Suru
ilman kyyneleitä
Keväällä
koulun jälkeen Anni kulki aina kotiin sairaalan kautta, kävi isää katsomassa.
Ei hänelle oltu selitettty, mutta hän aavisti, että isä oli kovin sairas. Äiti
ja isosisko olivat olleet surullisia jo pitkään. Itkeneetkin. Anni ei itkenyt.
Tuli
kesä. Anni oli yksin kotona ja tutki äidin vaatekaappia.
Kauhukseen
hän löysi kaapista mustia vaatteita, hautajaisvaatteita. Anni alkoi huutaa ja
raivota äidille. Miksi olet ostanut hautajaisvaatteita, ei isä vielä kuole?
Äiti selitti, että kyllä isä on niin sairas, että voi pian kuolla. Anni ei
äitiään uskonut.
Kesä
eteni, tuli hautajaisetkin. Anni ei vieläkään itkenyt. Mustat
hautajaisvaatteet Anni muisti vielä vanhanakin.
__________________________________________________________________________
Viikon 40 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: surullinen, musta, isä
Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Myös blogini sivupalkissa näkyy krapu-sanat kullekin viikolle. Sanoja voi vapaasti taivutella.
Kiirettä
kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Viikon 40 krapu-kirjoittajat linkkeineen:
SusuPetal
riitta k
Elegia
HPöllö
aimarii
AilaKaarina
Der Seidenspinner
BLOGitse
Repu
Suttastiina
SusuPetal
riitta k
Elegia
HPöllö
aimarii
AilaKaarina
Der Seidenspinner
BLOGitse
Repu
Suttastiina
EXTRA:
SusuPetalin blogissa on hauska KYSELY Krapu-kirjoittajille. Käy kurkkaamassa, täällä.
Liian surullisia asioita ei haluaisi uskoa tapahtuvan tai tapahtuneen. Koskettava krapu.
VastaaPoistaKiitos Elegia. Kyllä niitä tapahtuu...
PoistaNiin...onko parempi säästää lapsia ja pitää heidät pimennossa, ei kertoa, mitä tulee tapahtumaan.
VastaaPoistaEn usko sellaiseen. Olisi ollut reilumpaa kertoa Annille, ei antaa hänen itse löytää vastausta.
Suru ilman kyyyneleitä jäytää sisältä.
Eiköhän nykyään lapsille selitetään paremmin asioita. Muutama kymmenen vuotta sitten se ei ollut tapana. Ehkä Annin äiti halusi säästää lasta, mutta mahdotontahan se oli, lapsi joutui kohtaamaan monta uutta ja pelottavaa asiaa ilman, että kukaan selitti miksi.
PoistaKoskettava krapu. Pienelle lapselle vanhemman kuoleman pelko on kamala, kun ei oikein ymmärrä mitä se merkitsee. Se on is musta paha. Olen myäs sitä mieltä, että lapselle pitäisi yrittää selvittää asiaa.
VastaaPoistahttps://digi-passions.blogspot.com/2019/09/krapu-vko-40-sulo-ja-helmi-ne-yhteen.html
Niin kuin Susulle tuossa yllä sanoin, että aiemmin ei ollut tapana selitellä. Mutta lapsi kyllä joutui pitämään sisällään pelkoja ja suruja silti. Olisi pitänyt selittää rauhassa, olen samaa mieltä.
PoistaVaikeista tunteista kirjoitat. Miten jotkin asiat painuvat mieleen kuten ne mustat vaatteet.
VastaaPoistaNäin kun ikää tulee, muistaa lapsuudesta asioita, jotka on kuullut ja nähnyt. Ne ovat olleet pimennossa kiireisten työvuosien ajan.
PoistaSyksyn kauniit lehdet olivat innoittajani tämän viikon Krapuun :)
VastaaPoistahttps://hpollonkrapula.blogspot.com/2019/09/viikon-40-krapu.html
Värikäs syksy innoittaakin, vaikka toisaalta pitkä pimeä syksy sitä seuraakin.
PoistaVoi Annia! Mustat vaatteet muistoissa isän lisäksi. <3
VastaaPoistaMiten lapsuudesta voisi saada muistoissa pelkästään onnellisen, ei kai mitenkään.
Poistahttps://mustaasamettia.blogspot.com/2019/10/viikon-40-krapu.html
Poistaokei, haetaan.
PoistaKoskettava krapu ja niin todellinen!
VastaaPoistaMuistan miten lapsenmieleni keräili väärää tietoa ja kärsi siitä.
Tuttua minullekin, mietti itsekseen asioita, joista kukaan aikuinen ei tajunnut selittää mitään.
PoistaKoskettavaa. Suru ilman kyyneleitä patoutuu. Näin on: ennen oli puheitta paras ja ikävät asiat lakaistiin maton alle, jolloin jäi suma kysymysmerkkejä ilmaan näin kypsemmillä kymmenilla sinkoilla välähdyksenomaisesti mieleen.
VastaaPoistaKuoleman kohtaamisen suhteen olen onnekas, sillä Isomummini kuoli kotonaan Mummilassa, ja kävimme yhdessä Mummin ja Tätini kanssa peilin suun eteen laittaen toteamassa tilanteen sekä avasimme ikkunan sielun lentää maailmankaikkeuteen. Eikä jäänyt kammoa pikkutytölle...
Oi, sait kauniin muiston Isomummisi kuolemasta. Hienosti toimittu aikuisilta, että ottivat sinut mukaan.
PoistaPatoutuu se suru, ja asioita putkahtelee mieleen milloin missäkin yhteydessä.
Kuolema ja sen läheisyys koskettaa aina. Tuntui pahalta, ettei Anni pystynyt purkamaan suruaan itkemällä.
VastaaPoistaKuolemista käsittelee oma krapunikin, joka tuli valmiiksi just.
PoistaAnnin kyyneleet tulivat vasta myöhemmin, aikuisena.
PoistaNyt minullakin valmis: https://pienettarinat.blogspot.com/2019/09/syli.html
VastaaPoistaSurullinen Krapusi sai minulta seuraa.
VastaaPoistaLapsuusmuistoja kumpuaa esiin, hyviä ja huonoja.
Poistahttps://www.lily.fi/blogit/krapu-teksteissa-on-syyta-olla-kirjoittajan-yksiloiva-nimimerkki-tai-nimi-mukana/krapu-teksteissa-on-syyta-olla-kirjoittajan-yksiloiva-nimimerkki-tai-nimi-mukana/
PoistaMiten mahtaa tulevien sukupolvien ihmiset käsitellä kuolemaa kun se tuntuu edelleenkin olevan tabu vaikka kaikki me kuolemme. Puhutaan 'poismenosta' jne.
VastaaPoistaOma isäni näytti kuolleena todella levollisesta. En kokenut järkytystä tai shokkia vaan päinvastoin, kaikki oli hyvin.
Anni varmaan muistaa myös paljon iloisia asioita lapsuudesta...
Se on kyllä totta BLOGitse, että sanaa kuolema harvoin käytetään. Miksiköhän?
PoistaAnni oli isän tyttö ja paljon hyviä muistoja on tallella, hm.
Hei Cara. Luin tuolta kyselystä, että olet(te) linkittänyt(-neet) myös vanhoja haasteita. Viikon 9. Krapu jäi minulta lähettämättä, kun olin vasta kekannut tämän haasteblogin. Voitko nyt, kun siis ehdit, linkittää tämän https://pienettarinat.blogspot.com/2019/03/valheet.html sinne, haasteeseen 9? Kiitos. Ja kiitos ylipäänsä ihanasta haastetarinablogista, jos unohdin sen tuolla kyselyssä sanoa! Jo kutkutus rinnassa odotan sunnuntain uutta haastetta 👍😊❤.
VastaaPoistaOnnistuu kyllä tuon viikon 9 krapusi linkitys.
PoistaKiitso itsellesi kun olet mukana! Näitä lyhyitä tarinoita on tosi mukava kirjoittaa. Ylihuomenna taas rävähtää... :)
Lapselle pitäisi voida puhua vaikeistakin asioista, jopa kuolemasta.
VastaaPoistaTotta, Seita, puhuminen varmasti olisi helpottanut Annin tuskaa.
Poista