Sivut

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Viikon 6 krapu - Vilho

Vilho

Tiheän kuusimetsän ja kallion suojassa oli rakennelma, jonka asukas on Vilho.

Vilho oli ollut asunnoton jo useita vuosia. Välillä joutui pakkasilla turvautumaan hätämajoitukseen. Kesällä vaivasi kuumuus.

Nykyinen maja, tai mökki oikeastaan, oli monen jätelaudan tulos. Lämmikkeenä oli rakoihin tiivistettyä sammalta. Myös sanomalehtiä hän oli kerännyt parempiosaisten paperinkeräysastioista.

Vilhoa harmitti viranomaisten tietämättömyys. Hän asioi Kelan toimistolla silloin tällöin. Siellä kehottivat häntä käyttämään verkkoasiointia tai Kelan puhelinpalvelua. Selitä siinä sitten jonon kuunnellessa takana, että metsän keskelle ei tule sähköä, joten hänellä ei ole tietokonetta tai puhelinta.

Kunta oli tehnyt hänelle asumissuunnitelman.

Sen suunnitelmapaperin alla ei voinut asua. Oikeaa asuntoa ei oltu tarjottu. 


__________________________________________________________________

Viikon 6 krapusanat ovat: kuumuus, asukas, metsä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis



18 kommenttia:

  1. Systeemejä on, mutta se niiden toimivuus... Eikä Vilho suinkaan ole yksin ilman tietokonetta tai puhelinta eikä niiden käytön hanskaamista. Hoida siinä sitten asioita tai ole ns. fiksusti höperö, sillä pelkkä suunnitelma ei ole relevantti vaihtoehto ongelman ratkaisemiseen. Se on tämä hyvinvointiyhteiskunta aika vekkuli juttu... T: Takkutukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eikä tarvitse olla asunnoton kun ei vaan asioiden hoitaminen tietotekniikalla suju. Sitten jaksetaan jauhaa kuinka hienosti asiat voi hoitaa netin kautta. Unohdetaan heidät, joilla ei ole varaa tietokoneeseen, ja jos on, sitä ei osata käyttää.
      Hyvinvointiyhteiskunta taitaa olla jo kirosana, Takkutukka.

      Poista
  2. Yllättävän moni elää ilman tietotekniikkaa mikä unohtuu näitä etäpalveluita kehittäviltä päättäjiltä. Mene nyt sitten esimerkiksi kirjaston koneelle hoitamaan omia asioitasi.

    Tässä lähistöllä on tuollainen maja. Syksyllä siellä näkyi naru, jolla oli vaatteita ja muuta tavaraa makuupaikan alla. Nyt se paikka on tyhjillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä todellinen ongelma, Susu. Päättäjät lisäävät etäyhteyksin hoidettavien "palvelua" ja se tarkoittaa EI palvelua. En haluaisi edes kotona keskustella lääkärin kanssa tietokoneen näytöltä, kyllä asiat pitää voida hoitaa vastaanotolla.

      Mihinkähän se teidän "Vilho" on hävinnyt. Toivotaan, että on saanut asunnon.

      Poista
  3. Maaseudulla on tyhjillään olevia asumiskuntoisia rakennuksia niin paljon, että jokaiselle asunnottomalle riittäisi kokonainen talo. Mutta kyse on siitä "kohtaanto-ongelmasta". Ja kuluja siitä tulisi, vaikka talon saisi ilmaiseksi. Lähikaupatkin ovat lopettaneet, joten ei taida ongelma ratketa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida tyhjillä kiinteistöillä ratketa , pasanen. Asunnottomat hakeutuvat yleensä kai lähelle palveluja. Tyhjät talot ovat kymmenien kilometrien päässä. Tyhjät kiinteistöt pitäisi vielä kunnostaa ja ylläpitää, joten hankalaa on.

      Poista
  4. Noita Vilhojen metsäasumuksia on tullut vastaan silloin tällöin. Yksi näytti olevan isojen teiden liittymien väliin jäävässä metsikössä. Sinne ei kukaan eksy, tosin kovin meluisa paikka. Ja mitenköhän Vilho sinne livahtaa autovirtojen välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa sillä Vilholla oli oma reitti jostain teiden välistä, Oriolus.

      Poista
  5. No niin on, täällä tulee eräs heistä usein vastaan, ainakin siitä arvelen koska näyttää olevan koko omaisuus mukana.
    Katsoin viime kuussa tv:stä ohjelmaa Tuntematon perillinen...jossa tuollaisessa asumuksessa ollut vanhus oli kuollut ja jättänyt aika roiman perinnön. Perijöitä sitten löytyi kyllä, vaikka heillä ei ollut mitään tietoa tästä vanhuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyypillinen tilanne, Emilie. Ei välitetä vanhuksesta elävänä mutta kun tulee perinnön jako niin johan löytyy sukua.

      Poista
  6. Tuohon Emilien kommenttiin: perinnön saajaa haetaan tv-ohjelmassa ja sen ohjelman tekijät kaivavat perijät, ei siis perinnön saajat itse. Tosin kukaan yllätetty ei nähdäkseni ole kieltäytynyt yllätysrahoista.
    Luin viime viikolla muutamastakin ihmisestä jotka vapaaehtoisesti asuvat metsässä, ilman mukavuuksia. Heidän tilanteensa on tietysti erilainen kuin 'Vilhojen'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös katsonut Areenasta tanskalaista sarjaa, jossa perinnönsaajia etsitään. Kiinnostava sarja, BLOGitse.

      Niin, kyllä se on on ihan eri ihmisryhmä, jos on pakko asua metsässä.

      Poista
  7. Netittömiä on paljon ja varmaan Vilhojakin.

    VastaaPoista
  8. Yhteiskunta ajaa netittömiä, tietokoneettomia ongelmiin, mikäli niitä ei vielä muuten olisikaan.Yleensä asunnottomilla, ei ole ajopelejäkäön, joten metsämajoituksenkin olisi oltava liki asuttua keskustaa.
    Olen murheissani vilhoista, tunnen itsekin yhden, enkä pystya uttamaan. Kirjoitus on ajankohtainen vielä pitkän aikaa, jos on sitä kauan jo ollutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii.
      Olen miettinyt miten paljon näitä vilhoja ja myös muita köyhiä nyt vielä lisää nujerretaan kun kaikki säästöt tehdään heidän tuloistaan. Eikä tietokoneella asioiminen onnistu millään kaikilta, ikään katsomatta.

      Poista
  9. Surullisena, kuten moni muukin, luin Vilhon tarinaa. Kirosin ja manasin. Mietin omaa lähipiiriäni, omaa kylääni. Jättäkää lukematta jos ette halua kuulla.
    Viime kesänä menehtyi enoni; hän oli näppärä netin käyttäjä, mutta pärjäsi kyllä itsekseen. Mutta oli monia asioita missä ei pärjännyt - kuten asioida NETIN kautta missään virastossa eikä välttämättä yksin paikan päälläkään.
    Toinen eno asui sisarusten vanhassa kotitalossa kauniissa paikassa kahden järven välissä, oli sosiaalinen ja hoiti asiansa henk.koht. Sai aivoinfarktin ja joutui muuttamaan. Nyt tarvitsee apua lähes kaikessa.
    Me asutaan keskellä kylää, meillä on palveluita ja osataan Mursun kanssa hoitaa asioita netillä, minäkin jolla aivot tilttas pitkittyneen epikohtauksen takia yli kymmenen vuotta sitten. Joka kerta kun syystä tai toisesta soitan puhelinoperaattorille, ne tarjoaa meille KIINTEÄTÄ laajakaistaa. Hävyttömästi nauran päin naamaa: katsotko osoitetta ja karttaa: teillä eikä muillakaan operaattoreilla ole täällä verkkoa eikä meidän kylällä kukaan suostu maksamaan sen rakentamisesta, kun keski-ikä taitaa olla likempänä 70: tä kuin 50:tä.
    Tämmöinen tarina.

    VastaaPoista