sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Viikon 47 krapu - Kesämies

Kesämies

Kesäisin palkkasin osastollemme töihin muutaman kesäharjoittelijan,  DI-opiskelijoita. Heillä oli oma-aloitteisuutta ja uudistushalua ja usein ylittivät odotukseni.

Yhtenä kesänä petyin pahasti. Pekka näytteli työhaastattelussa hyvin ja kehui osaamisellaan. Perusvaatimuksena oli monialainen ohjelmointitaito ja hyvä englanninkielen osaaminen.

Kolme viikkoa jaksoin Pekan touhuja. Hän osasi vain ohjelmoinnin alkeet, englantia vain nimeksi. Jokainen enkunkielinen virheilmoitus oli ongelma. Niinpä hän marssi jatkuvasti työhuoneeseeni manuaalin kanssa kysymään mitä tämä on suomeksi. Työrauhani oli mennyttä.

Lopulta heitin työhuoneeni lattialle paksun manuaalin sanoen, että ota selvää.  Pekka teki lattiasorttia paksulle manuaalille. Ihmettelin miten hän oli selvinnyt opinnoistaan.

Paapominen loppui. Pekka avusti loppukesän osastosihteereitä tyytyväisenä postipoikana - suviuunona. 


__________________________________________________________________________

Viikon 47 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: näytellä, ongelma, marssia
 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa.  Myös blogini sivupalkissa näkyy krapu-sanat kullekin viikolle. Sanoja voi vapaasti taivutella. 
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.



Viikon 47 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

Susupetal
Repu
Aimarii
riitta k
Elegia






24 kommenttia:

  1. Nyt ajoissa
    https://repukirjoittaa.blogspot.com/2019/11/krapu-47.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, maratonin jälkeen sitten pikajuoksu :)

      Käyn tutkimassa krapusi-

      Poista
  2. Voi noita nuoria leijonia... Kesämiehestä postiuunoksi; ei mainittava meriitti noin jatkoa silmälläpitäen, mutta toivotavasti oli edes opiksi tulevaan.

    Kerran konttoripäälliikkönä haastattelin toimistovirkailijan vakansille ehdokkaita, joukossa yksi tälläinen leijonauros, joka täräytti kehiin roimasti rimat ylittävän palkkavaatimuksen, perustellen: "Olenhan minä sentään mies"
    No selvisi tälle kandidaatille laakista ainakin se, jotta edustamassani yrityksessä tehdään töitä sillä, mitä on korvien välissä, ei jalko... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai vallan mies väitti olevansa :)

      Tapasin Pekan seuraavana talvena kaupungilla ja hän kysyi, että pääsisikö taas kesäharjoittelijaksi. Jäin monttu auki sekunniksi ja sitten totesin, että vaatimukset niihin hommiin ovat koventuneet uusien ohjelmistopjen myötä, sorry.

      Poista
  3. Kaikenlaisia kesäpoikia sitä onkin, mutta Sinä sentään olit varsin korrekti, kun taas meikäläisen sisuksissa - kiitos äitini - vorniva telaketjufeministi iski varoittamatta, - hauskoja muistoja meillä, ja kuten olet todennut, nykyisin niitä pulpahtelee esiin eri asiayhteyksissä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä niitäkin hetkiä, jolloin annoin jollekin itsestään liikaa luulevalle miespuoliselle alaiselleni täyslaidallisen, olen ylpeästi feministi minäkin.

      Olemme molemmat osanneet pitää puoleemme, ollaan siitä ylpeitä.

      Poista
  4. Otsikko Kesämies lupaili kiva kesäseksiä, mutta ei kesäuunosta ollut siihenkään! Voi vitsit noita miehiä. Ehkei heillä enää tänä päivänä ole niin suuret luulot itsestään kuin aiemmin. Olisi ainakin heidän omaksi parhaakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä ihan vielä ole niiden kesämies-tarinoiden aika :)

      Vielä viimeisinä vuosina työssäni näin muutaman esimerkin miehistä sekä alaisenani että pomona, jotka kuvittelivat liikoja. Ei ne taida olla loppu vielä sellaiset tyypit, ehkä vähenemään päin.

      Poista
    2. Minäkin sain krapuni aikaiseksi:
      https://digi-passions.blogspot.com/2019/11/krapu-vko-47-performanssi.html

      Poista
  5. Ainakin nuorella miehellä oli isot luulot osaamisestaan tai sitten luuli, että ei sen niin väliä, kunhan paikan saa.
    Kaikilla ei ole oikeaa työmotivaatiota. Hyvä, että pistit asiat oikeille tolille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se oli kumma, että alkuun kun opiskelijamiehet olivat vajaan kymmenen vuotta nuorempia kuin minä, luulivat voivansa tehdä mitä vain. Olen ollut tiukka pomo, myönnän, mutta myös oikeudenmukainen pyrin olemaan ja aina annoin kiitosta kun oli sen aika.

      Poista
    2. Sain myös oman krapuni valmiiksi.

      Poista
    3. Haen linkin krapuusi, kiitos Aimarii.

      Poista
    4. Kiitos, mä en huomannutkaan, ettei nimi toiminutkaan linkkinä.😱

      Poista
    5. Ei haittaa, kyllä se krapu sieltä löytyy.

      Poista
  6. Voi että, hän luuli osaavansa enemmän mitä osasi. Sellaista sattuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, taidot eivät ihan riittääneet, mutta ihan tyytyväisenä hän postiasioita silloin hoiti.

      Poista
  7. Näyttelemällä ei selviä kovin pitkälle työelämässä.. muualla kuin teatterissa.

    VastaaPoista
  8. Joskus ihmettelen tuollaisia ihmisiä, jotka estotta osaavat kehua itseään mutta eivät sitten juuri muuta. Eivätkö ymmärrä, että osaamattomuus tulee ilmi. Itsellä aina ollut päinvastainen ongelma: vaikea kehua, koska pelkään etten täytä odotuksia.

    Mukana minäkin taas!

    https://elegiassilence.blogspot.com/2019/11/kyllapa-hiertaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan, että työpaikkaa hakiessa pitäisi osata kehua itseään, "myydä" itsensä, mutta tässä tapauksessa se meni kyllä överiksi. Paljastui osaamattomuus.

      Poista
  9. No jopas myi poika itsensä ja tuli paljastetuksi. Joillakin riittää pokkaa ja toiset kätkevät sen kynttilänsä vakan alle.

    Suviuuno :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin kesämiehestä tuli suviuuno :D

      Suuri hämmästys oli se, että luuli vielä seuraavana kesänä pääsevänsä takaisin.

      Poista