Sivut

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Viikon 6 krapu - Punaruutuinen flanellipaita

Punaruutuinen flanellipaita

Metsätien varrella oli kaksi taloa, punaisessa pienessä talossa oli tapahtunut yöllä murha. Toisen talon asukkaat olivat olleet melkoisessa humalassa tekoaikaan, eikä kukaan muistanut mitään. Näin ainakin mieskolmikko väitti.

Nyt kolme äijää istui vuorotellen komisario Pennasen kuultavana. Kuka heistä oli murhaaja, Pennanen mietti. Miehet puhuivat sekaisin ja ristiin. Yksi väitti nukkuneensa, toiset kaksi saunoneensa.

Miehet luulivat olevansa ovelia, antoivat toisilleen alibin.

Yhtä asiaa Pennanen ihmetteli. Kahdella miehistä oli likaiset vaatteet mutta kolmannella oli aivan puhdas punaruutuinen flanellipaita.

Poliisin tutkijat kävivät mökillä ja sieltä miesten mökin takaa metsiköstä haudattuna löytyi verinen paita ja tutkittaessa DNA täsmäsi uhriin.

Syyllinen oli selvinnyt.   

____________________________________________________________________

Viikon 6 krapusanat ovat: punainen, miettiä, murha

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis. 


28 kommenttia:

  1. Humalainen rikollinen ei aina ole ihan sieltä välkymmästä päästä. Ja kun vielä jää niille sijoille eli lähelle rikospaikkaa nukkumaan pöhnäänsä pois.

    Peukut Pennaselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukut todella, Susu,kun syyllinen piti löytää sadan sanan aikana :)

      Poista
  2. Hyvä, että syyllinen jäi kiinni verekseltään. Suomessa kait suurin osa henkirikoksista tehdään päihtyneenä. Ehkä siksi henkirikosten selviämisprosentti, verrattuna muihin rikoksiin, on korkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Kirsi Kaija, jos ei juovuksissa oikein osaa hillitä itseään ja kiinnihän siitä jää.

      Poista
  3. Punaruutuisen paidan arvoitus. Pisteet syyllisen löytämisestä sadan sanan aikana! Taitasipa niistä tosielämässä poliisien kuulemista kootuista jorinoista muodostua melkoinen tiiliskivi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Takkutukka, mitähän kaikenlaisia selityksiä poliisit saavatkaan kuulla.

      Poista
  4. Eipä miehet pöhnässään huomanneet olla tarkkana poliisin haastatellessa. Tai saattaapa komisariollakin olla rutiinia kuulusteluissaan.
    Sadansanandekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyestä virsi kaunis, Aimarii. Rikos, tutkinta ja rangaistus...

      Poista
  5. Mainio dekkaripätkä. Siinä oli pienessä koossa kaikki. Tuo punaruutuinen vflanellipaita koko asian ydin. Hyvin oivallettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse! Enempää juonenkäänteitä ei mahtunutkaan.

      Poista
  6. Varmaan lyhyin lukemani dekkari :) ! Mahtavasti sait todellakin vain 98 sanaan selkeän murhatarinan!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina.En ole itsekä lukenut koskaan sadan sanan dekkaria :)

      Poista
  7. Jännitysromaanin aiheet tiivistettynä.

    VastaaPoista
  8. Ihan kuin jostain dekkarista! Hyvin tiivistit! :-)

    VastaaPoista
  9. Vaikea se on poliisisetää harhauttaa. Tarina toimi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aina. Rikos oli helppo ratkaista kun rosvot olivat aloittelijoita :)

      Poista
  10. Yhden miehen rikostutkimus, hyvin selvisi!

    VastaaPoista
  11. Murhaaja tekee melkein aina kohtalokkaan virheen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Riitta, mennä nyt puhtaassa paidassa yksin, olisivat kaikki vaihtaneet vaatteita :)

      Poista
  12. Sadan sanan mainio dekkari onnistuu vain siltä joka dekkareista tykkää.
    Oletko dekkarifäni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein arvattu BLOGitse, olen ikäni ollut dekkarifani. Luen paljon muutakin, mutta aina on oltava dekkari illalla "unilääkkeenä".

      Poista
  13. Näköjään ei puhtauskaan aina palkitse :).

    Mutta hui. En pystyisi varmasti nukahtamaan, jos lukisin iltaisin dekkareita. Pyörittelisin vaan juonenkäänteitä päässäni ja siinä se yö sitten meniskin valvoessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei palkitse, ei, Annukka, päinvastoin.

      Muistan kuinka aloitin teini-ikäisenä kilteillä poliisiromaaneilla, Maigret Pariisissa tutki rikoksia. Äitini katsoi niitä TV-sarjoina.

      Siirryin sitten modernimpiin vähitellen, enkä muista iltaa ilman dekkaria. Pokkareina niitä kulki mukana jopa rahtilaivamatkoillni melkoinen kassillinen, viidenkin viikon tarpeisiin :D

      Poista
  14. Oli siinä poliisilla tutkimista, onneksi rikollinen löytyi.

    VastaaPoista