Sivut

torstai 31. joulukuuta 2020

Menneestä vuodesta 2020

Menneestä vuodesta 2020

Yhtään liioittelematta voin sanoa, että mennyt vuosi on mullistanut melkoisesti elämää. Monella tavalla. Kaksi isoa asiaa tapahtui.

Helmikuussa sain tietää, että saan uuden polven Coxassa maaliskuun lopussa. Nivelrikko oli edennyt jo niin pitkälle, että vain vedessä liikkuminen oli mukavaa ja sieltäkin ylös noustessa rappuja teki mieli kiljua. Seitsemän vuoden kipu saisi vaihtua tekoniveleen.

Leikkaus piti olla vasta toukokuussa mutta tavattuani kirurgin ja hänen kuultuaan uinti- ja vesijuoksuharrastuksestani hän päätti leikata minut jo maaliskuussa. Teimme sopimuksen, hän leikkaa ja minä lupaan kuntouttaa polven niin hyvin kuin kykenen. Näin pääsisin järveen jo toukokuussa kuten muinakin keväinä.

Leikkaus sujui hyvin ja Coxassa olin kuin hotellissa, koko ajan joku palveli ja kysyi vointia. Korona teki tuloaan ja sairaalassa oli hyvin vähän potilaita. Tosin viivyin siellä vain yhden yön kun heti leikkauspäivänä pääsin liikkeelle ja fysioterapeutti kehui polven käyttöäni. Lääkäri tuli käymään illalla leikkauspäivänä ja sanoi, että olet kuulemma huomenna kotiin lähdössä. 

Polven toipuminen sujui hyvin kotona, mies hoiti ruokahuoltoa ja ystävä tästä kylältä kuskasi minut fysioterapeutille ja muihin polven tarvitsemiin toimiin. 

Toukokuussa olin jo järvessä. Alkukesä sujui nauttien aamuisin hyvästä seurasta ja järven syleilystä polven kuntoutuessa mainiosti.






Elokuussa putosi pommi meidän perheeseen. Mies, joka on aina ollut hyvässä kunnossa juoksu- ja hiihtoharrastuksen ansiosta, alkoi voida huonosti. Muistan päivän tarkkaan, elokuun 1. päivä. Siitä kaikki alkoi. Mies leikkasi aamulla nurmikon ja sitten romahti kunto. Päivystykseen, Taysiin jne. Kuvausten ja tutkimusten jälkeen selvisi vakava sairaus, joka oli jo levinnyt, eikä sitä voi leikata. 

Elämä keskittyi sitten elokuusta lokakuun loppuun välillä ambulanssia tilaten ja muuten kulkemista kokeista ja hoidoista toisiin. Marraskuussa miehen olo hiukan koheni ja mies on nyt tehnyt  pieniä kävelylenkkejäkin. Kuinka kauan jaksaa, kukaan ei voi tietää.

Itse toimin kuin kone, hoidan kuljetukset ja koitan hankkia terveellistä ja maistuvaa ruokaa. Siinä sivussa väistellään koronaa, joka on muuten jäänyt hyvin taka-alalle meidän ajatuksissa. Rokotuksia odotan.

Julkisesta terveydenhuollosta on syksy opettanut joitain hyviä puolia, toisaalta lukuisia ongelmia. Aika yksin on asiansa kanssa kun on viikonloppu, kaikki terveysasemat kiinni ja pelkää toisen kuolevan käsiin. Voin kertoa, että aamuyön tunteina välillä kuuntelen hengittääkö mies.

Mutta mikä tärkeintä, tukea ja voimaannuttavaa ystävyyttä on saatu. Myös blogi-ystävissä on teitä, teille suurkiitos. 

Itsestäni olen oppinut monta asiaa. En ikinä näköjään osaa lopettaa asioiden suunnittelua ja prosessointia. Elä päivä kerrallaan -lause ei todellakaan toimi. Pakosta niinä mustina aamuyön tunteina tulee mietittyä lukuisia kertoja tulevaisuutta. Täysin turhaa, tiedän. Minkäs teet.

Että sellainen vuosi. En uskalla edes ajatella mitä ensi vuosi tuo. Nyt on ollut hyvin rauhallinen joulu ja samoin tämä vuoden vaihde tulee olemaan. Siitä rauhasta osaan nauttia. 

Blogini päivittyy edelleen jos siltä tuntuu.

Toivotan kaikille antoisaa tulevaa vuotta ja kiitän myötäelämisestä. 



17 kommenttia:

  1. Mullistusten vuosi sinulla ja miehelläsi.
    Nyt romukoppaan tämä vuosi ja toivon mukaan uusi, ehompi vuosi tuo mukanaan enemmän iloa ja terveyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal.
      Elämä heittää joskus kivillä ja joskus niillä perhosilla. Odotetaan perhosia ensi vuodelle...
      Kaikkea hyvää Sinulle ensi vuoteen!

      Poista
  2. Parempaa tätä vuotta teille, voimia ja jaksamista Cara<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Sinulle myös hyvää alkanutta vuotta.

      Poista
  3. Voi, onpa kohtalo teitä kurittanut. Toivon valonpilkahduksia tähän vuoteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Tällaisia yllätyksiä elämä joskus järjestää, ei niin toivottuja.
      Hyvää alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista
  4. Kovin raskas loppuvuotesi. Huoli ja pelko rakkaan voinnista ei ole hyvä seuralainen, mutta ehkä ja toivottavasti huominen parempaa tuo.
    Iloa sait kuitenkin uudesta polvesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Aimarii, olet oikeassa, sitä on kamala vierestä seurata. Yhtään ei (onneksi) tiedä mitä tuleman pitää.

      Polvi on tosi hyvä ja leikkaus osui oikeaan aikaan, nyt jaksan lumityöt ja puiden kantamiset.

      Poista
  5. Coxasta olen minäkin kuullut pelkkää hyvää. Ihan mahtavaa, että sait polven niin pikaisesti kuntoon.

    Mutta sitten se toinen tapahtuma vetää edelleen hiljaiseksi, enkä oikein tiedä mitä edes voisin sanoa. Itse olen oikea mestarimuerhtija (en pidä siitä ominaisuudesta) ja sinä olet muhun verrattuna paljon vahvempi, joten kun kerrot siitä miltä aamuyön tunteina on tuntunut ja viikonloppuisin, kun tietää terveysasemien olevan kiinni, veikkaan että itse en edes selviäisi vastaavasta tilanteesta. Tai ehkä sitä selviää, kun on pakko, mutta silti menee ihan kylmät väreet kun mietin niitä tuntemuksiasi.

    En edes yritä tähän loppuun kirjoittaa mitään "mutta onneksi..." -tyyppistä, koska itse inhoan niitä lauseita. Kukaan kun ei voi toisen puolesta tietää, mikä se se "onneksi" on.

    Lähetän lämpimiä ajatuksia ja Uuden Vuoden halauksen. Se edellinen kun jo meni vanhan vuoden mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka halauksesta, se tekee aina hyvää!

      Kyllä tämä miehen sairaus elämän pisti uusiksi. Sellaiseen kuvittelee voivansa varautua, vaan ei todellakaan voi. Kaikki tuli niin yllättäen. Sitä menee, ainakin minä menin, johonkin putkeen suorittamaan pakollisia asioita ja tunteet kulkivat sitten vuoristorataa kun pysähtyi. Elämä pyörii sairauden ympärillä, laboratoriokäyntien, kuvantamisten ja lääkärikäyntien kanssa. Lisäksi minulle jäi kaikki talon työt ja ruokahuolto. Koronan takia ei voi edes lounaalla käydä missään.

      Mutta. Yksi hyvä ystäväni sanoi minulle, että olen selviytyjä. Tiedän sen, ja jotenkin tämäkin asia etenee, elämä jatkuu. On vain opeteltava sietämään epävarmuutta ja yllättäviä käänteitä. Ihmeisiin en usko, joten huonosti tässä käy, mutta onneksi ei tiedä kauanko yhteistä aikaa vielä on. Mies on niin elämässä kiinni, kirjoittaa sängyssä läppäri vatsalla tutkielmia. Eikä ikinä valita mistään.

      Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja miehellesi ja halaus minultakin!

      Poista
  6. Kyynel tuli silmään. Niin paljon sinulle on tapahtunut yhden vuoden aikana. Yritän tässä löytää oikeita sanoja... toivon... ainakin kaikkea hyvää uudelle vuodelle... hienoa, että polvesta ainakin tuli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Risa.
      Olihan se melkoinen vuosi. Hyvänä puolena tosiaan se, että sain jo keväällä uuden polven ja se on oikein hyvä. Nyt jaksan hoitaa talon töitä kun mies ei pysty. Kaikki yhteinen aika tästä eteenpäin on plussaa.

      Hyvää vuoden jatkoa sinulle, mukavaa kun olet taas "linjoilla"!

      Poista
  7. Kauhea vuosi 2020, joka ei unohdu ikinä (kerroin tuolla aiemmassa kommentissa), itketty on ja paljon. Ja nyt teidänkin huonot uutiset sai kyyneleet silmään. En osaa oikeilla sanoilla lohduttaa, halaisin sua, jos voisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso halaus myös sinulle... On mennyt vuosi ollut hirveä.

      Poista
    2. Laitoin Sipe sinulle s-postia, toivottavasti se vanhalla nimellä oleva on vielä s-postisi osoite. Jos ei, niin tiedät minun, etunimi.sukunimi@gmail.com
      Ollaan yhteyksissä.

      Poista
    3. Laitoin yv. On vanha osoite voimassa

      Poista