Eilisen aamupäivän satoi kaatamalla. Flunssasta väsyneenä nukuin parin tunnin päiväunet ja kun heräsin oli sade lakannut. Päätin tehdä pienen kävelyn raikkaaseen lähimetsään. Kymmenen metriä kylätietä ja käännyin polkua pitkin metsään.
Kävellessäni
metsän vihreyden keskellä tuli mieleeni Risto Rasan runo "Metsän
seinä on vain vihreä ovi". Se on yksi hänen esikoiskokoelmansa (Otava, 1971) runoista. Kotona etsin kirjahyllystä tuon
kirjan ja selasin uudestaan paljon luettua teosta.
Risto Rasan säkeitä tuosta teoksesta:
Metsän
seinä
on vain
vihreä ovi
josta valo
ohjaa
ystävänsä.
Pehmeä
sammal
käpy,
kiven
kivi.
Sade on
lakannut,
kivet
alkavat kuivua,
ja ruoho
ja maa,
kaikki
kuivuu,
ja puiden
latvoihin muodostuu
pieniä
pilviä
joihin
hyttyset lentävät
sisään.