Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Viikon 40 krapu

Suru ilman kyyneleitä

Keväällä koulun jälkeen Anni kulki aina kotiin sairaalan kautta, kävi isää katsomassa. Ei hänelle oltu selitettty, mutta hän aavisti, että isä oli kovin sairas. Äiti ja isosisko olivat olleet surullisia jo pitkään. Itkeneetkin. Anni ei itkenyt.

Tuli kesä. Anni oli yksin kotona ja tutki äidin vaatekaappia.

Kauhukseen hän löysi kaapista mustia vaatteita, hautajaisvaatteita. Anni alkoi huutaa ja raivota äidille. Miksi olet ostanut hautajaisvaatteita, ei isä vielä kuole? Äiti selitti, että kyllä isä on niin sairas, että voi pian kuolla. Anni ei äitiään uskonut.

Kesä eteni, tuli hautajaisetkin. Anni ei vieläkään itkenyt. Mustat hautajaisvaatteet Anni muisti vielä vanhanakin.



__________________________________________________________________________

Viikon 40 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: surullinen, musta, isä
 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa.  Myös blogini sivupalkissa näkyy krapu-sanat kullekin viikolle. Sanoja voi vapaasti taivutella. 
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.



Viikon 40 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

SusuPetal
riitta k
Elegia
HPöllö
aimarii
AilaKaarina
Der Seidenspinner
BLOGitse
Repu
Suttastiina


EXTRA
SusuPetalin blogissa on hauska KYSELY Krapu-kirjoittajille. Käy kurkkaamassa, täällä.



31 kommenttia:

  1. Liian surullisia asioita ei haluaisi uskoa tapahtuvan tai tapahtuneen. Koskettava krapu.

    VastaaPoista
  2. Niin...onko parempi säästää lapsia ja pitää heidät pimennossa, ei kertoa, mitä tulee tapahtumaan.
    En usko sellaiseen. Olisi ollut reilumpaa kertoa Annille, ei antaa hänen itse löytää vastausta.

    Suru ilman kyyyneleitä jäytää sisältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän nykyään lapsille selitetään paremmin asioita. Muutama kymmenen vuotta sitten se ei ollut tapana. Ehkä Annin äiti halusi säästää lasta, mutta mahdotontahan se oli, lapsi joutui kohtaamaan monta uutta ja pelottavaa asiaa ilman, että kukaan selitti miksi.

      Poista
  3. Koskettava krapu. Pienelle lapselle vanhemman kuoleman pelko on kamala, kun ei oikein ymmärrä mitä se merkitsee. Se on is musta paha. Olen myäs sitä mieltä, että lapselle pitäisi yrittää selvittää asiaa.

    https://digi-passions.blogspot.com/2019/09/krapu-vko-40-sulo-ja-helmi-ne-yhteen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin Susulle tuossa yllä sanoin, että aiemmin ei ollut tapana selitellä. Mutta lapsi kyllä joutui pitämään sisällään pelkoja ja suruja silti. Olisi pitänyt selittää rauhassa, olen samaa mieltä.

      Poista
  4. Vaikeista tunteista kirjoitat. Miten jotkin asiat painuvat mieleen kuten ne mustat vaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kun ikää tulee, muistaa lapsuudesta asioita, jotka on kuullut ja nähnyt. Ne ovat olleet pimennossa kiireisten työvuosien ajan.

      Poista
  5. Syksyn kauniit lehdet olivat innoittajani tämän viikon Krapuun :)

    https://hpollonkrapula.blogspot.com/2019/09/viikon-40-krapu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikäs syksy innoittaakin, vaikka toisaalta pitkä pimeä syksy sitä seuraakin.

      Poista
  6. Voi Annia! Mustat vaatteet muistoissa isän lisäksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten lapsuudesta voisi saada muistoissa pelkästään onnellisen, ei kai mitenkään.

      Poista
    2. https://mustaasamettia.blogspot.com/2019/10/viikon-40-krapu.html

      Poista
  7. Koskettava krapu ja niin todellinen!
    Muistan miten lapsenmieleni keräili väärää tietoa ja kärsi siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua minullekin, mietti itsekseen asioita, joista kukaan aikuinen ei tajunnut selittää mitään.

      Poista
  8. Koskettavaa. Suru ilman kyyneleitä patoutuu. Näin on: ennen oli puheitta paras ja ikävät asiat lakaistiin maton alle, jolloin jäi suma kysymysmerkkejä ilmaan näin kypsemmillä kymmenilla sinkoilla välähdyksenomaisesti mieleen.

    Kuoleman kohtaamisen suhteen olen onnekas, sillä Isomummini kuoli kotonaan Mummilassa, ja kävimme yhdessä Mummin ja Tätini kanssa peilin suun eteen laittaen toteamassa tilanteen sekä avasimme ikkunan sielun lentää maailmankaikkeuteen. Eikä jäänyt kammoa pikkutytölle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sait kauniin muiston Isomummisi kuolemasta. Hienosti toimittu aikuisilta, että ottivat sinut mukaan.

      Patoutuu se suru, ja asioita putkahtelee mieleen milloin missäkin yhteydessä.

      Poista
  9. Kuolema ja sen läheisyys koskettaa aina. Tuntui pahalta, ettei Anni pystynyt purkamaan suruaan itkemällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolemista käsittelee oma krapunikin, joka tuli valmiiksi just.

      Poista
    2. Annin kyyneleet tulivat vasta myöhemmin, aikuisena.

      Poista
  10. Nyt minullakin valmis: https://pienettarinat.blogspot.com/2019/09/syli.html

    VastaaPoista
  11. Surullinen Krapusi sai minulta seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuusmuistoja kumpuaa esiin, hyviä ja huonoja.

      Poista
    2. https://www.lily.fi/blogit/krapu-teksteissa-on-syyta-olla-kirjoittajan-yksiloiva-nimimerkki-tai-nimi-mukana/krapu-teksteissa-on-syyta-olla-kirjoittajan-yksiloiva-nimimerkki-tai-nimi-mukana/

      Poista
  12. Miten mahtaa tulevien sukupolvien ihmiset käsitellä kuolemaa kun se tuntuu edelleenkin olevan tabu vaikka kaikki me kuolemme. Puhutaan 'poismenosta' jne.
    Oma isäni näytti kuolleena todella levollisesta. En kokenut järkytystä tai shokkia vaan päinvastoin, kaikki oli hyvin.
    Anni varmaan muistaa myös paljon iloisia asioita lapsuudesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta BLOGitse, että sanaa kuolema harvoin käytetään. Miksiköhän?

      Anni oli isän tyttö ja paljon hyviä muistoja on tallella, hm.

      Poista
  13. Hei Cara. Luin tuolta kyselystä, että olet(te) linkittänyt(-neet) myös vanhoja haasteita. Viikon 9. Krapu jäi minulta lähettämättä, kun olin vasta kekannut tämän haasteblogin. Voitko nyt, kun siis ehdit, linkittää tämän https://pienettarinat.blogspot.com/2019/03/valheet.html sinne, haasteeseen 9? Kiitos. Ja kiitos ylipäänsä ihanasta haastetarinablogista, jos unohdin sen tuolla kyselyssä sanoa! Jo kutkutus rinnassa odotan sunnuntain uutta haastetta 👍😊❤.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuu kyllä tuon viikon 9 krapusi linkitys.

      Kiitso itsellesi kun olet mukana! Näitä lyhyitä tarinoita on tosi mukava kirjoittaa. Ylihuomenna taas rävähtää... :)

      Poista
  14. Lapselle pitäisi voida puhua vaikeistakin asioista, jopa kuolemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Seita, puhuminen varmasti olisi helpottanut Annin tuskaa.

      Poista