keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kiviä, lasimurskaa ja kukkiakin

Pinsiön taimitarhan retki, kuten jo monena vuonna aiemminkin, toukokuussa, tehtiin viime maanantaina. Ensin pohdittiin, että helatorstaina mentäisiin, mutta arveltiin silloin siellä olevan ruuhkaa, joten parempi näin. Nyt saimme aamupäivän rauhassa kulkea puutarhassa melkein ainoina asiakkaina. 

Kyllä puutarhallakin huomasi kaikesta, että kevät on myöhässä. Kukkatarjonta painottui orvokkeihin ja muihin kylmää kestäviin lajeihin, eikä varsinaisia kesäkukka-amppeleita ollut vielä lainkaan. En olisi niitä toki vielä arvannut ostaakaan, on tämä kevät jo osoittanut, että lunta tulee tupaan jos kuvittelee kesän olevan ovella.





Orvokkeja ostin minäkin lisää, valkoisia ja sinivalkoisia. Lisäksi ostin hopeakäpälää muutaman taimen. Suunnitelmat olivat valmiina. Mies kaipaili lobo-omenapuuta, vaan niitä ei ollut. Sille on paikka katsottuna eteläpuutarhastamme, kun pohjoisessa omenatarhassamme se vanha (27 v) lobo ei tuota tarpeeksi omenia. Huokaus. Mehän hukumme omeniin joka syksy. Mutta mitäs sen väliä!







Tämän hintaisia (65 euroa kpl) kukkia ei ole ostoslistalla, huh

Kiertelimme katselemassa muita kohteita kun kasvit ja kukat oli nopeasti tutkittu. Patsaita on joka lähtöön, minun silmääni miellyttävät nuo japanilaistyyliset, mutta en ole varma sopisivatko nekään meidän puutarhaan. Taitaa meidän pihan tyyliin sopia paremmin ne minun betonityöni. 





Miten olisi alaston mies/nainen puutarhaan? Ei hassumpi idea. Tässä kylällämme on yhden talon sisäänkäyntien luona tuollaiset isot leijonat. Ne kyllä eivät tähän kylämäiseen ympäristöön sovi. Ovat kuin hajuvesi lihapullassa, vai miten se menikään.





Sitten se paras osasto, kivet. Siellä kiertelin ja kuvasin erilaisia kiviä ja kivi- ja lasimurskaa. Varastin (en siis kiviä) reilusti ideoita betonitöihini. Mietin hintaa jollekin pienehkölle betonilaatalle. Laskin, että teen itse sen yhden laatan hinnalla kymmeniä kuivabetonista ja saan omaperäisiä. Kellään ei ole samanlaisia.

Mutta olihan siellä niitä:

      

 








 










Merikiviä ja lasimurskaa eri väreissä: 


Kierreltyämme tarpeeksi oli jo nälkä. Viime vuonna kävimme kasvislounaalla Kehäkukassa Frantsilassa ja silloin olin todennut miehelle, että Pinsiön retkeen voikin aina hyvin yhdistää tämän paikan. 





Mies ei ole mikään kasvissyöjä, enkä minäkään, mutta viime vuoden hyvän kokemuksen jälkeen menimme sinne nytkin uudelleen. Emme pettyneet. Lounas oli erinomainen ja jälkiruokana vielä raparperikiisseliä kermavaahdon kanssa, nam ja maiskis, se oli hyvää.

Pihapirissä olikin jo auki puoteja. Sieltä en ostanut mitään, jotenkin tuntui, että paikalliset käsityöt eivät enää jaksaneet innostaa. Eikä varsinkaan 8-10 euroa maksavat käsin tehdyt kortit. Arvostan kyllä käsityötä, mutta tuollaisen kortin ostaisin vain johonkin lahjapakettiin kylkiäiseksi. Tänä vuonna ei ole edes yo-juhlia tiedossa. Hyvä niin.




Lounaan jälkeen olimme valmiit kotimatkalle. Hämeenkyröläinen peltomaisema ymprillä oli ilo silmälle. Niin Sillanpään maisemaa!


10 kommenttia:

  1. Oho, kymppi kortista on jo aika paljon. Siinä oli varmaan kalliita koristuksia...
    Mutta jotenkin tuon patsasmiehen varustus herätti huomiota - ikäänkuin se olisi näyttävämpi kuin yleensä noissa kreikkalaistyylisissä adonispatsaissa? Yleensä on veistetty niin vaatimattomiksi, ettei tolleen hyppää silmille. Itse en kyllä kehtaisi panna moista pihaani :)

    Istuttelin eilen muutaman ruusubegonian ja petunian pihalle, kun on ne bileet viikonloppuna ja piha niin ankea. Orvokit ei tee nyt kauppaansa tännepäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, piti oikein katsoa uudelleen niitä varustuksia. Noh, kyllä minä kehtaisin ottaa tuon pihaan :D

      Toivotaan, että lämpöä pysyisi edes kohtuullisesti teidän juhliin.

      Poista
  2. Tuo vaikuttaa vaaralliselta paikalta. Tulisi taas osteltua kaikenlaista, mikä ei millään mahdu omaan pienen pihaplänttiin. :D
    Killutin pisti minunkin silmääni häiritsevästi. Meillä on alaston nainen kukkapenkin vieressä, aina silloin, kun veljeni tulee kylään. Veljeni toi sen kerran tuliaisiksi. Muuten pidän sitä vähemmän näkyvässä paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Sinä ja RH huomasitte ne killuttimet, en minä kiinnittänyt mitään huomiota niihin. Toisaalta voisin ihan piruuttaan ottaa pihaan miespuolisen alastonpatsaan, en tiedä mitä mieltä oma mies olisi, pitääkin kysyä. Ne on vaan aika kalliita, enkä osaa moista betonistakaan tehdä :)

      Poista
    2. Enpä minäkään huomannut patsaassa mitään outoa. Ehkä olen jo immuuni, koska olen jatkuvasti killuttimien keskellä ( huom, siis töissä) ;DD

      Orvokkilinjalla täälläkin vielä mennään. Viime yö oli aika kylmä.

      Ps. joko kerroin, että miun lapsi sai työpaikan, jee!

      Poista
    3. Ei sentään vielä immuuni :D

      Onnea työpaikasta, siis nuorelle!

      Poista
  3. Huh, kalliita kortteja. Harmi, että niin monet käsityöläiset hinnoittelevat itsensä ulos. Tietenkin, jos käden töillä yrittää elää...mutta sehän on tuhoon tuomittu suunnitelma tässä maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en oikein ymmärrä, että pari kukkakoristetta ja käsin kirjoitettu pieni runo plus kortti ja kuori olisi ihan noin arvokas. Ajattelin ihan samoin, että pikkasen halvempi hinta olisi varmasti lisännyt menekkiä. Eihän sillä elä, ei millään.

      Poista
  4. Sinun ei tarvitse ostaa puutarhataidetta kun osaat tehdä taidetta itse.
    Jos kortit on kalliita, niin on myös terassihortensiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä oikeat taiteilijat loukkaantuvat jos kutsun betonitöitäni taiteeksi, mutta on se ainakin ITE-taidetta :D

      Kerran sain terassihortensian ja se kuoli melko pian, siksi oikein kammoan niitä vaikka kauniita ovatkin, mutta tuollainen hinta.

      Poista