Sivut

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Eläimellistä menoa


Tarkastellaanpa vähän mitä eläimiä puutarhaan on ilmestynyt. Nyt en tarkoita noita hiivatin hyttysiä, jotka muutaman päivän ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Hyvin erikoisia eläimiä on ilmestynyt pitkin maita, talojen seiniä ja kivikkoja. Kuvasin osan niistä, ja laitoin nimetkin, jos sattuu niin, että joku ei tunnista lajeja.




Kultasarvinen mäntyköysiäinen


Mäntyköysiäisen sarvet, mulkosilmät ja imukuppisuu



Mäntyköysiäisen hopeiset tikkaat. Se ei suostu käyttämään muita.




Kultakala




Hopeapyrstösalakka


Risupyrstö-hai


Jättirisuperhonen, pituus n 40 cm




            

           Vasemmalla jättirisuperhonen ja oikealla  tammivarsiperhonen



Lentolisko, pituus 60 cm



Sininen korento. Siivet vaihtavat väriä valon suunnan mukaan.
Näitä korentoja ja perhosia ilmestyy kiville koko ajan lisää, erivärisiä ja kokoisia.


Sydämiä on joka puolella, tässä muutama:



       

               



Tänään aamulla varhain toivat puut, 15 mottia. Päästiin heti aloittamaan pieniminen. Parin tunnin rupeama, mies pätki pöllejä moottorisahalla ja minä jatkoin klapikoneella. Kyllä selkä tiesi jotain tehneensä. Nyt iltapäivällä olin sitten järvessä 45 minuttia hölkkäämässä, vastapainoksi puusouville. Katsotaan miten akka huomenna nousee sängystä. 

Hyttysiä on todellakin kiusaksi asti. Eilen tapoin varmasti tusinan ennen kuin edes ajattelin ruveta nukkumaan. Ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Lehtokotiloita ei ole näkynyt. Niille myrkkyä oli varmasti kuivuus ja kuuma ilma mutta myös ne etanarakeet, joita ensi kertaa kokeilin.

Nyt olen ansainnut loppupäivän lepoa. Kirja käteen, toiseen kahvimuki ja ulos terassille. Arvatkaa kuinka siinä käy. Terassilla on myös minun työverstas, joten illalla vielä jossain vaiheessa aina luovuus saa vallan ja yksi eläin näkee päivänvalon.


32 kommenttia:

  1. Kaikki on niin ihania, ettei voi eritellä :) Jukra, et oot taitava!

    VastaaPoista
  2. WAU!!! Noi ovat TOSI HIENOJA! Sinustahan paljastuu vaikka minkälaisia luovia puolia. Seuraavaa projektia odotellessa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri.
      Nuo mosaiikkipalat inspiroivat nyt vaihteeksi, koivun risut sain käytettyä. Vielä on oksia tammesta, pihlajasta ja vaahterasta sekä noita koivupölkkyjä. Ehkä veistelen jotain myös :)


      Poista
  3. P.S. Me saimme seurata tässä pari viikkoa sitten ihan vierestä useamman sudenkorennon kuoriutumista. Niistä tuli hieno kuvasarja ja video. Täytyy postata ne joku kerta tuonne blogini puolelle.
    Oli hurjan mielenkiintoista tarkkailla sitä kehitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hieno tapahtuma katsoa.

      Meillä korennot syntyvät niin, että otetaan kivi, liimaa ja mosaiikin paloja. Sitten sommitellaan niistä otus :D

      Poista
    2. Sitäkin olisi hienoa seurata! :-D

      Poista
  4. Siinä oli monta suosikkia! Lentolisko varsinkin, ja tuo perhonen joka lensi jo tännekin :)
    "Arvatkaa kuinka siinä käy" - mulle tuli mieleen, että hyttyset ajaa sut liikkeelle... meille invaasiota ei ole vielä tullut, mutta eiköhän se sieltä. Onneksi on punarintoja ja kirjosieppoja niitä sieppailemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH, kiva kun tykkäät, olen niin aloittelija noissa projekteissa, että hienoa kun joku kehuu.

      Hehee, kahvit join ulkona ja sitten alkoi hyttysjahti ja tulin suosiolla sisälle. Hirveästi on hyttysiä.

      Poista
    2. Piti vielä kertoa, että kirjosieppo pesii tuossa tammesa ikkunani alla mutta ei se ehdi syödä hyttysiä. Punarinta käy lintulaudan alla kaivamassa pudonneita jyviä, ei sekään syö hyttysiä :)

      Poista
  5. Kultasarvi on suosikki!!!
    Töytyy sun vaan toivoa eteteivay puutarhan eläimet saa käsiinsä propagandaa, kuten Orwellia, ja järjesta vallankumousta=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään kultasarvesta, se on niin harvinainen Suomessa.

      Meillä on kirjahyllyssä Orwell, pitänee piilottaa se :)

      Poista
  6. Ihana, hauska. Sininen korento upea. Mutta rakastuin mäntyköysiäiseen. Meidän pihassa en ole nähnyt sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köysiäinen on tosi harvinainen otus, nyt vasta havaittiin ensimmäistä kertaa Suomessa :)

      Poista
  7. Riemastus ja sakramenskatun tasakäpälä, sanon minä, joka tätä ennen luulin jotakin luonnosta ja eläimistä tietäväni, nousi häpeän puna poskille.

    Se oli vuosi 2018, kun aikakirjoihin merkittiin mm. piscis, avis, cor etc. rantacasvius. Sydämeni sulatti mäntyköysiäinen, tuo hurmaava herra. Hatunnostot , hyttysille hus-hus ja luomisvoimaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin hienoa, että vielä voi oppia jotain uutta luonnosta :)

      Kiitos Takkutukka, mäntyköysiäinen tuntuu olevan monen suosikki. Ehkäpä sen suku laajenee, hm.

      Poista
    2. Täällä oli aikakirjasihteerikkö selkeästi unihiekat silmissä, aikakirjoihin on korjattu lajit caravanius; pahoittelen lapsusta(:

      Poista
    3. Sihteerikölle voit kertoa, että kaikki hyvin. Me nuoret (öhöm) muistetaan kyllä mitä kukin on :)


      Poista
    4. sakramenskatun tasakäpälä, eli siis mikä?:O;DD

      Poista
    5. Oliskohan sillä jotain tekemistä Sue'n tassujen kanssa :D

      Poista
  8. Mäntyköysiäinen :D:D:D. Siitä tuli heti mun lemppariötökkä. Ja sininen korento puolestaan on lumoavan kaunis.

    Meillä ei ole hyttysiä näkynyt. Tai sitten en vaan ole huomannut, koska eivät mua kiusaa. (Mies sanoi, että "ei kelpaa pahansisusen pohjalaasen veri hyttysille" :)).

    Viime viikolla täällä satoi yhtenä päivänä rakeita ja vettä niin paljon kuin taivaalta alas mahtuu ja samantien ilmestyi kotilot koloistaan maan pinnalle. Kymmennessä minuutissa taisin noukkia yhden sata yksilöä ja kiehauttaa kuoliaaksi. Yäk. Luulin jo, että moinen riesa on poistunut, mutta on vaan vissiin ollut kuivien kelien harhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakeita, oho! Oletko kokeillut niitä etanarakeita? Ne ja/tai kuivuus ovat toistaiseksi pitäneet kotilot pois meiltä. Katsotaan nyt kuinka sitten kun sataa.

      Hyttysiä on aivan mahdottoman paljon, mutta tässä on metsää lähellä ja siellä kosteaa, ehkä siksi. Ne jotenkin vain yhtenä iltana ilmestyivät. Hämäläinen kroppa niille tuntuu kelpaavan, meillä molemmilla.

      Poista
    2. Joo, olen kokeillut, mutta pitäis ostaa suursäkeissä, kun rajanaapurit ei taida piitata omista kotiloistaan yhtään.. :(. Tai siis niitten hävittämisestä.
      Tein pari kesää sitten varta vasten etanapihdit vanhoista grillipihdeistä ja ilmastointiteipistä :D. Niillä sitten selkä kyyryssä kyttään pensaiden alustoja sateen jälkeen ja noukin turkkilaisiin tai kreikkalaisiin kilon jugurttipurkkeihin, joita mies on uskollisesti tiskannut mun tulevia betonihommia varten.

      Poista
    3. Sama juttu on meillä, yksi naapuri ei hoida pihaansa juuri mitenkään. Sieltä leviää elämänlanka-köynnös ja lehtokotilot. Tänä vuonna varmasti kuivuus on vielä pitänyt ne maan sisällä.

      Minä joudun ihan itse pesemään betonityömuottini :) Nyt kylläkin tilasin outlet-myynnistä eri kokoisia muovisia puolipalloja, joista saa kivoja betonipallon puolikkaita kun maalaa sisäosan esim kullan värillä. Siis sisäkkäin ja öljyllä voidellen ja sitten betonia. Niitä voi käyttää useamman kerran. Nyt on vielä klapeja pilkottavana melkoisesti ennen kuin pääsen enemmälti taiteilemaan. Järveen kuitenkin on päästävä päivittäin.

      On se kuule hyvä kun työt ei enää häiritse harrastuksia :D

      Poista
  9. Hienoja oivalluksia ja taitavaa kädenjälkeä.

    VastaaPoista
  10. Aivan mahtavia kaikki. Olen mykistynyt :O Hopeapyrstösalakka ja mäntyköysiäinen nousivat suosikeiksi. Ja tikkaat, ja sininen korento. Oot kyllä tosi kekseliäs :)

    Täällä ei onneksi ole hyttysiä pihassa, kun on niin aurinkoinen paikka. Metsässä kyllä, kun käytiin kävelemässä äsken. Kuopus-parka on "sotimassa" loppusotaa Lapissa, mahtaa olla kivat oltavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa. Jostain vaan pursuaa erilaisia ideoita :) Eikä tässä vielä edes kaikki, lisää tulee, muta nyt tehdään klapeja välillä. Mies sahaa ja minä 'ajan' klapikonetta.

      Lapin sota on pian ohi ja poju pääsee siviiliin!

      Poista
  11. Ihania taideteoksia ja vau mitkä nimet niillä :D Nuo ei edes inise.
    On itikoita tupsahtanut tällä viikolla. Mikä lie kun vessaan hönkäsivät. Saa sähköläpällä listiä niitä istuessa monenmonet kappaleet :) Täällä kai ei ole riittävän kuivaa. Eivät enää pesi suihkulähteessäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos emilie, ehkä se otuksen nimi aina syntyy samalla kun sitä tekee :)
      Meilläkin on tosi kuivaa, maa rutisee. Mutta silti hyttysiä sikiää jostain.

      Poista
  12. Aloin katsella sillä silmällä, että mikä olisi oma lemppari..En pystynyt, kun on monta niin kivaa! Onpa hienoa, että sinusta kuoriutuu ihan Taiteilijakin, monen muun lisäksi!
    Mäntyköysiäinen on valloittava nimi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi. Taiteilija on kyllä komealla tuntuva nimitys, ikinä en ole mitään taiteita opiskellut. Äh, olenpas, kävin kerran yliopistolla opiskelujen lomassa taidehistorian luennolla yhden lukukauden. Wau. Oli hyppytunti :)

      Poista