Sivut

perjantai 12. helmikuuta 2021

Elämän merkityksen jäljillä - Keskustelukirjeitä

Piispa emeritus Juha Pihkalan ja tähtitieteen professori emeritus Esko Valtaojan  kolmas keskustelukirja on Elämän merkityksen jäljillä (Minerva 2020). Siinä on kyse edelleen uskon ja tieteen suhteesta. Onko kahden erilaisen katsomuksen välille mahdollista rakentaa siltaa?



Näiden keskustelujen tähtihetket löytyvät jo tekijöiden aikaisemmista keskustelukirjoista Nurkkaan ajettu Jumala? (Kirjapaja 2004) ja Tiedän uskovani, uskon tietäväni (Minerva 2010).

Kolmas kirja tekee näkyväksi kahden katsomukseltaan erilaisen ihmisen yrityksen ymmärtää toistensa näkökantoja pitäen samalla kiinni omistaan. Kirjeissä pureudutaan muun muassa kysymyksiin: Miten kirkolla tätä nykyä menee, entä tieteellä? Millainen maailma olisi ilman uskontoja – parempi vai pahempi? Miten kirjoittajat näkevät vanhuuden ja kuoleman?

On kiinnostavaa lukea kirjaa, jossa kaksi hyvin perustavalla tavalla erilailla ajattelevaa ihmistä keskustelee avoimesti ja hyväksyvästi keskenään ja pyrkii ymmärtämään vastapuolen näkemyksiä avoimin mielin. Tällaiselle toisen kohtaamiselle olisi nykyajassa enemmänkin tilausta ja on hienoa nähdä, että dialogi on mahdollinen.

Keskustelu ei anna suoraa vastausta suuntaan tai toiseen ja lukija saa itse tehdä päätelmät puolesta tai vastaan ja oli lukija kallellaan kummalle puolelle tahansa, hän toivottavasti ymmärtää paremmin toista näkökulmaa. Kirjoittajat mielestäni onnistuvat tavoitteessa, jonka ovat keskustelulleen asettaneet.


JUHA PIHKALA JA ESKO VALTAOJA: ELÄMÄN MERKITYKSEN JÄLJILLÄ

Minerva Kustannus Oy, 2020
290 s.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ps. Valtaojan ja Pihkalan toisen teoksen jälkeen, kymmenen vuotta sitten, innostuin keskustelukirjeistä itsekin. Mietin pitkään ketä kysyisin kanssani kirjoittamaan. Henkilö löytyi lähempää kuin arvasinkaan. Tai oikeastaan olin sitä toivonut. Olen käynyt sähköpostitse kirjeenvaihtoa isoista ja pienistä elämänkysymyksistä. Kirjeenvaihtomme on harvakseltaan jatkunut (poissa arkielämästä, henkilökohtaisuuksista ja elämän käytännön asioista) jo muutaman vuoden.  Arvasitteko? Kirjoitamme aviomieheni kanssa. Meillä kohtaa oma matemaatikon, tietotekniikan tulevaisuuden näkemys ja toisella puolella aviomieheni yhteiskunnallinen, sosiologinen ja filosofinen mutta myös tietotekninen näkemys. 



6 kommenttia:

  1. Nämä kaksi herraa taitavat keskustelun ja ajatusten vaihdon taidon siten, kun se parhaimmillaan ja antoisimmillaan kulkee. Olen pitänyt suuresti näistä teoksista.

    Kuriositeettina mainittakoon, että Juha Pihkala oli vasta vihittynä piispana Esikoisen vihkipappi ja oli antoisaa saada vaihtaa muutama sana hänen kanssaan...

    Voi Cara, upeaa, mikä mahtava kirjeenvaihdon toteutus ja parhaan mahdollisen ihmisen kanssa. Teillä onkin yhdessä varsin laaja repertuaari pohjana antoisaan ja hedelmälliseen ajatusten- ja mielipiteiden vaihtoon, nauttikaa siitä täydesti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihkalahan toimi Tampereen hiippakunnan piispana vuosina 1997–2008. Oli varmasti kiintoisaa keskustella hänen kanssaan.

      Itse olen päässyt pari kertaa Esko Valtaojan kanssa vaihtamaan ajatuksia, silloin toisen kirjan jälkeen. Huumorintajuinen ja mukava kaikin puolin, oman alansa ja monen muun alan tietäjä.

      Olemme nauttineet mieheni kanssa näistä "kirjeistämme" aina muutaman ajatuksen vaihdon vuosittain. Yksi kerta sisältää 4-6 kirjettä. On hienoa huomata, että vaikka tuntee puolisonsa, niin uusien syvempien asioiden esille tuominen kirjallisessa muodossa on ihan toista. Varsinkin mieheni, joka on meistä (oho) hiljaisempi, laittaa ajatuksensa paperille mielummin kuin, että istuisimme ja puhuisimme. Lisäksi näistä kirjeenvaihdoista on jäänyt dokumentit. Olen niitä kerännyt talteen.

      Kiitos Takkutukka, kyllä nautimme ja olemme joskus iloisesti eri mieltä :)

      Poista
    2. Onnekas Sinä:) Helppo uskoa Valtaojasta, joka paitsi kirjoitustensa myös tv-haastattelujen perusteella vaikutttaa kiinnostavalta ja valloittavalta sekä laaja-alaiselta, valoisalta persoonalta.

      Kirjoittaminen on mainio omien ajatustenkin etäännyttäjä ja selventäjä, tulee käytettyä etenkin tiukoissa mutkissa.
      Iloiset erimielisyydet puolestaan ovat mainio lisämauste, kirjekyyhkynne lentäköön korkealla edelleenkin!

      Poista
    3. Tuo oivallus on erittäin tärkeä: omat ajatukset selkiintyvät, ainakin hiukan, varsinkin vaikeina aikoina elämässä.

      Kiitos vielä Takkutukka, lennätetään niin kauan kuin molemmat siihen kykenemme.

      Poista
  2. Aivan mahtavaa tuo kirjeenvaihtosi miehesi kanssa! Hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, se on meille ollut tärkeää, vaikka välillä on monen kuukauden tauko, niin silti kirjeet lentävät taas yhtäkkiä uudesta aiheesta.

      Poista