Sivut

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Viikon 10 krapu -Kaverit hukassa

Kaverit hukassa

-missä sä oot

-täällä, ton isomman jäämötikän takana

-emmä kyllä löydä sua

-no mä näen sut, tuun sinne


-älä vaan liukastu

-en tietenkään, mähän olen olemasssa just siksi, että kukaan ei liukastuisi

-joo, mutta kun noita kavereita on niin vähän

-se on totta, ja osa on kasvanut kiinni jään alle yöllisen vesisateen jälkeen


Hiekanjyvä etsii kaveriaan


-missähän Viljo on

-se vaihtoi vuoroa ja päivystää nyt liiteripolulla


-millä sut muuten tuotiin, mä pääsin ruokalusikalla

-hehee, minut isäntä toi sentään istutuslapiolla


-apua! Kato ny!

-mitä nyt?

-emäntä tulee kottikärryjen kanssa, siellä on sepelisäkki ja iso lapio

-painaudu kuoppaan oikein matalaksi

-ei onn....  

Sepeliä satoi jo hiekanjyvän nro 2 päälle.


___________________________________________________________________

Viikon 10 krapusanat ovat: päivystää, ruokalusikka, isäntä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis. 


 _____________________________________________________________________________

26 kommenttia:

  1. Hauska tämä!
    Teiläkö on taas kahteen kertaan hiekotetut polut? :) Meilä on innostuttu siihen hiekoitusmurskeeseen, joka hajoaa jalan alla pölyksi - mie tykkäisin enempi rehellisestä sepelistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä sotatila jatkuu. Tosin tänä talvena ei ole kuulunut napinaa kun ostin ison sepelisäkin, mies vaan ihmetteli, että joko se vanha loppui. Tuo kuva on oikeasti miehen hiekoituksen jälkeen.

      Poista
  2. Hahhah, mainio tuo kuva!Otin ihan suurennuslasin nähdäkseni paremmin...

    Sinä saat nyt olla Sepelin Kuningatar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu. Juu, suurennuslasin kanssa kulkeminen vaan ei vaan pelasta kuningatartakaan kaatumiselta:)

      Poista
  3. Alkoi tosiaan naurattaa, kun silmät sirrillään kuvan mönkiäisiä tunnistaakseni tapittelin:)

    Sotalippu liehukoon uljaasti korkealla, sillä nyt ei kevään kynnyksellä liukastella eikä liioin pyllähdellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Takkutukka, kuten tiedät, ei yli 30-vuotista sotaa kesken jätetä. Sinnitellään :D

      Poista
  4. :D Hiekanjyvät saivat elämän <3 Hauska Krapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina. Tämä on meillä vuosien perinne. Tänä talvena otin rajut aseet käyttöön :)

      Poista
  5. On tutunnäköistä. Joidenkin taloyhtiöiden kohdalla on/oli kadulla tuon näköistä. Hiekanjyvänen etsii toista. Käveleppä siinä sitten! Nyt ne peittää valkea lumihuntu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin hiekoitusvastuun kun minun käskettiin kulkea polun reunassa hangessa, argh :)

      Poista
  6. Heh, heh, hee, iso on huoli hiekanjyvällä kaveristaan. Tärkeää olisi hiekoittaa jäiset tiet tarpeeksi hyvin.
    Täällä ei ole toistaiseksi liukkautta ollut. Tiet hyvästi lumiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Aimarii, tämä on meillä jo niin vanha sota, että minuakin naurattaa. Hiekoitan sitten aina itse kunnolla.

      Poista
  7. Sinulla on taito keventää :D
    Nauroin ääneen tälle, vaikkei yksinäisyys tai liukkaus olekaan leikin asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KirsiKaija, tälle saa nauraa, tämä on oikeasti meidän perinne. Mies on sitä mieltä, että ei hiekota "turhaan", lumi ja jää sulaa. Minä en halua kaatua ja menen hoitamaan nykyään jälkihiekoituksen.

      Poista
  8. Olit kyllä hauskasti paketoinut hiekoittamisen tarinan!
    Ei kannata hiekoituksesta säästellä! Liukas on liukas ja elämä on kivempaa ilman lastoja ja kipsejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BLOGitse. Näin meillä jo vuosikymmenten kokemuksella :)

      Poista
  9. Minäkin sitä sepeliä nakkelen,isäntä taas hiekanjyvän ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan siis samoilla linjoilla Uggla. Meillä isäntä pitää koko hiekotusta turhana, lumet ja jäät kun sulaa kumminkin...

      Poista
  10. Jopa tuli kavereita emännän lapiosta :)

    VastaaPoista
  11. Näillä kavereilla on kyllä taipumus piiloutua jään sisään. Onneksi lapiosta tulee lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on, Seita, yksi hiekotus ja vesisateen jälkeinen pakkanen, niin liukkautta ei huomaakaan.

      Poista
  12. Olkaa nyt hermoilematta vaikka osa on piilossa. Pinnalla olijat antavat suurimman avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Aina, mutta liian vähän niitä oli ennen kuin kottikärryillä tuotiin.

      Poista
  13. Onpa mainio krapu, hymyn toi huulille ja iloa päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että hymyilytti, Riitta. Meillä tätä "hiekotus-sotaa" on käyty jo yli 30 vuotta, huumori toki hiukan osallisena :)

      Poista