lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kaunotar ja Kulkuri

Walt Disneyn piirroselokuvan nimi sopi jotenkin tähän uuden Kaunottaren kanssa kulkemiseen. Kulkurina täällä saa olla, kun busseilla ei kesällä pääse mihinkään ja talvellakin harvoin.

Hain siis viime viikollla uuden autoni ja samalla luovutin hyvinpalvelleen Volvon pois. Eipä tule ikävä, kun muutaman päivän olen jo uudella Kaunottarella kurvaillut. Takaisin en vaihtaisi.




Autokaupasta kotiin tultua näytti lukema tältä


Enpä ole ennen ajanut autokaupasta kotiin näin tuoreella autolla. Lähtiessäni kaupasta matkamittari näytti 900 m. Siis metriä! Kotona oli jo tullut 30 km täyteen, tulin kaupan kautta.

Kilometrejä kyllä on nyt jo kertynyt ja kaikkia ominaisuuksia en ole edes ehtinyt vielä kokeilla. Kaikenlaista tekniikkaa uusiin autoihin nykyisin laitetaan. Toiset hauskoja, toiset peräti tarpeellisia. Pari esimerkkiä: nopeusrajoitusmerkkien tunnistin, pysäköintitutka, kaistavahti ja kuljettajan virkistys. Luit oikein, jos ajan kaksi tuntia yhteen menoon, ilmoittaa auto, että olisi aika pitää tauko. Lisäksi siinä on mäkilähtöavustin. Siitä ajattelin, että en moista tarvi, kun olen joutunut pysähtymään vaikka minkälaiseen jyrkkään ylämäkeen. Mutta on se kätevä. Aamuisin käyn uimarannalla ja sieltä parkkipaikalta nousee jyrkkä pieni mäki suoraan maantielle, jos maantiellä tulee auto, joutuu ylämäessä pysähtymään keskelle mäkeä. Tänään niin kävi kun tulin aamulla vesijuoksustani ja kas, olihan se oiva apu, ei tarvinnut käsijarrun kanssa pelailla.

Autoilu menee nyt niin, että joka päivä löytyy joku uusi ominaisuus. Rakastan näitä teknisiä vempaimia ja niiden kanssa on mukava kulkea ja ajella. 

Puutarhakin tulee hoidettua, mies on sitä hoivaillut. Tukenut vatut, leikannut nurmikon, istuttanut uusia ruusuja. Yksi ikävä uutinen puutarhasta tuli tänään. Myyrät, joita täällä ei ole aiemmin ollut kiusana, ovat syöneet meidän pikkuisen Pergius 2:n juuriston. Mies oli surullinen kun kertoi asian huomanneensa. Puu lähti ihan nostamalla pois. Mistä hiivatista niitä myyriäkin tänne on tullut. Muuten kaikki kasvaa kohisten ja ihana alkukesän vehreys on ilonamme.

Kaunotar asuu nyt autotallissa ja betonityöt joutuivat evakkoon toisaalle. Eihän tässä mäntyjen siitepölyn lentäessä voi punaista pintaa kuorruttaa sillä keltavihreällä mönjällä.




10 kommenttia:

  1. Hyviä kilometrejä Kissan kanssa :D Muistatko, että yhtä sitikkamerkkiä kutsuttiin Isoksi Kissaksi.

    Eilen sattui kurja juttu. Talitiainen oli tehnyt pesän räystäslaudoituksen sisäpuolelle. Joku (orava?) oli onnistunut pudottamaan sen lautojen raosta. 8 pientä tinttiä rymähti alas kiviterassille ja yksi jäi henkiin. En ole koskaan nähnyt niin pieniä poikasia. Pakko oli lopettaa se yksikin. Säälitti, kun se nokka ammollaan pyysi ruokaa ja emoa ei enää näkynyt missään.

    Myyräongelmaan suosittelen kissan hankkimista ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa. Muistan sen kissasitikan kyllä. Tämä ranskatar on sirompi :)

      Voi, tuli kylmät väreet ihan noista poikasista. Meillä on räkätin pesä kuusiaidassa ja putoamaisillaan, Mutta vielä hautovat munia.

      Suosittele sinä vaan :D :D

      Poista
  2. Se on sitten vilpittömät vivet Kaunottarelle ja Kulkurille ja pitkää yhteistä ongelmatonta taivalta teille!! Uusi on aina uusi ja se uuden tuoksu, - nuuh:) Itse olen täystumpelo vimpottimien kanssa, mutta tuo "kuljettajan virkistys" kuulostaa tarpeelliselta noin yleisemminkinkin elon tietä talsiessa... Raikkaita aaumu-uinteja ja aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset Takkutukka!

      Vilpottimia on melkein liikaa, navigoinnista mies totesi, että hänelle ei jää enää mitään virkaa. Hänhän luki niitä 80-luvulta tiekarttojaan :)

      Odotan kiinnostuneena mitä kahden tunnin ajon jälkeen tapahtuu, suihku katosta? Kahvit kojelaudassa piilossa olevasta keittimimestä, vai mitä. Vielä en ole siihen asti päässyt, kun on tullut asiointeja.

      Näppärästi sillä sompailen aamuisin järvelle. Tänäänkin oli tyyni järvi, kuikat piti seuraa.

      Poista
  3. Nyt teilläkin on sitten ranskalainen kaunotar. :) Meidän kaunotar alkaa olla jo hieman elämää nähnyt, taitaa mennä kohta 200 000 km rikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, samoilla linjoilla ollaan. Hyvä maku teilläkin. Minusta tämä uusi tämän vuoden malli oli niin tyylikäs muodoiltaan. On sillä kyllä ilo ajella. Hyrisee vain eikä korahtele niin kuin vanha ja iso Volvo :)



      Poista
  4. Ooh, kolmekymmentä kilometriä! Itse asiassa luulin, että ne tehtaalla jo jotenkin sisäänajavat niitä edes muutaman kilsan - toivottavasti on tehty hyvin eikä sun tartte lastentauteja hoidella.

    Joskus luin toiminnosta, joka jotenkin tunnistaa kuljettajan rattiraivon ja silloin soittaa klassista musiikkia ja puhaltaa viileää ilmaa naamaan. Voin kyllä kuvitella, että semmonen suututtas vielä enemmän :)

    Nämä sitruunat on kyllä ollu mulle mieluisia autoja. Ihan eka, jolla ajoin kun kortin olin saanu, oli sellanen Van-malli, jonka valmistus lopetettiin -91. Kaksipaikkainen, korotettukattoinen ihmetys. Koirat (silloiset) sai koko takaosan itelleen ja näkivät hyvin mitä ympärillä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdolliset lastentaudit hoitaa kyllä takuu :)

      Jestas, onneksi ei tuollaista toimintoa ole, kiroan joskus ääneen yksinäni(kin) autossa. Ei minulla kyllä mitää raivoa ole, tietääkseni :D

      Minulle tämä on ihan uusi kokemus ranskattaresta, tähän mennessä on oikein hyvä ja näppärä peli. Ajoasentokin on jotenkin korkeampi kuin esim Volvossa.

      Poista
  5. Juu, Take a break välähtää näytölle ilmeisesti silloin jos vähänkin haukottelee.
    Onnea uudelle autolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aha, se on oikeastaan ihan hyvä vinkki, joskus pitkillä matkoilla ei ajan kulua tule ajatelleeksi.

      Kiitos Seita!

      Poista