :)
VastaaPoistaHehee. Otin nuo kaksi valmista lyhyttä runoa ja sitten lopulle sanamäärälle kirjoin oman runoni.
PoistaT. Sana&Runo&Suti
Onneksi on vielä joku ennallaan.
VastaaPoistaOn toki Uggla, mutta kuinka kauan.
PoistaOn jännää miten voi muistaa jonkin pienen yksityiskohdan luonnosta, joka on jäänyt myllerryksen alle kymmeniä vuosia sitten. Ja unohtaa asioita/ihmisiä, joihin on törmännyt paljon myöhemmin.
VastaaPoistaTodellakin, Pasanen. Sen polun jokaisen mutkan muistan kymmenien vuosien jälkeenkin. Jos se olisi vielä entisellään, löytäisin joelle helposti.
PoistaMyöhempiä elämäpolkuja tms on paljon unohtunut.
Satua, nykyisyyttä ja muistoja. Niistä on kivat runot tehty :)
VastaaPoistaKiitos Maarit, kauniisti sanottu.
PoistaLapsuuden muistot ja muistikuvat on hyvä pitää (vain) mielessä.
VastaaPoistaKävin yhdellä paikalla muutama vuosi sitten ja se oli kummasti kutistunut miten lapsuudessa se koin :)
Näin on BLOGitse. Jos menisin sinne metsäpolulle nyt, niin voisi olla ihan toisenlainen tunnelma. Onkin, koska omakotitaloja on rakennettu ja metsää kaadettu alta pois.
PoistaMuistoissa säilyy pala mennyttä elämää. Annetuista sanoista yksi kussakin runossa. Muistitko heti nuo kaksi ensimmäistä runoa, että niistä saat kaksi krapusanaa?
VastaaPoistaKivasti näin.
Totta Aimarii, mennyt elämä säilyy muistoissa.
PoistaRisto Rasa on yksi lempirunoilijoistani, hänen runonsa muistin, kaikki hänen runokirjansa on hyllyssäni. Kai nieminen löytyi etsimällä googlesta ja niin, sitten viimeinen olikin omia muistoja.
Kaunis muisto lapsuudestasi.
VastaaPoistaIhailuni. Hienosti rakennettu luontorunojen trilogia.
Kiitos Kirsti Kaija, kauniisti sanottu.
PoistaPidin kovasti näistä runoista! Omasi istui saumatta joukkoon.
VastaaPoistaKiitos Riitta.
Poista