sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Viikon 3 krapu - Herätys


Herätys

Pesässä oli ahdasta, lähimpänä aukkoa nukkunut tipahti ulos huhtikuussa. Se oli tietenkin Sisu, joka viimeisenä oli kömpinyt syksyllä pesään talviunille. Toisinaan hän tuli vasta kun muu perhe jo nukkui.

Sisu lähti unenpöpperössä liikkeelle. Kuusiaidan laitaa oli mukava kulkea, kukaan ei huomannut piikkipalleroa. Tuttu piha, Sisu pisti hölkäksi niin, että paiskautui betoniastian viereen. Siinä oli raikasta vettä, olikin jo jano. 

Nälkäinen Sisu odotti iltaa ja buffet-pöydän avautumista. Yhdeksän aikaan illalla emäntä kantoi ravintolaan ison betonikulhon, täynnä herkkua, kissanruokaa. 


Pensaasta kuului laulua, Olga, Sisun ihastus, taaperteli syömään. Sisu rohkeasti kysäisi josko Olga hänen kanssaan hankkisi täksi kesäksi pikkusiilin. Olga hymyili, suostui.

_____________________________________________________________________________

Viikon 3 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: paiskautua, toisinaan, laulu

 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Viikon 3 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

20 kommenttia:

  1. Ihana krapu :) Onkohan siilit pystyneet horrostelemaan, kun teillä ei luntakaan suojana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on risuseinä siilien talvipesää varten. Kyllä siellä joku ainakin on, kun syksyllä näkyi liikettä.

      Poista
  2. Voi symppistä Sisu-siilisimpuraa romanttista taapertajaa:) Nälkä kurnii mahassa, mutta kevättä rinnassa. Onneksi on emäntä appeesta huolta pitämässä. Olgalle & Sisulle onnea matkaan!

    Samaa olen miettinyt kuin Maarit: kuinka on mahtanut talvihorrostelijoiden uni onnistua nykykeleissä? Kun tässä päivänä muutamana tuo keltainen valoilmiö taivaalla näyttäytyi, olivat mustarastaat ja tintit jo kovasti äänessä, talitintit peräti ti-tyyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan aina huhtikuussa jossain vaiheessa kun puoliksi unessa hortoilee aidan luona Sisu tai joku muu. Vien kiireesti silloin vettä ja illalla alan ruokkia.

      Me olemme tehneet ulkona olevan lautaseinän taakse siileille talvipesiä. Vähentyneet ovat, mutta kyllä siellä nukutaan. Viime keväänä sieltä tuli kolme siiliä, jokainen omasta yksiöstään. Ne eivät (krapu-tekstistäni huolimatta) ole oikein perhe-eläimiä :)

      Poista
  3. Suline krapu ja hienoja kielikuvia. Kuvittelin Sisu-poikaa hölkkäämässä <3 Minun krapuni täällä:
    https://digi-passions.blogspot.com/2020/01/krapu-vko-3-viattomuuden-kupla.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Sisua kumppaneineen odottelen taas huhtikuussa pihapiiriin.

      Poista
  4. Oi, nuorta lempeä kevään korvalla <3 Ja miten kiltti emäntä, joka kattaa maittavan ruokapöydän!

    Täällä ei piikkipalloja näy. Sen sijaan tienoo on täynnä jäniksiä, tuntuu, että ne lisääntyvät hurjasti vuosi vuodelta ja vuosi vuodelta ne ovat entistä suurempia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilien lempi on melkoista menoa, kun toinen piikkipallero painaa selkään ja vauhtia piisaa. Sitä näkee joka kevät. Toki niille nälkä tuylee talviunien ja hm, muiden puuhien jälkeen :)

      Katselin muuten talvella, että kyllä oli pulleita jäniksiä täälläkin.

      Poista
  5. Ihana siilitarina <3 Pikkusiili :)

    Tässä Pöllön krapu tältä sunnuntailta:

    https://hpollonkrapula.blogspot.com/2020/01/viikko-32020-krapu.html

    VastaaPoista
  6. Ihana tarina siileistä. Kuhertelu on kivaa, mutta ajatelkaa, millaista on siilin synnytys. Meillä yksi tuleva äiti valitti koko yön. Luulimme ensin, että siilillä on jokinn sairaskohtaus, kunnes tajusimme, mistä on kysymys. Seuraavana päivänä ylpeä äiti käveli pihan poikki pikkuinen perässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa krapuilemaan!
      Enpä ole moista tapausta nähnyt, yleensä siilit menevät piiloon kun pikkuinen syntyy. Mutta niitä pikkusiilejä kyllä kesällä pari kolme yleensä tulee syömään. Niillä onkin urakkaa, että saavat kerättyä vararavintoa talviunia varten.

      Poista
  7. Ihan selvästi rakkaustarina, herkkä ja hienotunteinen.
    Varsin kivaa seurata silliperheen elämää. Minä saan nähdä siilejä pojan perheen pihassa, asustavat siellä terassin harvan lautalattian alla vissiin jossain kulmassa ja kulkevat tiettyä reittiä ruokailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilejä on tosi mukava seurata. Iltaisin kesällä niillä on yleensä sama kellonaika milloin tulevat syömään. Meillä niitä kulkee tuolla tontin laitamilla, missä on suojaisia paikkoja. Tosin välillä keskellä pihaa odottaa pari siiliä, että eikö sitä ruokaa jo tule.

      Poista
  8. Oi mikä ihanuus. Siilit on sympaattisia...
    Krapuni: https://blogitse.com/2020/01/14/krapu-3-nuku/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne todella on symppiksiä ja niitä seuraa mielellään.

      Poista
  9. Krapuni valmis
    http://kommintanhua.blogspot.com/2020/01/syntymapaiva.html

    VastaaPoista
  10. Voi miten söpöä <3 Siilit ovat niin ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne ovat, kyllä niitä kesäiltana on mukava seurata.

      Poista