sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Viikon 11 krapu - Sankarivanhuksia

Sankarivanhuksia

Enni on kahdeksankymmentäkaksi vuotta, ikä ole este, pitää olla reipas. Syö oikein, liikkuu. Jumppaa, käy kuntosalilla, ettei vaan tule huonoon kuntoon. Silloin olisi joillakin kauhea vaiva hoitaa häntä.
                     
Maisa 77 v kapinoi:

Miksi minulle sanotaan, että pitäisi sitä tai tätä. Ei ketään kiinnosta vanhojen ihmisten oleminen, mutta hoitaminen maksaa.

Kaikkein vastenmielisintä on vaatia ihmistä tekemään kuolinsiivous. Se on nyt muotia. Pitäisi vielä viimeisillä voimillaan hävittää irtain omaisuutensa, kaikki rakkaat tavarat, ettei mitään jäisi jälkeenjääneiden selviteltäväksi.

Voin syödä terveellisesti, harrastaa itselleni mieluisia asioita mutta kuolinsiivoukseen en ryhdy. Jos ihmiset eivät jaksa yhtä huushollia tyhjentää, ei se ole enää vainajan ongelma.

____________________________________________________________________________


Viikon 11 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: ikä, vanha, vainaja


 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa. Ilmoitathan kommenteissa joko SusuPetalille tai minulle kun tekstisi on valmis.


Viikon 11 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

SusuPetal
riitta k
AilaKaarina
Aimarii
Aina
Paavo
BLOGitse
Maarit





Hyvää Kansainvälistä Naisten Päivää
8.3.2020



24 kommenttia:

  1. Haa ja hiphurraa: ongelmajätettä ja kustannuksia eli ennenvanhainen arvokas vanhuus...
    Kyllähän juttu niin on, ettei niitä/näitä viimeisiä toimintakykyisiä vuosia missään siivousprojekteissa heiluen käytetä, vaan ne Eletään isolla E:llä!!

    Sitäpaitsi tuo Anhavan mukainen "toimita talosi" on ihan hyvää suruterapiaa (sanahirviö) jälkeenjääneille, jotka ansaitsevat ne väistämättä tuolloin eteentulevat ihmetyksen- ja ihastuksen aiheensa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin eletään ja itse päätetään mitä tehdään. Ja jos haluan olla tekemättä jotain, voin hyvin teettää sen muilla. Pienyrityksiä on syytä kannattaa :)

      Talon saa kyllä hoidettua joku, aina ottajia löytyy vaika omia lapsia meillä ei olekaan "perinnöstä" riitelemässä.

      Ajattelen, että päiväkirjani (yli 40 kpl käsinkirjoitettua, tähän mennessä) poltan ihan itse. Mutta en raaski ihan vielä...

      Poista
  2. Onneksi ei sitten vainajana tarvitse miettiä maallisia asioita, kuten huushollin tyhjentämistä. Mukava olotila siis.

    Kamalan tehokas ja aikaan saava pitää kyllä nykyään olla. Kunnossa kaiken ikää, omatoiminen ja silleen. Loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt juuri tuota tehokkuutta. Koko ikä töissä ja muualla tehokas, koska saa hellittää ja olla vaan muiden tekemisen nautiskelija. Mikä on sellainen ikä? Ei sitä taida ollakaan, vaaditaan, että arkkuun asti on huippukunnossa :(

      Poista
  3. Kuolinsiivoukseen en minäkään taida ryhtyä! Kirjakin on asiasta kirjoitettu, vaan enpäs lue!

    https://digi-passions.blogspot.com/2020/03/krapu-vko-11-selma.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, siivotkoot muut. Vai kirjakin, mitä lie ohjeita kohta pitää lukea ennen kuin saa päästää irti.

      Poista
  4. Muuton yhteydessä tuli kyllä siivottua kaikki turha pois ja paljon tarpeellistakin. Kyllä minunkin korvaan vähän kalskahtaa tuo kuolinsiivous pahalta. Kieltämättä monella vanhalla on asunto täynnä tavaraa.
    Oikein hyvää Naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutto on kyllä tehokas tavaranhävittäjä. Olemme asuneet tässä jo yli 30 vuotta, voit kuvitella, että tavaraa on...

      Kiitos ja sinulle myös hyvää Naistenpäivää Emilie!

      Poista
  5. Kiitos ihanasta Kravustasi. Näin jo vuosia eläneenä, mutta ei vielä hirmuisen vanhana oikein sykähdytti tuo kuolinsiivouskohta! Olen nimittäin jo alkanut panikoida, että joko pitäisi aloittaa... Mutta olet aivan oikeassa kuten Anhavakin (kommenttiosiossa), että jätetään se jälkeenjääneille. Edes kerran elämässään saa jälkipolvi katsoa, ihmetellä ja kenties ihastellakin poismenneen elämää 😁 😎. Oma Krapunikin valmistui, jälleen kaksoiskrapuna, kun viime viikolla en ehtinyt mukaan: https://pienettarinat.blogspot.com/2020/03/jannitysnaytelma.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei meidän tarvitse sitten enää kuoltuamme huolehtia kun olemme aikamme jo huolehtineet.

      Haen krapusi.

      Poista
  6. Kuolinsiivous taitaa olla aika pop. Luin taannoin, että Elisabeth Rehnkin olisi tehnyt sen sanojensa mukaan.
    Itse siivoan sen verran, etten törkyyn kuolisi. Olen viimeisen virstan ottanut jo melko reteesti, mikä on 10 vuotta. Ilokseni pidän kunnosta sen verran huolta, että on itsellä virkumpi olo.
    En ole edes sitä mieltä, että vanhuksen paras paikka on koti. Ei ehdottomastikaan aina, mutta saa sitä olla huolissaan, minkälaiseen laitokseenkin saattaa joutua. Molempi pahempi
    Pökäsin krapuni myös valmiiksi ja sitten vielä mukavaa naistenpäivän ehtoota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kravusta ja hyvää ehtoota sinnekin!

      Minäkin luin tuosta Rehnin siivouksesta, hänellä taitaa olla arkistoja kerskivertoa enemmän. Mutta samaa mieltä olen kanssasi siitä, että koti ei suinkaan ole kaikille vanhuksille paras paikka. Yksilöllistä, kunnon ja mieltymysten mukaan. Joku tykkää olla korvessa yksin ja toinen taas soisaalisempana muiden joukossa

      Poista
  7. Mie oon jo alottanu päiväkirjojen polton.
    Justiin kesällä kun toimitettiin isän jäämistöä pois, niin kyllä se oli surullista. Ne isälle tärkeät kapistukset oli meille vaan roskia. Tosin kyllähän ne kaatiksella sitten joillekin äijille kelpasi, työkalut ja sellaset.

    Toissapäivänä kävin hakemassa lankoja toisesta jäämistöstä, ihan sama pohjaratkaisu kuin isän asunnossa ja tuntui oudolta. Olishan se kiva, jos ei olis yhtään vaivaksi perillisille, mutta kuolinsiivous on mulla kyllä hamassa tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä raaskinut polttaa päiväkirjoja, aikonut kyllä monesti.

      Voihan sitä tarpeettomia tavaroitaan hävittää hiukan koko ajan, mutta meillä mies on lähes kaikista sitä mieltä, että voi vielä tarvita. Salaa vien joitain tavaroita kierrätykseen.

      Mutta mitään isompaa kuolinsiivousta tms en tee. Jos muutamme tästä joskus pois, niin palkkaan 4H-nuoria järjestämään tavaroita ja osoitan jokaiselle paikan :D

      Poista
  8. Maisa on aivan oikeassa. Tekee vain itselleen mieluisia asioita. En minäkään suostu siivoamaan tuleville polville ;-DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joku käy talot tyhjentämässä, oletan.

      Poista
  9. Hienosti kiteytetty ajatus. Lastemme eteen olemme tehneet tarpeeksi. Sitten on "maksun" aika. Siivotkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja vaikka omia lapsia ei edes ole, niin jotenkin tavarat hoituvat. Jälkeenjääneet saavat sitten miettiä mitä tekevät.

      Poista
  10. En aio ryhtyä kuolinsiivoukseen. Parikymmentä vuotta sitten tein vähän vastaavan urakan kun tyhjensin rintamamiestalosta nelihenkisen perheen kahdenkymmenen vuoden aikaan kertyneet tavarat (yksin). Sen jälkeen on ollut pari muuttoa joissa ylimääräistä tavaraa lähtenyt pakostakin. Nyt saavat jälkeenjäävät hoitaa lopun jäämistön kaatopaikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutot ovat tehokkaita tavaranhävittäjiä. Taidanpa lisätä testamenttiin tuon kaatopaikka-asian, hyvin sanottu.

      Poista
  11. Apua, pelkkä ajatus tavaran määrästä pyörryttää...Meillä kaikilla on liikaa kaikkea. Minäkin kuvittelen että tuota ja tätä vielä tarvitaan...tuosta on niiiiin vaikea päästä eroon! Kierrätyskeskus on kyllä saanut meiltä ihan hyvää tavaraa ja saa jatkossakin :)
    krapuni https://blogitse.com/2020/03/10/krapu-11-sopiva-ika/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen. Kunpa vielä saisin miehenikin innostumaan kierrätyskeskuksesta. Mutta aina voi tarvita...huokaus.

      Poista
  12. Mie oon jo selvästi laiskistunu, en ennää niin tehokas. Kuitenki yritän vähennellä koko ajan tavaraa. Kaks jäämistöä on tullu tsekattua, olihan niissä hommaa.
    Minäki sain vaihteeks kravun valamiiks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin parin tätini jäämistöjä olen ollut mukana siivoamassa. Heillä ei ollut lainkaan niin paljon tavaraa kuin nykyään meilläkin on. Omia tavaroita ei millään jaksaisi ruveta lajittelemaan.

      Menen kurkkaamaan krapusi.

      Poista