Suurin pionini eli vaaleanpunainen “Sarah Bernhardt” kukkii parhaillaan komeasti. Kunnon tuet, koivun rungoista ja juuttiköydestä, pitivät isot kukat pystyssä ja ehjänä myös sen viime viikon rankkasadepäivän. Tämä yksilö on yli 30 vuotta vanha, koska oli täällä jo meidän tänne muuttaessamme. Muut pionit ovat uudempia ja pienempiä.
 |
| Sivunuput aukeavat isojen kukkien kuihduttua, näin kukinta jatkuu pitkään |
Omenasatokin on alkukesän kuivuudesta huolimatta ihan kohtuullinen. Ensimmäisenä, kuten aina, maistamaan päästään elo-syyskuussa näitä valkeakuulaita. Niitä meillä on kaksi isoa puuta, toinen on pohjoisen omenatarhan puolella ja toinen eteläisen. Näin on sato varmistettu säiden mukaan. Tänä vuonna näyttää pohjoisen tarhan kuulas tekevän enemmän satoa, molemmat toki tekevät hyvän sadon. Raakileet ovat jo melko isoja vaikka vasta juuri heinäkuu alkoi. Muiden lajien raakileet ovat pienempiä.
Kuvat pohjoisen tarhan valkeakuulaasta.
 |
| Vesi kielellä odotellaan... |
 |
| Yksi oksa taipuu keinun päälle, joten keinussa istuessa voi nostaa käden ja napata omenan |
Aamu on raikas ja houkuttelee puutarhaan takaisin, joten päätän pienen puutarhakatsaukseni tähän. Hyvää alkanutta heinäkuuta puutarhureille ja kaupunkilaisille!
