Tarkastellaanpa vähän mitä eläimiä puutarhaan on ilmestynyt. Nyt en tarkoita noita hiivatin hyttysiä, jotka muutaman päivän ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Hyvin erikoisia eläimiä on ilmestynyt pitkin maita, talojen seiniä ja kivikkoja. Kuvasin osan niistä, ja laitoin nimetkin, jos sattuu niin, että joku ei tunnista lajeja.
 |
| Kultasarvinen mäntyköysiäinen |
 |
| Mäntyköysiäisen sarvet, mulkosilmät ja imukuppisuu |
 |
| Mäntyköysiäisen hopeiset tikkaat. Se ei suostu käyttämään muita. |
 |
| Kultakala |
 |
| Hopeapyrstösalakka |
 |
| Risupyrstö-hai |
 |
| Jättirisuperhonen, pituus n 40 cm |
Vasemmalla jättirisuperhonen ja oikealla tammivarsiperhonen
 |
| Lentolisko, pituus 60 cm |
 |
Sininen korento. Siivet vaihtavat väriä valon suunnan mukaan.
Näitä korentoja ja perhosia ilmestyy kiville koko ajan lisää, erivärisiä ja kokoisia. |
Sydämiä on joka puolella, tässä muutama:
Tänään aamulla varhain toivat puut, 15 mottia. Päästiin heti aloittamaan pieniminen. Parin tunnin rupeama, mies pätki pöllejä moottorisahalla ja minä jatkoin klapikoneella. Kyllä selkä tiesi jotain tehneensä. Nyt iltapäivällä olin sitten järvessä 45 minuttia hölkkäämässä, vastapainoksi puusouville. Katsotaan miten akka huomenna nousee sängystä.
Hyttysiä on todellakin kiusaksi asti. Eilen tapoin varmasti tusinan ennen kuin edes ajattelin ruveta nukkumaan. Ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Lehtokotiloita ei ole näkynyt. Niille myrkkyä oli varmasti kuivuus ja kuuma ilma mutta myös ne etanarakeet, joita ensi kertaa kokeilin.
Nyt olen ansainnut loppupäivän lepoa. Kirja käteen, toiseen kahvimuki ja ulos terassille. Arvatkaa kuinka siinä käy. Terassilla on myös minun työverstas, joten illalla vielä jossain vaiheessa aina luovuus saa vallan ja yksi eläin näkee päivänvalon.
